Pikkukäpylintu, Suomen oma papukaija, 1. osa

Katselin ikkunasta oman pihan linturuokintapaikan vilkasta liikehdintää. Talviruokinnalla käyvä lajisto on runsastunut niin meillä kuin yleisestikin; ruokintaa hyödyntävät muun muassa käpy- ja valkoselkätikka, tikli, urpiainen, viherpeippo, mustarastas, keltasirkku, punatulkku ja moni muu. Ihastellessani punatulkkujen kauneutta valkea hankea vasten silmiini osui vähän erilainen punainen lintu. Pian punatulkkujen joukkoon ilmestyi toinenkin punainen lintu. Äkkiä kamera esille! Se on kuvausvalmiina näin talvisin koko ajan, ja jalustakin on helposti saatavilla.

 

Tutkimalla lähteitä selvisi, että lintu on peippoihin kuuluva pikkukäpylintu. Se ja isokäpylintu on vaikeasti toisistaan erotettava lajipari. Ruokailupuun perusteella lajeja ei voida määrittää, vaikka toinen linnuista etsii ravintoa pääasiallisesti männyistä ja toinen kuusista. Yhtenä tuntomerkkinä on isokäpylinnun kookkaampi nokka, joidenkin lähteiden mukaan se on papukaijamaisempi. Pikku- ja isokäpylintu myös laulavat eri tavalla.

 

Käpylinnun kaverina viherpeippo
Käpylinnun kookkaan nokan leuat menevät nokan kärjessä ristiin, mistä se on saanut englanninkielisen nimensäkin red crossbill punainen ristinokka. Nuorella linnulla on suora nokka, ja vasta jonkin ajan kuluttua nokan puolikkaat kasvavat toisensa yli kääntyen joko oikealle tai vasemmalle. Nokan erikoinen rakenne on sopeutuma ravintotapoihin.

Linnun ravintona ovat kuusen siemenet, joskus myös männyn, pihlajan ja lehtikuusen siemenet sekä poikasilla hyönteiset. Hätäravinnoksi kelpaavat marjat ja puiden silmut.

 

Pikkukäpylintu puree kävyn tyven poikki ja riipii oksalla seisten kävystä suomuja. Se pystyy ristinokallaan avaamaan helposti kuusenkävyt ja kaivamaan siemenet suuhunsa. Maahan tömähtävät kävyt paljastavat usein käpylintujen olinpaikan.

Koiras on tiilenpunainen, naaras harmaan- tai kellanvihertävä, samoin nuoret linnut, jotka ovat myös juovikkaita. Kooltaan pikkukäpylintu on suunnilleen punatulkun kokoinen. Käpylinnulla on iso pää ja lyhyt pyrstö. Olen nähnyt pihamme ruokinnalla vain kaksi koirasta tai sitten en tunnista naarasta keltasirkkujen joukosta, mutta naapuri oli nähnyt myös naaraslinnun.

 

Käpylintu pesii koko Suomessa, ja sen kanta on vakaa. Pesivien määräksi on arvioitu 50 000–400 000 paria, ja talvikanta on 10 000–1 miljoona yksilöä. Lintujen runsaus ja pesimäalueet vaihtelevat rajusti käpysadon mukaan, huippusato on kahdesta viiteen vuoden välein. Hyvän käpysadon keväinä käpylintuja esiintyy runsaslukuisesti kuusivaltaisissa havumetsissä, muulloin lintu on melko harvinainen.

 

Kuusen siemensadon romahtaessa valtaosa pikkukäpylinnuista matkaa tuhansia kilometrejä, kunnes sopiva alue löytyy, joinakin vuosina linnut siirtyvät jopa Keski-Eurooppaan asti. Suurvaelluksia on kolmen neljän vuoden välein. Kevääseen mennessä linnut ovat palanneet takaisin pesimäseuduilleen pohjoisen havumetsiin.

Pikkukäpylintuja esiintyy laajalle levinneenä suuressa osassa pohjoisia mantereita. Ne pesivät Euroopassa ja Aasiassa, myös idässä aina Japaniin ja Filippiineille asti, lisäksi paikallisesti Pohjois-Afrikassa Atlasvuorilla sekä suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa. Näiden pesimäalueiden arvellaan syntyneen pitkälle ulottuneiden vaellusten seurauksena.

 

Käpylintujen vaelluksista on kirjallista tietoa Englannista jo 1200-luvulta. Kun näitä outoja ristinokkia ennen vanhaan ilmaantui parvittain pihoille, sen ennustettiin merkitsevän ruttoa, sotaa ja muuta onnettomuutta.

Pikkukäpylintupostauksen 2. osa Käpylinnun pesä on talvisen kuusen oksalla 10.2.2024.

 

Oli yksi harakka. Še ei ollun aivin tavallini. Harakka kävi Meččäkouluo ta šuatto lukie. Šentäh häntä kučuttih Kirjakši.

Oli tulošša Uuši Vuosi. Kirja kyšeli kaikilta:
– Missä Pakkani eläy?
Kontie ei tietän, kun hiän makuau koko talven. Orava niise ei tietän, hänellä on äijän muuta hommua.

Šiitä käpylintu šano:
– Pakkani eläy pohjosešša. Šieltä päin še aina tulou.
Rohkie harakka piätti:
– Lähenpä mie iče Pakkaista eččimäh!
Raisa Remšujeva

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; BirdLife, Lintujen talviruokinta; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Naapurin nälkä aktivoi käpylinnun, Tiede Luonto 2/2023; Olli Korhonen, luontokuvaaja 26.3.2013; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut. Käpylinnut; Pertti Koskimies, Yle. Luonto 29.5.2017; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi Vuosi Suomen luonnossa 19.2.2019 ja 7.1.2020; Tiedonportailla; Topi Linjama, Kaleva 1.3.2008; Veli Pohjonen 9.2.2010, emeritusprofessori Joensuun yliopisto; Kalevala Kuudesviidettä runo; Raisa Remšujeva, alkuosa Sadusta Pakkasen mua, Karelian kipinä 3.1.2022.