Metsäjänis, ristiturpa vemmelsääri

09 syyskuuta 2023

Jäniksenpoika lepäili pellolla, kun huomasin sen. Ehkä tulin sellaisesta suunnasta, että tuuli ei tuonut ihmisen hajua sen nenään. Jänö näytti nauttivan olostaan lämpimässä aurinkoisessa kesäaamussa.


Metsäjänis viihtyy parhaiten nuorissa lehti- ja sekametsissä, jotka tarjoavat sille ravintoa sekä riittävästi suojaa pedoilta. Jäniksellä on elinpiirin rajana yleensä selkeä maastokohta, kuten pellonreuna tai puro, tässä tapauksessa puroon rajautuva pelto.

Metsäjänis on sopeutunut menestyksellisesti Suomen pohjoiseen elinympäristöön. Maatalouden kehittyminen ja laajentuminen on kuitenkin vähentänyt sille soveliaiden elinympäristöjen määrää, mutta toisaalta tehostanut metsänhoito on lisännyt taimikoiden osuutta.


Jäniksenpoika ei ollut nälkäinen, se vain vähän näykki heiniä pellon reunasta. Lämpimään vuodenaikaan metsäjänis käyttääkin ravinnokseen ruohoja ja heiniä, syksyisin varpuja. Talvisin se syö useimmiten haavan ja pajun kuorta, urpuja ja versoja.

Öisille ruoanhakuretkille saattaa kertyä pituutta yhdestä neljään kilometriin. Voi olla, että tämän jäniksen emo tai isä on vieraillut myös kilometrin päässä sijaitsevan vapaa-ajan talomme pihassa, sillä riistakameran kuviin on eri vuodenaikoina usein tallentunut metsäjänis.
 

Metsäjänis on tehokas lisääntyjä: naaras saa poikasia yhdestä kolmeen kertaan vuodessa. Kiima alkaa Etelä-Suomessa jo helmikuussa, pohjoisempana maalis-huhtikuussa ja kantoaika on 50 vuorokautta. Kevättalvella syntyvässä hankipoikueessa syntyy usein vain kaksi poikasta, mutta myöhemmillä kerroilla usein neljäkin.

Kun jäin katselemaan jäniksen toimia, pellolle hyppeli pian kaksi samankokoista poikasta, jotka kirmailivat ja kisailivat keskenään. Poikaset olivat kaiketi syntyneet toukokuussa, ja minä kuvasin ne kesäkuun kuudentena. Jäniksenpojat selviytyvät itsenäisesti noin kahden viikon vanhoina.
 

Kesällä jänis on ruskea, joten minunkin oli vaikea edes erottaa sitä alkukesän harmaanruskeasta pellosta. Vatsapuoli on aina valkea lukuun ottamatta kaulan etuosaa, samoin lyhyt töpöhäntä on valkea koko vuoden.
 
Syksyn mittaan päivän lyhentyessä metsäjäniksen turkki muuttuu valkoiseksi. Vuodenajan mukaan vaihtuva turkin tiheys edistää lämpötalouden säätelyä, suojavärin vaihtuminen puolestaan tehostaa suojautumista petoja vastaan.
 

Metsäjänis Lepus timidus on merkittävimpiä riistaeläimiämme. Seuraava metsästyskausi on 1.9.2023 – 29.2.2024. Metsäjänistä saalistavat ihmisen lisäksi monet eläimet, kuten susi, ilves, kettu, kanahaukka, maakotka ja huuhkaja. Hiirihaukka ja muut petolinnut pyydystävät jäniksenpoikasia. Ensimmäinen elinvuosi onkin jäniksenpojalle kovin vaarallista aikaa.
 

Petojen havaitsemisessa jänistä auttavat sen suuret silmät ja pitkät korvat. Jänis havaitsee liikkeen, vaikka se onkin likinäköinen. Sen silmät ovat varsin ulkonevat, ja niillä näkee myös taaksepäin. Pakenemista vauhdittavat jäniksen vartalon muoto ja voimakkaat takaraajat; talvella vaivattoman liikkumisen mahdollistavat leveät lumikenkämäiset käpälät.
 

Metsäjäniskanta on taantunut talvilaskentaraportin
(27.3.2023) mukaan 35 vuoden seurantajakson aikana alle puoleen. Taantuminen on voimakkainta Suomen etelä- ja keskiosissa. Sekä pohjoiseen että itään mentäessä taantumisnopeus hidastuu ja Pohjois-Suomessa kanta on viimeisen 20 vuoden aikana ollut lähes vakaa. Lajilla on kohtalaisen paljon alueellista ja vuosittaista kannanvaihtelua.

Kuluvana vuonna metsäjäniskanta on koko maassa normaalia suurempi, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin taantuminen. Lapissa, Kainuussa ja Oulussa kanta on kasvanut edellisestä talvesta. Muualla maassa selvää kannan kasvua havaittiin jo viime vuonna, ja lumijälki-indeksi on pysynyt myös tänä talvena suunnilleen samalla tasolla.

Metsäjänis se tuntee metsän,
ei eksy se koskaan siellä.
Reitit se muistaa ja vaaran paikat,
kun loikkii se metsien tiellä.

Korvat kääntyy, kuuntelee,
nenä nuuhkii yötä.
Käpälällään selittää, silittää…
Edessä on tuttu tie,
minne pupun vie?
Outi Markkanen

Lähteet: Aurajokisäätiö; Hanna Kaarakainen, Jahti 5.9.2022; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; riistakolmiot.fi/talvilaskentaraportti 27.3.2023; Suomen eläimet. Nisäkkäät; Suomen riistakeskus; wordpress.com; Värssyjä/Metsän eläimet.

 

 

8 kommenttia

  1. Kiinnostava juttu jälleen, kiitos! Onko lyhyesti selitettävissä miten erottaa metsäjäniksen ja rusakon toisistaan?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiinnostuksestasi. Metsäjänistä näkee hyvin harvoin, minullekin tuo jäniksenpoika oli onnenkantamoinen. Rusakkoja vilistää kaikkialla ainakin taajamissa.

    Rusakko on aina ruskea, metsäjänis kesällä harmaanruskea, talvella valkea. Rusakon häntä on pidempi ja päältä musta, jäniksellä on lyhyt eikä mustaa ole. Mielestäni häntä on hyvä tuntomerkki, sen katson aina.

    Rusakko on suuri ja sillä on pitkät korvat. Se on aika kömpelö loikkija.

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat ja kiitollinen teksti 💖

    VastaaPoista