Unohdettu superfood ohra

Ohran viljely on alkanut Lähi-Idän alueella noin 10 000 eaa. (ennen ajanlaskun alkua), se onkin maailman vanhimpia viljeltyjä kasveja. Ennen ohran viljelyä kerättiin luonnosta sen villin kantamuodon jyviä. 

 

Ohra Hordeum vulgare on Suomen vanhin viljakasvi ja nauriin ohella vanhimpia viljelykasvejamme. Ahvenmaalta löytynyt 5000 vuoden ikäinen ohranjyvä on vanhin Suomen alueelta koskaan löydetty viljanjyvä. Tutkijat saivat selville näiden tuhansia vuosia vanhojen ohranjyvien iän radiohiiliajoituksen avulla. He löysivät Ahvenanmaalta myös muutamaa sataa vuotta nuorempia ohran- ja vehnänjyviä, jotka ovat leipä- tai pölkkyvehnää (on pienijyväinen vehnälaji).

 

Tutkijat selvittivät myös yhden Raaseporista löydetyn ohranjyvän ajoituksen. Tämä ja muut manner-Suomen varhaisimmat jyvät ajoittuvat arkeologi Santeri Vanhasen mukaan noin 3500 vuoden taakse, joten nykytiedon mukaan ne ilmaantuivat mantereelle vasta 1500 vuotta Ahvenanmaata myöhemmin. Ohra on ollut siitä lähtien Suomen tärkein viljakasvi 1700-luvulle asti, jolloin ruis alkoi syrjäyttää sen. Ohra on kauran ohella ainoa viljakasvi, jota viljellään koko Suomessa.

 

Repoveden läheisiltä rautakauden kalmistoalueilta tunnetaan vuosina 1999 - 2006 tutkitut Orijärven muinaispellot. Alueen kaivauksissa peltokerroksista on löydetty ohran ja pölkkyvehnän jyviä, jotka ajoittuvat radiohiiliajoituksen perusteella 600-luvulta 1300-luvulle jaa. (jälkeen ajanlaskun).

Jaalan Huhdasjärven alueella on viljelty maata ehkä jo 5200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin tattaria ja ohraa viljelivät metsästäjä-keräilijät, jotka viipyivät alueella vain lyhyitä aikoja. Arkeologi Teemu Mökkösen mukaan arkeologisia tutkimustuloksia on kuitenkin Suomesta vielä melko vähän.

 

Ohra menestyy hyvin Suomen sääolosuhteissa, ja se on edelleen tärkein viljakasvimme. Se on myös laajimmin meillä kasvatettu viljalaji, sillä ohra kattaa kolmanneksen koko Suomen viljelypinta-alasta. Sitä tuotetaan nykyään pääasiassa eläinten rehuksi, ja vain alle kymmenesosa menee suoraan elintarvikekäyttöön. Suomalaiset syövät ohraa vuodessa alle kuusi kiloa asukasta kohden.

 

Koko maailman vuotuinen ohratuotanto on noin 130 miljoonaa tonnia (FAO), josta kaksi kolmasosaa viljellään Euroopassa. Suomessa syksyllä 2022 korjattu ohrasato oli noin 1,4 miljoonaa tonnia (Luke). Merkittävimmät ohrantuottajat ovat Venäjä, Kanada, Saksa, Espanja ja Ranska.

 

Ohran tärkeimpänä tuntomerkkinä ovat pitkät vihneet. Ylemmät vihneet ovat alempia vihneitä lyhyempiä niin, että ne yltävät kaikki samalle tasolle, ohran kypsyessä tähkä taipuu alaspäin. Ohran korsi on 70 – 85 senttiä pitkä.

Ohra kuoritaan ennen myllytystä, koska akanat eli helpeet ovat kiinni jyvässä. Ohrasta voidaan valmistaa erilaisia jauhoja, tärkkelysjauhoja, ryynejä, suurimoita sekä maltailta.

 

Suomalaisten ensimmäinen leipä oli ohrataikinasta taputeltu rieska. Perinteisesti ohrasta on leivottu kahdenlaista leipää: nostamatonta ja nostettua. Niillä molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä, kuten ohrarievä tai rievä tai ohrarieska tai minun mummuni vesirieska. Ohralla ei ole sitkonmuodostusominaisuutta, mutta muihin jauhoihin sekoitettuna sitä käytetään sekaleipiin, perunalimppuihin ja ohukaistaikinoihin. Ohrajauho on voimakasaromista ja säilyttää leivän pitkään kostean tuoreena.

Ohraryynipuuro on ikivanha joulupuuron alkuperäisversio. Ohrasuurimot sopivat puuroihin, pata- ja laatikkoruokiin sekä piirakoiden täytteisiin. Pidän kovasti uuniohrapuurosta, ja haudutankin sitä leivinuunissa silloin tällöin kokonaisista tai rikotuista ohrasuurimoista. Myös maksalaatikkoon ja kaalikääryleisiin ohraryynit sopivat mainiosti. Ohrasuurimoita on aiemmin käytetty sakeuttamassa keittoja, kuten härkäpavusta valmistettua papurokkaa.

 

Ohratärkkelystä käytetään kiisseleiden, kastikkeiden ja keittojen suurustamiseen sekä leivontaan. Ohrasta tehdään myös hiutaleita, joita voi käyttää puuroihin, leipiin, piirastaikinoihin ja mysleihin. Ohrahiutalepuurokin kuuluu aamuuni toisinaan, sillä vaihtelen puuroon käytettäviä ryynejä. Talkkunapuuroa opin syömään jo lapsena Savossa. Siihen käytettävät rouheat talkkunajauhot valmistetaan useimmiten ohrasta, mutta jotkut myllyt käyttävät lisäksi kauraa ja ruista. Myös hienojakoista talkkunaa on saatavana, se sopii toisenlaiseen herkutteluun.

 

Viime vuosikymmeninä ohra on mielletty lähinnä oluttuoppien ohrapirtelöksi ja rehuviljaksi. Ohran elintarvikekäyttö kohdistuukin suurimmaksi osaksi oluen valmistamiseen. Oluen teossa käytetään raaka-aineena yleisimmin ohramaltaita, johon se sopii ominaisuuksiensa vuoksi parhaiten. Ohramaltaita voidaan oluen lisäksi käyttää leivän leivonnassa.

Unohdettu ohra palaa suomalaiseksi superfoodiksi kaurabuumin vanavedessä; ohra onkin terveyden näkökulmasta kauran veroinen. Ravintokuitua, varsinkin liukoista kuitua betaglukaania ohrassa ja kaurassa on yhtä paljon. Liukoinen kuitu auttaa hallitsemaan veren kolesteroli- ja sokeritasoa sekä haitallisen LDL-kolesterolin määrää veressä.

Ohran liukenematon kuitu puolestaan vaikuttaa verensokerin nousuun ja hidastaa hiilihydraattien imeytymistä, niinpä ohra on oivallinen vilja diabeetikoille ja sen riskiryhmään kuuluville. Sen sijaan gluteenittomaan ruokavalioon se ei sovi. Ruoansulatusta ohra edistää muiden viljojen tapaan. Täysjyväohra sisältää runsaasti kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita.

 

Sanonnat Otti ohraleipä ja Käydä ohraisesti `käydä huonosti` on yhdistetty katovuosina 1866 – 1868 tehtyyn hätäleipään. A. H. Kallion vuonna 1886 toimittamassa Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihkossa on maininta myös oljen käytöstä Nyt sinun ottaa ohranen olkileipä. Tämä viittaa ilmeisesti oljista ja ohrasta tehtyyn hätäleipään.

 

Ohra maistuu arkiruuissa, linkeissä on reseptejä.

Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä:
"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman,
vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.
--
"Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän.
Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan.

Kalevala 20. runosta osia

Lähteet: Glorian ruoka et viini. Soppa365; Hanna Leino, Kotiliesi 18.1.2017; Martat; Leipätiedotus; Leivon Leipomo Oy STT info 23.8.2023; Luonnonvarakeskus Luke 24.11.2022; Kasvigeenivaraohjelma. MaatiaisTietoPankki; Matti Punttila, Kielikello 4/2005; Myllyn Paras; Peda.net; Rantalan Talakkuna; Santeri Vanhanen ja Suvi Uotinen, Helsingin yliopisto 20.3.2019; Soppa 365 Glorian ruoka&viini&; Teemu Mökkönen, Rautakauden elinkeinot Repoveden ympäristössä – eränkäyntiä ja maanviljelyä. Elinkeinojen ja maankäytön historia. Kulttuuriympäristön palveluikkuna 31.5.2007; Wikipedia; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kalevala 20. runo.