Kirkkaankeltainen väriläiskä keltamaite

14 lokakuuta 2023

Lappeenrannan Vanhan Pappilan pihapiiri on rauhoittava, viihtyisä kävelykohde. Siellä on vaahteroita, lehmuksia, tammia ja muita suuria puita sekä kirsikkapuisto, mutta myös niittymäistä maisemaa. Askeleeni ovat tänä kesänä suuntautuneet usein noille pihapoluille.

Syyskuisella kävelyretkellä pihapiiriin kuuluva keto oli keltaisenaan kukkasia. Kukat näyttivät aivan niittynätkelmiltä, mutta ihmettelin niiden voimakasta väriä. Seuraavalla kävelykerralla menin ottamaan asiasta selvää.


Kasvi ei ollutkaan niittynätkelmä, mutta hyvin samannäköinen kärhetön keltamaite. Perhosmainen kukka on kirkkaankeltainen, ja siinä on vähäisiä punaisia kuvioita. Kukka ei kuitenkaan ole terttu kuten niittynätkelmällä vaan mykerö, kasveilla on myös erilaiset lehdet.

Keltamaite suosii kalkkipitoista maastoa ja kasvaa niityillä, laitumilla, nurmikoilla, tienvarsilla ja harjumetsissä, mutta myös merenrannoilla ja satamissa. Se kukkii kesä-elokuussa ja aloittaa kukintansa niittynätkelmää aikaisemmin. Kukkien kuihduttua kapeat palot siirottavat mykerössä säteittäisesti.


Keltamaite on tärkeä ravintokasvi kannussinisiivelle ja hohtosinisiivelle. Nämä päiväaktiiviset perhoset lentävät kuivilla kedoilla, metsäaukioilla sekä rannoilla aurinkoisina päivinä ja käyvät ahkerasti kukilla. Maitepunatäplä-perhosen esiintyminen on sidoksissa toukan ravintokasvin eli keltamaitteen kasvupaikkoihin.

Turussa on kylvetty keltamaitteen siemeniä paahdealueiksi muutettaville nurmikentille, joille toivotaan leviävän harvinaisia perhosia. Nimenomaan keltamaitteen juuristossa elää toukkavaiheessa uhanlainen juurilasisiipiperhonen, jota tavataan ainoastaan Lounais-Suomessa. Kaikki kylvettävät siemenet on kerätty useista lähialueen luonnonesiintymistä.


Keltamaitteen Lotus corniculatus tieteellinen nimi Lotus on johdos antiikin lotos-nimestä, jolla tarkoitettiin monia arvostettuja kasveja rehukasveista hedelmäpuihin. Maitteen sukulaiset kuuluivat rehuihin.

Elias Tillandzin sanakirjassa 1683 keltamaitteen nimi oli Ämmän hambait. Sama nimi toistuu eri variaatioina Lönnrotiin käyttämään Ämmänhammas-nimitykseen asti vuonna 1866. Muiksi nimiksi on mainittu Akan hammas, Köhäheinä, Linnun herne, Mariankultakengät, Noidan hammas, Rantamaite, Sammakon kukka, Virnakka, Virnas, Virnaska, Virne, Wirna, Wirnakka, Wirnaska ja Wirne.


Suomessa tavattavista maitelajeista keltamaite on levittäytynyt pohjoisimmaksi. Menestyksen salaisuus lienee ainakin osittain erilaisiin kasvuympäristöihin sopeutumisessa. Monimuotoisesta keltamaitteesta voidaan erottaa lukuisia muunnoksia, jotka ovat viime jääkauden jäljiltä vasta alkaneet kehittyä omaan suuntaansa.


Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen merenrantaniityillä ja kedoilla kasvaa keltamaitteen niittyrotua, joka eroaa Suomenlahden itä- ja pohjoisrannikon kivisten merenrantaniittyjen vesirajassa kasvavasta muodosta. Lounais-Suomen rannikolla sekä sisämaassa kasvaa puolestaan vanhan rautakautisen asutuksen sijoilla keltamaitteen muinaistulokasrotu.

Lisäksi Etelä-Suomen sisämaassa kasvaa vielä valoisissa, lämpimissä puolukka-mansikkatyypin harjumänniköissä oma keltamaiterotunsa. Meillä on tavattu liikennetulokkaina muitakin rotuja.


Keltamaite on uusin nurmipalkokasvi, jonka viljely on yleistymässä Virossa maitokarjatiloilla.

Keltamaitetta voi istuttaa tai kylvää myös omaan kotipihaan. Puutarhaguru Pentti Alanko kannustaa kasvattamaan luonnonkasveja pihoissa ja puutarhoissa, sillä ne ovat kauniita ja sitkeitä sekä sopeutuneet ilmastoomme.


Kivikkoon tai maanpeittokasviksi sopii puutarha-asiantuntijan mielestä hyvin keltamaite, joka on vaatimaton ja menestyy vaativissakin olosuhteissa paremmin kuin valkoapila. Palkokasvina maite kykenee biologiseen typensidontaan, joten se ei vaadi erityistä lannoitusta.

Kukat ovat auringon hellyyden ja luonnon rakkauden lapsia.
Kahlil Gibran

Lähteet: enenonen.fi/luonnonkasvit/keltamaite; Eero Karislami, Turun Sanomat 29.4.2023; Janne Lampolahti, Hernekasvit. Suomen luonto. Kasvit; Johanna Mehtola, Luonnonkasveja puutarhaan. Suomen Luonto 28.4.2021; Jukka Rajala, Helsingin yliopisto. Tri Hindrek Older, Ruralia-instituutti, Palkokasvien viljelyllä edullista maitoa Virossa; LuontoPortti; Kasviatlas. Helsingin yliopisto. Levinneisyyskartta; Naturcom; Sakarin digikuvablogi 13.3.2010; Suomen Perhoset; Kahlil Gibran.

2 kommenttia

  1. Olipas taas todella mielenkiintoinen kirjoitus ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :) ilahduttavia sanoja luin heti aamutuimaan.

      Poista