Tunnistat karvarouskun karkean karvan peitossa olevasta vaaleanpunaisesta lakista. Sieni on pienenä niin sievä, että se varmasti houkuttelee kerääjiä.
Karvaisen lakin reunat pysyvät pitkään sisäänpäin kääntyneenä sienen kasvaessa; lakki on kupera, mutta keskeltä kuopalla.
Kasvun loppuvaiheessa lakki muuttuu suppilomaiseksi ja pinnan väri usein vaaleanruskeaksi, myös karvaisuus vähenee. Karvarouskujen heltat ovat vaaleat ja maku polttavan kirpeä. Vaaleanpunertava tasapaksu jalka on ontto, niukasti kuoppatäpläinen.
Karvarousku on keitettävä hyvä ruokasieni (O**), Ruokaviraston suosittelema.Malto on vaaleanpunertavaa tai valkoista, kiinteää, haurasta. Maitiaisneste on valkoista eikä se muuta väriään joutuessaan tekemisiin ilman kanssa; karvarouskun nimessä Lactarius tarkoittaakin ´maitoa erittävää´. Leppärouskun maitiasneste on sen sijaan porkkananväristä.
Karvarouskun haju on mieto, havupuiden tuoksua muistuttava. Ravintoarvoltaan karvarouskussa on paljon B2-, B3- ja D-vitamiinia sekä jonkin verran kaliumia, sieni on myös runsaskuituinen.
Karvarousku on keitettävä huolellisesti ennen ruuaksi valmistamista; noin kymmenen minuutin keittäminen poistaa rouskusta kirpeimmän poltteen. Polttavasta maustaan karvarousku lienee saanut myös tieteellisen nimensä Torminosus, ‘vatsanväänteitä aiheuttava’.
Karvarouskun karvoja ei tarvitse poistaa, ne ovat samaa syötävää sienisolukkoa kuin koko itiöemä.
Löydät karvarouskuja Etelä-Suomesta Tunturi-Lappiin asti niin koivikoista kuin kuivista ja kosteista kangasmetsistäkin, joissa on havupuiden lisäksi myös koivuja. Karvarousku on koivun juurisieni, niinpä se voi kasvaa vaikkapa yksittäisen pihakoivun alla - meillä ne kasvavat pihanurmikon laidalla. Keski- ja Etelä-Euroopassa ei syödä karvarouskuja.
Karvarousku kasvaa sateisina kesinä jo heinäkuussa, yleisimmin kuitenkin elokuussa, mutta vielä syyskuussa karvarouskua löytää syyspakkasiin saakka. Tämä yleinen ja helposti tunnistettava laji on monen aloittelevan sienestäjän lempisieni. Karvarousku tunnetaan myös nimellä karvalaukku.
Suolaaminen on karvarouskujen tavallisin säilöntätapa, se oli äidilleni tärkeä sieni ja säilömistapa. Karvarouskuja voidaan myös pakastaa. Perinteisen sienisalaatin lisäksi sieni sopii esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin ja riistan kanssa tarjottavaksi.
Marttojen sivuilla oleviin sieniruoka- ja säilöntäohjeisiin voi käyttää karvarouskuja. Metsä
Haluu mennä sinne.
Haluu sinne leikkimään.
Enni 2 v
Sienessä on hauska olla jonkun kanssa
huudellaan jottei eksytä eri suuntiin
Pentti Saarikoski
Lähteet: Arktiset Aromit ry; luontonetti; LuontoPortti; Martat; Saimi Hoyer & Petri Salmela, Sieniä & ihmisiä; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021; Wikipedia; Suomen lasten metsäretkipäivä 6.5.2019, Enni, Metsä; Pentti Saarikoski.
Tämä oli nostalginen postaus: isäni oli sienisalaatin ja siihen sopivien sienien suuri ystävä ja keräsi mm. karvarouskua. Ainakin meillä sitä taidettiin kutsua karvalaukuksi.
VastaaPoistaKuten herkkutatti ja kantarellit, nämäkin sienet jo näyttävätkin herkullisilta.
Kiitos taas hienosta postauksesta. Tunnelmallista viikonloppua!
Kiitos Sara toivotuksista kuin myös nostalgisista muistoistasi. Minunkin vanhempani keräsivät karvalaukkuja, ja meilläkin sientä sanottiin karvalaukuksi.
PoistaThere is nothing that quite compares with the rich, earthy taste of wild mushrooms. Most people will never have the pleasure, but that’s perhaps just as well, or the forests would be overrun and stocks depleted very quickly. If ever I come to Finland, Sirpa, may we can share some together! Best wishes - David
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Tiedän, että osa ihmisistä ei syö sieniä koskaan, osa rakastaa niitä. Käyn mieheni kanssa sienimetsässä ahkerasti keväästä syksyyn.
VastaaPoistaTervetuloa Suomeen David! Ehdottomasti menemme yhdessä sienestämään. Esittelen ja esittelemme sinulle ja teille parhaat mahdolliset sienipaikat saarista (mökkiympäristö) ja mantereelta (kotiympäristö).