Rapukestit kerran vuodessa

Oli kaunis perjantai-ilta elo-syyskuun vaihteessa, kun veimme mieheni kanssa 15 rapumertaa mökkiselälle. Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta ja tuulta vain nimeksi.

 

Sopivat pyydysten paikat oli katsottu jo etukäteen. Ajettiin moottoriveneellä järvenselälle, ja mies alkoi laskea mertoja aaltoihin, minä soutajana koetin pitää veneen oikeassa suunnassa.

 

Kun viiden merran kytkös oli saatu järveen, ajeltiin seuraavaan paikkaan. Rannan tuntumaan tuli useita pyydyksiä ja sitä seuraavaan kohteeseen muutama. Kaikki merrat löysivät lopulta paikkansa, ja ne jäivät yöksi houkuttelemaan rapuja.

 

Lauantaiaamu valkeni upeana, kun läksimme kokemaan pyydyksiä. Tuulikaan ei ollut vielä seitsemältä herännyt, mutta heräsi kesken mertojen tyhjentämisen. Mies tiputteli rapuja pyydyksistä veneessä olevaan vesisaaviin.

 

Soutajana yritin tehdä parhaani ohjeiden mukaan: souda – huopaa – käännä keula kohti tuulta – pidä suunta – katso, missä merkkipolat ovat!

 

Aallot olivat koko ajan kasvaneet sen vajaan tunnin aikana, jonka olimme selällä. Myös taivaalle alkoi nousta tumma ukkossadetta enteilevä pilvi, mutta selviydyimme takaisin saareen hyvissä ajoin.

 

Mökkirannassa aloimme tutkia saavin sisältöä: siellä oli paljon monen kokoisia rapuja. Yksi-kaksi-kolme-neljä… jokainen saksiniekka laskettiin ja tarkistettiin sen koko. Rapujen kokonaismääräksi saatiin 154.

 

Pienet pääsivät takaisin Saimaaseen kasvamaan, mutta isot laitettiin teräsverkosta tehtyyn tilavaan kehikkoon. Siellä ravuilla oli eväänä horsman ja vadelman lehtiä sekä perunan lohkoja, etteivät söisi toisiaan, kannibaaleja kun ovat. Kehikko laskettiin järveen upoksiin lähelle rantaa odottamaan H-hetkeä.

 

Kun viikko oli kulunut, palasimme taas saareen, nyt valmistelemaan rapukestejä. Taas tutkittiin saksiniekkoja, osa niistä laskettiin takaisin järveen ja 40 komeinta yksilöä jätettiin jäljelle.

 

Mies keitti juhlapäivän aamuna ravut ja jätti ne keitinliemeen maustumaan. Illalla hän laitteli saksiniekat kauniiksi keoksi tarjottimelle kruunutillien kera. Nyt kaikki oli valmista ja kestit saattoivat alkaa.

On pöytään ravut tuotu.
Ne tilliin kätkeytyy.
Ei kurkkuun tartu ruoto.
Mut' sormet sotkeutuu.

Tää ilta ilon tuottaa.
Ei turhaan lauleta.
Voit kolmannenkin ottaa.
Ei meillä lasketa.
Timo Rytkönen

Timo Rytkönen sanat, sävel trad Jo joutui armas aika, Ei meillä lasketa -runosta osa. Kuhamaa. Uudet rapulaulut. Rapuriimityskilpailun tuloksia 2013.

PS Tänä viikonloppuna koko Eurooppa linturetkeilee. Tule sinäkin mukaan nauttimaan syksyisestä luonnosta ja katselemaan lintujen syysmuuttoa! Toivotaan, että tallennat lintuhavaintosi Tiira-lintupalveluun.