Käpylinnun pesä on talvisen kuusen oksalla 2. osa pikkukäpylintu

Pikkukäpylintupostauksen 1. osa Pikkukäpylintu, Suomen oma papukaija oli 3.2.2024

Käpylintu laulaa sekä lennossa että puun latvassa istuessaan. Kirskahteleva laulunsäe alkaa kuulua jo tammi-helmikuussa, mutta en ole vielä onnistunut kuulemaan laulua.

Kuusen siemensato kypsyy melko aikaisin keväällä, joten emot joutuvat aloittamaan pesintänsä toisinaan jopa helmikuussa pakkasten paukkuessa ympärillä. Käpylinnun pesä on joko kuusessa tai männyssä, yleensä latvaoksilla. Aukioiden reunoilla, hieman muista erillään olevat puut ovat pikkukäpylinnun suosiossa.

Naaras rakentaa yksin pesän, jonka materiaaleina ovat ohuet oksat, puolukanvarvut, sammal, naava, jäkälä, niini ja juuret, vuorauksena on kuivaa ruohoa sekä joskus villoja ja karvoja. Pesämalja on hyvin eristetty, niinpä kylmä ei pääse palelluttamaan munia tai poikasia, joita on kahdesta viiteen.

Pakkasista huolimatta naaras hautoo pari viikkoa; muninnan alusta alkaen se jää pesään, ja koiras ruokkii sitä puoliksi sulaneella ravinnolla. Poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa kävynsuomujen aukeamisen aikaan, jolloin siementen kerääminen on helpointa ja jolloin jälkeläisille riittää runsaasti vahvaa ravintoa.

Pesäpoikasaikaan pienokaiset syövät yhteensä noin 90 000 kuusensiementä. Parinkymmenen siemenen minuuttivauhdilla työ vaatii kolmen vuorokauden tauottoman uurastuksen, tosin myös emojen on itse syötävä. Ruokaa siis tarvitaan melkoisesti.

Pikkukäpylinnut ja viherpeippo

Poikaset jättävät pesän reilun parin viikon ikäisinä, ja tuolloin touko-kesäkuun vaihteessa perheet lähtevät kiertelemään. Ne liikkuvat laajoilla alueilla etsien hyviä ruokamaita talvehtimista ja seuraavan kevään pesintää varten. Perhe pysyy tämän jälkeen vielä pitkään yhdessä.

Käpylinnut näyttäytyvät pihapiirissä ja teiden varsilla säännöllisesti käydessään keräämässä karheita aineksia, kuten soraa mahaansa siemenravinnon ”jauhinkiviksi”.

Nykykäsityksen mukaan ristiinkasvanut nokka on tarkoituksenmukainen sopeutuma käpysuomujen aukomiseen. Aina nokkaa ei kuitenkaan ole osattu pitää luonnon järjestämänä kätevänä työkaluna. Vanhan legendan mukaan käpylinnut nimittäin yrittivät irrottaa nauloja, joilla Jeesus oli ristiinnaulittu.

Käpylintujen repiessä irti nauloja niiden nokka vääntyi ja höyhenpuku tahriintui punaiseksi. Luoja palkitsi irrottamistyön: käpylinnun ruumis ei koskaan mätäne, siltä ei lopu koskaan metsästä ruoka eikä pakkanen palelluta, vaikka lintu rakentaa pesänsä keskitalvella.

Legendan ansiosta käpylintuja on Keski-Euroopassa sanottu myös kristuslinnuiksi. Toinen syy nimeen on se, että vaeltelevia käpylintuja nähdään noilla seuduin usein juuri Kristuksen syntymäjuhlan aikaan.

Isokäpylinnulla on pikkukäpylintua vahvempi nokka, isoveli on myös hiljaisempi ja erikoistunut männynkäpyihin ja mäntymetsiin. Virossa molemmat linnut ovat saaneet nimen suosikkipuittensa mukaan: kuusekäbilind ja männikäbilind.

Saksassa pikkukäpylintu on kuusenristinokka Kleiner gehörnter Vogel ja isokäpylintu männynristinokka Großer Nashornvogel. Minusta on mielenkiintoista, että käpylintu on mainittu jo Kalevalassa.

Siitä vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen,
astui soitellen ahoja, kajahellen kankahia
kera kuulun vierahansa, kanssa karvalallusensa.
Jo soitto tupahan kuului, alle kattojen kajahus.

Virkahti väki tuvassa, kansa kaunis vieretteli:
"Kuulkottes tätä kumua, salon soittajan sanoja,
käpylinnun kälkytystä, metsän piian pillin ääntä!"
Kalevala Kuudesviidettä runo

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; BirdLife, Lintujen talviruokinta; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Naapurin nälkä aktivoi käpylinnun, Tiede Luonto 2/2023; Olli Korhonen, luontokuvaaja 26.3.2013; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut. Käpylinnut; Pertti Koskimies, Yle. Luonto 29.5.2017; Samuli Haapasalo, Suomen Luonto. Blogi Vuosi Suomen luonnossa 19.2.2019 ja 7.1.2020; Tiedonportailla; Topi Linjama, Kaleva 1.3.2008; Veli Pohjonen 9.2.2010, emeritusprofessori Joensuun yliopisto; Kalevala Kuudesviidettä runo; Raisa Remšujeva, alkuosa Sadusta Pakkasen mua, Karelian kipinä 3.1.2022.