Loppukesän mustikkaretkelläni tapasin ”tutun” ruostekärpässienen tai ehkä se oli samaa viimekesäistä sienirihmastoa.
Ruostekärpässieni on renkaattomien kärpässienten yleisin ja runsain laji ja kasvaa kaikenlaisissa kangasmetsissä koivun juurisienenä. Lajia tavataan heinäkuun alusta lokakuun loppuun Etelä-Suomesta Metsä-Lappiin.
Se kasvaa yksin, mutta lähistöllä muutaman metrin säteellä voi olla seuraava itiöemä - minäkin löysin lähietäisyydeltä muutaman ruostekärpässienen lisää.
Ruostekärpässienen lakki on nuorena munanmuotoinen, mutta laakenee sienen ikääntyessä. Noin viisisenttinen lakki on ruosteenruskea, tahmeapintainen ja pilkuton, se irtoaa hyvin helposti jalasta.
Lakin reunassa on selvät säteittäiset uurteet. Valkoiset heltat ovat irtotyviset ja melko tiheässä. Sienen pitkä jalka on hento ja renkaaton. Vaalean jalan tyvellä oleva tuppi on väljä, minkä vuoksi se jää usein maahan sientä poimittaessa.
Ruostekärpässieni on myrkytön kärpässieni, sen maku ja haju ovat miedot. Lajia on aiemmin pidetty hyvänä ruokasienenä, mutta koska se on helposti sekoitettavissa myrkyllisiin lajeihin, ei käyttöä ravinnoksi enää suositella. Säilöntätavoiksi sopivat kuivatus ja pakastus.
Ruostekärpässienen voi sekoittaa muihin renkaattomiin kärpässieniin. Eniten kellertävänruskeaa ruostekärpässientä muistuttaa vaarattomiin sieniin kuuluva oranssikärpässieni Amanita crocea, joka on kuitenkin sahraminkeltainen.
Kaksi pientä peikkolasta,
istui kärpässienen alla.
Sataa rop, rop, rop,
sataa rop, rop, rop.
Sataa aivan kaatamalla.
Lähteet: Heikki Kotiranta, Kantasienet. Suomen luonto. Kasvit; Laji.fi; LuontoPortti; Wikipedia; Värssyjä. wordpress.com. Laulun sanoittaja on tuntematon.
Lähetä kommentti