Arboretum Vierula Ylämaalla

Kari Junnolan arboretum Vierula on monipuolinen luontoalue. Siellä kasvaa jopa lauhkeiden sademetsien lajeja, keskellä ylämaalaista yksityistä puutarhaa. Arboretumissa kukkii myös ainakin yksi kielletty laji, keltamajavankaali. Sen sijaan valkomajavankaali ei ole haitallinen vieraslaji, myös sitä kasvaa Vierulassa.

Euroopanmarjakuusi

Kari Junnola aloitti elävän kasvikokoelmansa kartuttamisen jo 1980-luvulla. Ensimmäiset lajit hän on jo siirtänyt tieltä pois, kun harvinaisempi laji on vaatinut tietynlaista kasvupaikkaa. Liki kolmen tuhannen lajin ja lajikkeen joukossa on muun muassa seitsensormiaralia ja pirunnuija, jotka ovat juuri lauhkean vyöhykkeen lajeja. Vierulan arboretumin pirunnuijan serkku seitsensormiaralia on ainut Junnolan tiedossa oleva yksilö Etelä-Karjalassa.

Puulajipuistossa on nyt noin 1500 erilaista puuta, pensasta, köynnöstä ja varpua sekä noin 1300 ruohovartista kasvilajia ja -lajiketta. Junnolan mukaan metsäperennat ja saniaiset kiinnostavat häntä lähes yhtä paljon kuin puuvartiskasvit. Ne kiinnostivat minuakin katselukierroksella.

Mukulaleinikki

Alan harrastajat ovat solidaarisia, he vaihtavat keskenään siemeniä ja taimia. Kerran joku oli Pohjois-Karjalassa kuullut Kari Junnolan kokoelmasta ja lähettänyt hänelle pistokkaita kirjekuoressa. 

Toukokuun alussa kiertelimme Junnolan kotitilan entisille pelloille perustetussa yksityisessä arboretumissa. Mukavasti vaihtelevassa maastossa oli hauska kulkea pitkin metsää risteileviä polkuja. Isäntä esitteli puistonsa kasvillisuutta, ja mielenkiintoista nähtävää oli joka puolella. Hän tuntui tietävän kaikki, myös jokaisen kasvin puulajipuistoon saapumishistorian.

Valkovuokkoja, esikoita, imiköitä ja pystykiurunkannuksia

Käydessäni puistossa äitienpäivään seutuun metsänpohjaa kaunistivat runsaina kukkivat valko-, sini- ja keltavuokot sekä yksi valko- ja keltavuokon välinen risteymä (ternivuokko), joka on väriltään kellertävä. Vaaleanpunainen valkovuokko oli vasta nupullaan.

Pystykiurunkannus

Mukulaleinikit ja pystykiurunkannukset sekä imikät ja esikot kasvoivat ritirinnan lehtipuiden alla laajoina kirjavina mattoina.

Lumikellokanervat

Lumikellokanervat loistivat värikkyydellään, jos kohta samettisumakki oli vieläkin näyttävämpi, mutta kasvit eivät kilpaile keskenään, sillä "kukinto" ei ole kukka. Samettisumakin hedelmä on punaisten karvojen peittämä viimesyksyinen marja, joka lehtien varistua jää kasviin pystyissä tertuissa.

Samettisumakki

Kylmänkukat muistuttavat ulkonäöltään Etelä-Karjalassa tavattavaa kangasvuokkoa. Ehkä kylmänkukka on vähän myöhäisempi, koska vasta aloitteli kukintaansa, kun taas kangasvuokko on jo lopettelemassa.

Etelänkylmänkukka

Pärskäjuuri on harvemmin viljelty komea suurperenna. Lehdet olivat mielestäni kuin taideteos.

Tummapärskäjuuri

Talon pihapiiristä poispäin lähdettäessä maasto alenee. Mäen alla on puro ja vesialueet, samoin lampi.

Japaninruttojuuri

Veden äärellä kasvavat japaninruttojuuri ja keltamajavankaali, joista majavankaali on poistettava vieraslaji. Esittelen sen seuraavassa postauksessa viikon päästä.

Keltamajavankaali

Kari Junnola toi puutarhaansa upean kukan, joka valloitti kaikki – mutta keltamajavankaali sai hävitystuomion ja urakka kestää vuosia. Hänestä se tuntui huonolta pilalta. 

Paras aika vierailulle olisi kuulemma syksy, jolloin alue leimuaa syysväreissä ja lyhtysorvarinpensaat ovat täynnä hedelmiä.

On ajatus puu,
sana kukka sen.
Ken heilisi tähden
hedelmien?
Eino Leino

Lähteet: Arboretum Mustila; Kari Junnola, Arboretum Vierula, Ylämaa; Marianna Suntio, Etelä-Saimaa 21.5.2020; Saimaan Metsänomistajat 14.7.2023; Vieraslajit.fi; Yle. Uutiset 17.8.2021; runo Eino Leinon.