Hämmästyttävä pihasaunio

Tunnistanet tämän kasvin, vaikka et nimeä muistaisikaan. Se on vaatimaton pihasaunio, jokapaikankasvi, joka kestää hyvin tallaamista ja leviää herkästi, kasvaa usein isoina ryhminä. Lapsuuteni mummolan pihamaa peittyi piharatamon lehtiin ja pihasaunioihin.

Kukka on kellertävän vihreä ontto mykerö, jolla ei ole ulkoisia terälehtiä kuten peltosauniolla eli saunakukalla. Tillimäiset kapealiuskaiset lehdet kasvavat varren ympärillä kierteisesti. Paras kasvin tuntomerkki on kuitenkin vahva kamomillan tuoksu.

Saunio kukkii heinäkuusta syyskuuhun pihoissa, puutarhoissa, kadunraoissa, tienvarsilla, poluilla, joutomailla, kentillä, kaatopaikoilla, pelloilla ja rannoilla, siis lähes joka paikassa.
Kasvi on kotoisin ilmastollisesti Suomea vastaavalta alueelta Tyynenmeren rannikolta.

Eurooppaan siemeniä on saattanut kulkeutua vahingossa esimerkiksi niissä näytteissä, joita kasvien kerääjät postittivat Amerikasta kasvitieteellisiin puutarhoihin. Joidenkin lähteiden mukaan pihasaunion arvellaan olevan kotoisin Luoteis-Aasiasta.

Pihasaunio on hämmästyttävä laji. Ensimmäinen Euroopan maaperällä kasvanut pihasaunio löydettiin 1840 Upsalan kasvitieteellisestä puutarhasta. Suomesta se löytyi ensimmäisen kerran Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhassa 1849, seuraavalla vuosikymmenellä pihasaunio oli löytänyt tiensä jo Lappeenrantaan ja Turkuun.

Pihasauniota alettiin viljellä kasvitieteellisissä puutarhoissa eksoottisena uutuutena. Koska kasvi oli löydetty, sitä alettiin tarkoituksellisesti kylvää muihinkin puutarhoihin, joista se levisi päällystämättömille teille ja pihoille. Vuoteen 1925 mennessä pihasaunio oli levinnyt jo Muonioon ja Inariin, ja 96 vuotta maihinnousunsa jälkeen oli myös Kilpisjärvi vallattu. Pihasaunio siis kotiutui miltei kaikkialle maassamme sadassa vuodessa.

Pihasaunion salaisuus on elinkierron nopeudessa: alle sadassa päivässä siemenestä siemeneksi. Lisäksi yhden kasvin keskimäärin 5300 siementä ovat hieman tahmeat, joten ne liimautuvat hyvin kulkijaan ja siirtyvät uusille kasvumaille. Yhteen kasviin kehittyy keskimäärin runsaat 5000 pähkylää ja ne itävät hyvin. Pähkylät ovat erittäin pieniä ja kevyitä: kiloon niitä vaaditaan liki seitsemän miljoonaa.

Hyvin tärkeä seikka oli kasvin saapuminen meille oikeaan aikaan. Teollinen vallankumous oli hiljalleen käynnistymässä Suomessa, rautatiet valmistuivat ja teitä rakennettiin, joten kaikki oli valmiina pihasaunion Suomen valloitukselle. Pihasaunio ei hätkähdä tallaamista, kestää päällä kävelemistä tai ajamista ja viihtyy sekä hiekkaisella että liejuisella alustalla. Teiden merkityksestä kertoo sekin, että pihasaunio löytyi Kilpisjärveltä vain kaksi vuotta Käsivarren tien valmistumisen jälkeen.

Nuoresta iästään huolimatta pihasauniolla on Suomessa yli 80 kansannimeä. Lönnrotin vuoden 1860 Suomen Kasviston mukaan pihasaunio kasvoi Turun puolessa, Uudellamaalla ja Savossa. Itärajan taakse jääneessä Korpiselässä pihasauniota sanottiin herroinheinäksi, sillä se kasvoi kylän suurimpien talojen pihassa.

Pihoille ilmestynyttä kasvia on yllättävän nopeasti alettu käyttää samaan tapaan kuin kamomillasauniota eli siitä on keitetty teetä, mistä nimet teekukka ja teeruoho. Kaakkois-Suomessa kasvi tunnettiin myös saijuheinänä.

Kasvupaikkaan viittaavia nimiä ovat pihakukka, kartanonmaltsa ja kartanosaiju, kartanohan tarkoittaa murteissa pihaa tai pihapiiriä. Itä- ja Keski-Suomessa kasvia on sanottu mansikkaheinäksi, koska pihasaunion on sanottu tuoksuvan mansikalta. Englantilaisella kielialueella kasvin aromi on antanut nimen pineappleweed ´ananasruoho`.

Lönnrot nimesi kasviossaan uuden tulokkaan vuohensaunioksi. Seuraavassa painoksessa 1866 nimi oli muuttunut kehräsaunioksi, se nimi säilyi pitkälle 1900-luvulle. Nimi muutettiin sittemmin kasvupaikkaan viittaavaksi pihasaunioksi.

Tieteellisen lajinimen Matricaria pohjana on latinan sana matrix ´kohtu´. Se viittaa samaan sukuun kuuluvan kamomillasaunion vanhaan rohtokäyttöön, sillä kasvilla hoidettiin naisten vatsatauteja ja kuukautisvaivoja.

Pihasaunio on myös erinomainen kasvi yrttikosmetiikan valmistukseen; saunio muun muassa rauhoittaa ärtynyttä ihoa ja hoitaa ihotulehduksia. Muistelen tätieni käyttäneen haudutettua sauniovettä juuri ärtyneen ihon hoidossa.

Piha- ja peltosaunio ovat tuttuja ja yleisiä luonnonkukkia mutta myös kiinnostavan makuisia maustekasveja. Tarja Siuvatti ja Satu Hovi esittelevät omia makuelämyksiään, joita he loihtivat pihasaunion avulla. Jouni Toivasen Viettelevät villiyrtit teoksen mukaan vadelma ja pihasaunio ovat yhtä lyömätön yhdistelmä kuin tilli ja uudet perunat. Sami Tallberg puolestaan kuvailee Villiyrtti-keittokirjassaan pihasaunion sopivan mansikoille yhtä hyvin kuin tillin uusille perunoille.

Nytkö se kesä oli sitten tässä,
voi kun ois vielä hihassa ässä.
Ihan muutaman kerran vaan,
ois kiva vielä olla paljasvarpasillaan.
Vois syödä jätskiä pihalla,
ilman että ois kananlihalla.
Mutta tuleehan se kesä uudestaan,
sillävälin muista jutuista nautitaan!
Anni Hurme

Lähteet: Henry Väre, Suomen luonto. Kasvit. Sauniot; Jouni Toivanen, Viettelevät villiyrit; Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Sami Tallberg, Villiyrtti keittokirja; Satu Hovi, Maaseudun Tulevaisuus Metsä 15.7.2021; Tarja Siuvatti, Oma Metsä 17.7.2022; Valokki-nettikasvio; Runo Anni Hurme/Minteri Design.