Metsäkortteiden miniatyyrimetsä

Kortteiden sukupuu ulottuu yli 300 miljoonan vuoden taakse. Myöhemmin ne olivat dinosaurusten ruokaa! Kivihiiliaika oli sammakkoeläinten, isojen hyönteisten, liekojen, saniaisten ja kortteiden valtakautta. Silloin kaikki oli suurta – hyönteisten lisäksi myös kortteet. Valtavat, jopa 30 metrin korkeuteen kohoavat kortepuut muodostivat silloisia metsiä.

Suuret kortepuut ovat tuhoutuneet, mutta ruohomaiset kortteet ovat hyvin samankaltaisia kuin kivihiilikaudella eläneet lajitkin, niinpä niitä voi hyvällä syyllä sanoa eläviksi fossiileiksi.

 

Nykyisin koko maapallolla on kortelajeja enää 15, niistä kahdeksan lajia kasvaa Suomessa, sen sijaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kortteita ei kasva lainkaan. Vähäisestä lajimäärästä huolimatta kortteet ovat merkittäviä kasvipeitteenä, ajatellaan vaikka metsäkortteen runsautta kuusikossa tai rantojen laajoja kortteikkoja.

 

Yhtenäisten kasvustojen salaisuus on laajassa maansisäisessä varsistossa, joka ulottuu syvälle ja toimii samanaikaisesti ravinteiden välittäjänä, ravintovarastona sekä lisääntymiselimenä. Laajakin kortteikko voi olla yhtä ainoaa yksilöä, jonka juurakkko voi ulottua jopa kahden metrin syvyyteen.

Sanikkaisiin kuuluva metsäkorte viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, kuten korpimetsissä, kosteissa ja soistuvissa metsissä, niityillä sekä pellonojissa. Sen levinneisyysalue kattaa lähes koko pohjoisen pallonpuoliskon. Erityisesti huosa-alkuiset paikannimet ovat hyvä vihje, miten voi löytää tämän ennen niin tärkeän kasvin.

Metsäkortteen pystyvarret kasvavat monivuotisesta, haaroittuvasta maavarresta. Minusta metsäkortteet ovat kuin pieniä kuusia. Vanha kansa onkin sanonut niitä kukonkuusiksi tai käenpetkeleiksi. Kaikkien kortteiden nivelikkäät varret koostuvat jaokkeista, jotka kiinnittyvät toisiinsa hampaallisten tuppien avulla kuin rakennuspalikat. Kaikilla kortteilla on varressa selvä keskiontelo.

Kortteiden lehtiä ei voi juuri lehdiksi tunnistaa, sillä ne ovat yhteenkasvaneina tuppimaisina rakenteina nivelkohdissa. Versojen vihreät, säteittäiset haarat tavallaan korvaavat lehdet.

Metsäkortteen itiöt leviävät kevätverson päähän muodostuvasta käpymäisestä itiötähkästä, jossa on satoja tuhansia itiöitä. Ne valmistuvat Suomessa touko-kesäkuussa, minkä jälkeen tähkä perineen kuihtuu. Punaruskeat kevätversot muuttuvat myöhemmin kuusimaisten kesäversojen kaltaisiksi eli vaaleanvihreiksi ja runsaasti haaroittuviksi.

Uudelle kasvupaikalle itiöidensä avulla levittäytyneet kortteet valtaavat helposti suuria alueita juuri voimakkaan juurakkonsa ansiosta. Korpimetsien hehtaarien laajuiset kentät osoittavat kortteiden erinomaista kilpailukykyä. Näin juhannuksena Hiitolanjoen luontopolun varressa metsäkortteita, jotka täyttivät metsänpohjan heleinä vaaleanvihreinä kasvustoina.

Kortekasvien tieteellinen sukunimi on Equisetum, ja se tarkoittaa hevosenjouhea, joka on myös kankea ja karhea kuten kortteetkin. Kortteesta tekee karkean sen solukoitten poikkeuksellisen runsas piimäärä, jopa 7 – 10 prosenttia. Kangaskortetta onkin käytetty ennen teräsvillan tapaan kattiloiden puhdistukseen ja metalliesineiden kiillotukseen sekä hiekkapaperin tapaan puun hiomiseen ja viilaukseen.

Pii-kiteet ovat kortteiden suojana eläimiä vastaan, ne nimittäin hiovat syöjänsä ennen pitkää hampaattomiksi. Metsäkortteessa on lisäksi myrkyllisiä aineita rajoittamassa eläinten syömishalua.

Pii-mineraali on välttämätön alkuaine ihmisille ja eläimille, mikä todettiin vasta parikymmentä vuotta sitten. Metsäkortetta, kuten muitakin kortteita on käytetty myös lääkinnällisinä hyötykasveina.

Kortteiden vihreitä versoja on nautittu keitteenä yskään, reuman oireiden lievittäjänä, virtsaneritystä tehostavana rohtona ja naisilla kivuliaiden kuukautisvuotojen hoidossa sekä ulkoisesti muun muassa suuvedeksi sekä märkivien haavojen hoitoon.

 

Nykyisinkin hyvin monet luontaistuotekauppojen valmisteet sisältävät peltokortetta. Orgaanisten piiyhdisteiden lisäksi kortteiden lääkinnällisiä tehoaineita ovat saponiinit, flavonoidit. Metsäkortteessa on vähän nikotiiniakin.

Syynä kortepuiden ja muiden kortelajien katoon kukoistavan hiilikauden jälkeen oli kuivuus. Kun maa permikaudella kuivui, ei kosteikkometsissä eläville paksu- ja vahvajuurisille lajeille ollut enää edellytyksiä menestyä.

 

IUCN:n eli Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton tekemän uhanalaisuusarvion mukaan yksikään korte ei ole täällä hetkellä uhanalainen. Jos ilmasto lämpenee, niin kortteet kyllä tulevat toimeen, sillä ilmasto on muuttunut niiden olemassaolon aikana jo niin monta kertaa.

Korpien kätköissä kulkija vaeltaa yhä syvemmälle metsän maailmaan.
Metsäkortteiden hiljainen humina kaikuu korvissa
kuin kutsu metsän syvään syliin, kätkettyjen salaisuuksien siimekseen.
Metsäkorte kietoo aluskasvillisuuden pehmeästi helmoihinsa ja varjelee metsän salaisuuksia.
Siihen kätkeytyy valtava voima, suomalaisen metsän ikiaikainen sielu.
ChatGPT

Lähteet: Johanna Mehtola/yli-intendentti Henry Väre Helsingin ylipiston Kasvimuseo, Suomen Luonto 6/2017; Kasviatlas; Seppo Vuokko, Kortekasvit, Suomen Luonto; UPM Forest Live Metsäkorte; Runon loppuun merkitty ChatGPT, OpenAI GPT-3,5 on kehittynyt tekoälymalli, jonka avulla runo on luotu, mutta muokkasin sitä.