Hännästä on moneksi Osa 1

Määritelmän mukaan häntä on selkärankaisen maaeläimen uloke eläimen takapuolen ja selän väliseudulla, jonkin verran peräaukon yläpuolella. Hännän sisällä kulkee luinen selkärangan jatke, joka on kiinni lantioluussa. Useat muut eläimet ovat putkiloja, joilla on etupäässä suu ja takana peräaukko.

 

Sammakonpoikan, jolla on vielä pyrstö
Ensimmäisiin käveleviin eläimiin kuului 375 miljoonaa vuotta sitten elänyt Tiktaalik-sukuinen kalasammakko. Muinaiset hirmuliskot – dinosaurukset - kävelivät häntälihaksilla. Nykyajan häntälihasten voimalla käveleviä eläimiä ovat jalalliset liskot eli sisilisko ja hietalisko, samoin vesilisko eli manteri sekä harvinainen rupilisko.

 

Sisilisko
Monien liskojen häntä katkeaa niiden ollessa uhattuna; sisiliskon häntä irtoaa kuin veitsellä leikattuna ja jää maahan kiemurtelemaan. Saalistajan ihmetellessä kiemurtelijaa lisko pinkaisee karkuun ja pelastuu. Sisilisko kasvattaa uuden hännän, koska se on elintärkeä vararavintosäiliö talvehtimista varten.

Pitkähäntäisillä pikkunisäkkäillä, kuten hiirillä ja rotilla hännän pehmeät kudokset ovat löyhästi kiinni nikamissa. Saalistajan otteessa iho ja lihakset voivat repeytyä irti ja häntä nylkeytyy, jolloin pedolle jää pelkkä nahka. Jyrsijä pakenee revittynä, mutta elossa.

 

Ahven
Kalojen pyrstö on myös eräänlainen häntä ja sitä heiluttamalla ne voivat liikkua eteenpäin. Hännän englanninkielinen sana tail tarkoittaakin myös pyrstöä. Kun häntää ei enää tarvittu liikkumiseen, sille kehittyi evoluutiossa monia muita tehtäviä.

 

Majava

Syntyy kaikuva pamaus, kun majava läiskäisee litteää häntäänsä voimakkaasti veden pintaan. Näin se varoittaa perheenjäseniään lähestyvästä vaarasta. Kuvassa se tosin ui aivan rauhallisena. Kalkkarokäärme on tunnettu ääntelystään; se voi vispata hännänpäätään jopa 90 kertaa sekunnissa, jolloin syntyy hätkähdyttävän kova kalina.

 

Orava

Hännän tuuheus on tärkein nisäkäsmaailmassa. Orava kääriytyy kylmällä säällä omaan häntäänsä, samoin tekevät kettu ja naali. Oravalla häntä toimii lisäksi tasapainoelimenä puissa kiipeillessä.

 

Häntä on myös viestintäväline; puuhun paennut orava voi vispata villisti häntäänsä kiukkuisen säksätyksen säestämänä, millä se varoittaa uhkaavasta vaarasta lajitovereitaan. Joskus näyttää niin kuin oravat olisivat hippasilla ja säksättävät kovasti; silloin kyse voi olla parittelusta, leikkimisestä vai reviiritaistelusta.

 

Kettu

Koira, kuten muutkin nisäkkäät osoittavat hännällä myös tunteitaan. Sen huomasin aikanaan omista koiristamme. Koiran ilmeikäs häntä on peruja sen villiltä kantamuodolta sudelta, sillä susilauman sosiaalisten suhteiden hoidossa hännän välittämät tunteet ovat tärkeitä.

 

Susi

Joillekin nisäkkäille on kehittynyt toimiva tarttumahäntä viidenneksi raajaksi. Suomessa niitä on vain Korkeasaaren apinoilla, mutta meikäläisellä koivuhiirellä on puolitarttuva häntä. 

Dinosaurus hirmulisko
päälleen napapaidan kisko,
ja raitahuivi kaulassa
lauloi dino aulassa.
(Hampaat, kynnet, lihakset,
hampaat, kynnet, lihakset,
Rexiä on koko heppu
mahakin kuin selkäreppu).

Dinosaurus hirmulisko
häntää rytmikkäästi visko,
se laulullansa lumosi
ja tangoprinssit kumosi.
(Hampaat, kynnet, lihakset,
hampaat, kynnet, lihakset,
Rexiä on koko heppu
mahakin kuin selkäreppu).
Sari Kananen

Lähteet: Kirstiina Kuisma, Tekniikan Maailma. Tiede Biologia 1.10.2019; Maija Karalan artikkeli Häntä vieköön, Tiede Luonto 1/2024; Ilkka Koivisto, Suomen Luonto 24.5.2013; Tiina Jensen 16.1.2018, Yle Radio Suomen Luontoilta, Ari Saura; Wikipedia; Sari Kananen, Dinosaurus hirmulisko 6.12.2013, Outin lorupussi. Värssyjä. varssyja.wordpress.com.