Kaunis keltamajavankaali

Keltamajavankaali eli majavankaali on monivuotinen kasvi, joka viihtyy märillä ja kosteilla paikoilla. Majavankaali viihtyy sekä varjossa että auringonpaisteessa, lisäksi se kestää hyvin jopa –15 asteen pakkasia.

Kukinto on vehkakasveille tyypillinen pitkä puikelo, jolla on laaja kirkkaankeltainen suojuslehti. Kun kukinnot ovat nähtävillä keväällä kaikessa komeudessaan, lehdet vasta aloittelevat kasvua. Majavankaalin lehdet kasvavat yli metrin mittaisiksi, ja yksittäinen kasvi voi peittää neliömetrin alan kokonaan. Keltamajavankaali on niin erikoinen suomalaisessa maisemassa, että se tunnu kuuluvan tänne.

Keltamajavankaali on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, Alaskasta Kaliforniaan ulottuvalta alueelta. Eurooppaan se tuotiin koristekasviksi vuonna 1901 Isoon-Britanniaan. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi kasvia on viljelty laajalti Euroopassa, ja luonnonvaraisena siitä on tehty havaintoja ainakin Itävallassa, Sloveniassa, Bulgariassa ja Tšekeissä.

Suomessa keltamajavankaalia on istutettu puutarhan kosteikkokasviksi. Meillä se on viihtynyt hyvin ja lähtenyt leviämään istutuspaikoiltaan ympäristöön.

Uudeltamaalta löytyi vuonna 2005 ensimmäinen Suomen luontoon kulkeutunut keltamajavankaalikasvusto. Tuolloin sitä löytyi Pohjan kunnasta (nykyisin Raaseporia) Natura 2000 -alueelta. Nykyisin lajista on tiedossa jo lukuisia karkulaishavaintoja Etelä-Suomessa (muun muassa Inkoo, Pohja, Porvoo, Lammi, Kouvola, Kirkkonummi).

Keltamajanvankaalin siemenet itävät hyvin ja leviävät puutarhajätteen mukana. Myös virtaavan veden mukana siemenet kelluvat ja pääsevät leviämään vesistöjen äärellä pitkiäkin matkoja.

Ruotsalaisten ja englantilaisten mielestä majavankaali on haisunäädän hajuinen, ja he ovat siksi antaneet kasville lajinimeksi skunkkalla ja skunk cabbage eli haisunäätävehka ja haisunäätäkaali. Varsinkin kukat haisevat; niiden tarkoitus on houkutella oikeat pölyttäjät paikalle. Kasvia kutsutaan englanniksi myös tunnelmallisemmalla nimellä swamp lantern, suolyhty.

Vaikka keltamajavankaalin tapaa Suomen luonnossa vain harvoin, on laji listattu meilläkin (kuten koko EU:ssa) haitallisten vieraslajien joukkoon, minkä vuoksi sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Luonnossa havaitut keltamajavankaalit voi hävittää kitkemällä ne juurineen maasta. Pienet kasvit irtoavat helposti käsin, mutta jo parivuotiaat ovat tiukasti juurtuneita ja vaativat irrotukseen työkalun. Jotta kasvin leviäminen estetään, kukinnot pitäisi katkaista pihoilla ja luonnossa viimeistään kukinnan lopulla toukokuussa ennen siementen kypsymistä.

Kuva Kari Junnola

Tutustuin keltamajavankaaliin toukokuun alkupuolella, kun olimme Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenten kanssa talkoissa Ylämaalla hävittämässä keltamajavankaalikasvustoja. Se on tosiaan kaunis kasvi, mutta poistettava haitallinen vieraslaji, joka on erittäin nopea lisääntymään.

Keltamajavankaalin loistoa katso,
vehkakasvi kevään, kuin kultainen aatto.
Komealehtinen, ylväänä seisoo,
varsi yltää korkeuksiin, taivasta viistoo.

Puutarhan kaunein, ei vertaa sille,
varhain kukkii, kutsuu keväälle.
Sen siemenet matkustaa veden virrassa, leviää laajalle.
Mutapohjaiset rannat, purojen suut kodin tarjoaa,
sinne siemen juurtuu.

Keltamajavankaalin kun kevät tuo tullessaan,
puutarhasi herää sen loistoon.
Keltainen ja voimakas, luontoa halliten,
sen kukka loistaa, puutarhassa kauneuden.
ChatGPT

Lähteet: Arboretum Mustila; LuontoPortti; Kari Junnola, Arboretum Vierula Ylämaa; lajit.fi; Luontoturva Ky; Martat; Suomen luonnonsuojeluliitto; VieKas LIFE -hanke 2019;  Runon loppuun merkitty ChatGPT, OpenAI GPT-3,5 on kehittynyt tekoälymalli, jonka avulla runo on luotu, mutta muokkasin sitä.