Jättikuukunen

Olin kävelemässä Lappeenrannassa syyskuun loppupuolella kohti satamaa. Sivusilmällä näin jalkakäytävän ojanpenkalla nurmikolla jotain valkeaa ja pyöreää. Melkein menin jo ohi, mutta pyörähdin katsomaan valkoista palloa. Se pallo olikin jättikuukunen! Tunnistin sienen heti, sillä olin nähnyt samanlaisen pari viikkoa aikaisemmin Saarenmaan Kuressaaren Piispanlinnan sieninäyttelyssä. Sieni oli siellä nimeltään Hiidmuna. Löysin sienelle latinalaisen nimen Calvatia gigantea avulla suomennoksen.

Seuraavana päivänä tulin uudelleen tarkastelemaan jättikuukusta, ja silloin huomasin kaksi pienempää palloa syvemmällä puistometsän reunassa.

Kuukunen on harvalukuinen, mutta ei harvinainen. Siitä kysellään usein sieniasiantuntijalta kenties sienen oudon ulkomuodon vuoksi. Eteläisessä Suomessa jättikuukusia kasvaa siellä täällä – mutta en muista aikaisemmin nähneeni tuota suurensuurta sientä. Se muistuttaa ns. maamunaa, joka on golfpallon kokoinen. Luultavasti tunnet tuon sienen – ehkä tuprautellutkin sen ”savuja” polkaisemalla sientä. Jättikuukunen pöllyää enemmän, sen nimi onkin ranskaksi jättimäinen sudenpieru Vesse-de-loup géante.

Kupusieniin kuuluva jättikuukunen voi olla jopa 90 cm ympärysmitaltaan, sen muoto on litistyneen pallomainen ja jalaton. Sieni saattaa painaa kymmenen kiloa, vaikka se yleensä jää muutaman kilon painoiseksi. Kiteeltä on löydetty jopa 11-kiloinen jättikuukunen vuonna 2011.

Kuukusen itiöt ovat vain kuusi tuhannesosamillimetriä pitkiä, ja niitä on arviolta seitsemän biljoonaa kappaletta tuossa jättipallossa. Metrille niitä mahtuu 168 000, ja jos kaikki itiöt laitettaisiin peräkkäin, niistä tulisi 42 000 km pitkä itiövyö. Tuo paljaalle silmälle näkymätön jono ulottuisi siis maapallon ympäri. Itiöiden itämiskyky lienee heikko.

Sienen ulkokerros valkoinen, sileähkö tai hieman epätasainen. Aikaa myöten ulkokerros ruskettuu ja kuoriutuu pois, jolloin jäljelle jää paperinohut, kellanruskea sisäkerros. Lopulta sisäkerroskin karisee pois epäsäännöllisen muotoisina hiutaleina. Sienen malto on nuorena valkoista ja kiinteää. Myöhemmin se oli kellertävää ja vetistä, lopuksi tummaa ja pölyävää.

Jättikuukunen kasvaa usein puiston reunassa, mutta myös puistonurmikoilla ja puutarhoissa. Näitä jättimäisen kokoisia sieniä ei kuitenkaan nouse joka vuosi. Kuukunen suosii typpipitoista maata ja vaatii runsaita ravinteita. Se lahottaa kariketta. Toisinaan se kasvaa kaarimaisina muodostumina, ns. noidankehinä.

Sienien keräämistä puistosta ei suositella, koska maata ei ole tarkoitettu ruoantuotantoon ja siihen käytetään erilaisesta biojätteestä mädätettyä multaa.

Jättikuukunen on ** hyvä ruokasieni nuorena. Maku on mieto, se muistuttaa joidenkin maistajien mielestä munakasta. Sienen heikko tuoksu on miellyttävä. Parhaita ruokasieniksi ovat moukarin kokoiset, jolloin ne maistuvat herkkusieneltä. Isoimmat ovat jo pahanmakuisia ja -hajuisia.

Jättikuukusesta voi esimerkiksi leikata ohuita siivuja, marinoida grillauskastikkeella ja paistaa pihvejä. Kuukusta voi kuivata ja käyttää missä tahansa sieniruoissa, tehdä keittoa tai paistaa, mutta tällaisista kiinteärakenteisista sienistä kaikenlaiset sienipihvit ovat aina hyvä vaihtoehto. Erään kokkaajan mielestä jättikuukunen on täydellinen sieni erilaisiin purilaisiin; yhdestä sienestä saa helposti kymmeniä pihvejä.

Tarkista, että ruuanlaittoon käytettävä sieni on sisältä puhtaan valkoinen. Kuukusen voi lampaankäävän tai vaalean orakkaan tavoin vain pilkkoa ja kypsentää ruuaksi. Raakana sitä ei saa syödä.

Sieniasiantuntija Tea von Bonsdorffin mukaan Suomessa ei suositella raakojen sienten syömistä, sillä monet hyväksi tiedetyt ruokasienet sisältävät karsinogeenia ja mutageenia sekä saattavat aiheuttaa allergiatyyppistä oireilua. Sienten kypsennyksessä tulee olla tarkka, sillä osittain raaka tatti aiheuttaa usein vatsanväänteitä tai jopa vakavampaa oireilua. Ruoka-aineyliherkkyyksistä kärsivien kannattaa selvittää, sopivatko sienet heille lainkaan.

Trampa inte på svampen,
för där kan någon bo.
Som ligger där och sover
och vill ha lugn ro.

Älä tallaa sieniä,
koska siellä voi joku asua.
Hän lepää siellä
ja haluaa olla rauhassa.
Värssyjä

Lähteet: Heikki Kotiranta, Maamunat ja tuhkelot. Kantasienet. Suomen luonto. Kasvit; Heini Särkkä 12.8.2023 Ilta-Sanomat; LuontoPortti; Raija Kantomaa, MTV-uutiset 11.9.2018; Matti Niinimäki facebook 25.9.2019; Ville Vanhala/sieniasiantuntija Tea von Bonsdorff, Seura, Tiede&Luonto 19.8.2015; varssyja.wordpress.com.