Erittäin uhanalainen vuorimunkki

Nopeasti katsottuna kukkiva vuorimunkki muistuttaa ruusuruohoa ja purtojuurta tai kaunokkeja, tosin ne poikkeavat vuorimunkista suuremman kokonsa, kasvutavan ja hyvin erilaisen rakenteensa puolesta.

Yksi tai kaksivuotinen kasvi on korkeudeltaan kymmenestä sentistä puoleen metriin. Pallomaiset vaaleansiniset kukinnot ovat pitkien, pitkälti lehdettömien varsien päässä, varret ovat hyvin karvaiset. Hedelmistö on melkein pallomainen, ja kodat aukeavat kärjestään.

Kellokasvien heimoon kuuluva vuorimunkki kasvaa harvinaisena paikoitellen eteläisessä Suomessa, mutta hajaesiintymiä on pohjoisempanakin. Lajin pohjoisin luonnonvarainen esiintymä lienee Liperissä.

Vuorimunkin levinneisyysalue käy melko hyvin yksiin tammen kanssa, sillä se kuuluu eteläiseen, meille ilmeisesti Litorina-lämpökaudella levinneeseen lajistoon kuten tammikin. Vuorimunkin mieluisimpia kasvupaikkoja ovat kuivahkot, aurinkoiset kallionlaet ja mäet; sopivilla paikoilla se voi olla hyvinkin runsas.

Kesäkuun lopulla kiertelin kasviasiantuntija Anni Kiviniemen kanssa Kymenlaaksossa Voikkaan paahteisilla kedoilla ja kallioiden reunamilla. Voikkaan ratapihalta löysimme  vielä vuorimunkkeja, mutta tänä erikoisen varhaisena kesänä kukinta oli jo loppuvaiheessa, vaikka kukinta-aika on tavallisesti heinä-elokuussa.

 

Vuorimunkki on Voikkaan ratapihalla tuontipuutavaran mukana saapunut tulokas. Ensimmäiset munkit havaittiin siellä niinkin äskettäin kuin vuonna 2010.

 

Nyt reilun neljäntoista vuoden aikana vuorimunkki on ratapihan mylläyksistä ja sepelöinnistä huolimatta tai jopa sen ansiosta levittäytynyt runsaslukuisena ympäri ratapihaa. Kasviasiantuntijan mukaan nämä vuorimunkit edustavat lajin eteläisempää muotoa.

 

Jo Etelä-Ruotsissa, Tanskassa ja Baltian maissa vuorimunkki on melko tavanomainen hiekkaisten tienvierien ja joutomaiden kasvi. Ero maassamme kasvaviin, paikoin hyvinkin eristyneisiin vuorimunkkipopulaatioihin nähden on ilmiselvä. Vuorimunkin luontaisilla kasvupaikoilla lajin säilyminen voi huonompia vuosina olla vain muutaman kasviyksilön varassa.

 

Suomessa vuorimunkki on luokiteltu vuoden 2019 punaisessa kirjassa erittäin uhanalaiseksi.

Vuorimunkin (ja kissankäpälän) pelastusoperaatiosta Kouvolassa voit lukea linkistä. Vuorimunkkia ja muita munkkeja käytetään myös puutarhakasveina.

Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
---
On nyt nahka jo kypsä, on totta maarin.
Jo, jopa onkin oikea Luojan leivinuuni kallio tämä.
Uuno Kailas

Lähteet: Laji.fi; LuontoPortti; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Suomen ympäristökeskus (SYKE), Terhi Ryttäri. Rudus Pro 9.10.12019; Uuno Kailas, Keskikesällä-runon alku- ja loppuosa.