Tunnetko apilalajit?

Pörriäisten surina ja apiloiden makea tuoksu kuuluvavat kesään. Apilan kolmiosaisen lehden ja palleromaisen kukan opimme jo lapsena erottamaan muista kasveista. Apiloita on kaikkialla, nehän ovat on yleisiä peltojen, pientareitten ja kaikenlaisten joutomaiden monivuotisia kasveja.

 

Puna-apila muinaistulokas
Apilat eli tähkäapilat Trifolium on noin 300 lajia kattava hernekasveihin kuuluva kasvisuku; lajit esiintyvät lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. Apilan kukinto on kasvin latvassa sijaitseva yksivärinen mykerömäinen tähkä tai terttu, jonka väri vaihtelee valkoisesta keltaiseen ja punaiseen.

 

Lähemmässä tarkastelussa huomaa, että pörheä kukka onkin lukuisista torvimaisista kukista koostuva kukinto. Kukinnon väri muuttuu kukan vanhetessa ja tuleentuessaan se ruskistuu. Kukinta-aika on pitkä ja kestää kesäkuusta elokuuhun, jopa syyskuuhun.

 

Valkoapila muinaistulokas
Suomen yleisimpiä apiloita ovat puna-, valko- ja alsikeapila, joita tavataan Oulun korkeudelle saakka, pohjoisempanakin aina Lapin perukoita myöten, mutta selvästi harvalukuisempina. Muut apilalajit jäävät huomattavasti etelämmäksi. Kuvissa on puna- ja valkoapila, alsikeapila, metsäapila, kelta-apila, musta-apila ja jänönapila.

 

Alsikeapila uustulokas
Lähes kaikki apilalajimme ovat ihmisen mukana aikoinaan kulkeutuneita tai varta vasten tänne tuotuja. Muinaistulokkaiksi kutsutaan niitä, joiden tiedetään kasvaneen täällä jo ennen 1600-lukua, mutta sitä nuoremmista käytetään termiä uustulokas.

 

Metsäapila alkuperäislaji
Apila on viljelijän ja puutarhurin luonnonmukainen apulainen. Sillä on merkityksensä maaperän lannoittajana ja rehukasvina, sillä hernekasveina apilat pystyvät juurinystyräbakteerien avulla sitomaan maaperään ilmakehän typpeä. Monilla maatiloilla peltojen luontaista typpimäärää nostetaankin muutaman vuoden välein viljelemällä pelloilla apilaa.

 

Myös kotipihan nurmikolla voi lisätä valkoapilan määrää, jolloin se tuottaa riittävästi typpeä oman kasvunsa tarpeiksi eikä nurmikkoa tarvitse juuri lannoittaa. Kotipihani kuivalla eteläpuolen pihamaalla apila auttaa nurmikkoa kestämään kuivuutta. Kukkivasta apilikosta ilahtuvat myös pölyttäjät.

 

Kelta-apila muinaistulokas
Neliapilan väitetään tuovan onnea, mutta vain silloin, kun sen löytää itse. Apilan lehdet ovat suosittuja tunnuksissa ja logoissa, esimerkiksi korttipakassa maan symboli muistuttaa sekä apilanlehteä että ristiä. Ruotsiksi pelikorteissa olevan maan nimi on klöver, apila.

 

Neliapila
Neliapila on harvinainen muunnos yleisestä kolmilehtisestä apilasta. Joiltakin alueilta löytyy enemmän neliapiloita kuin joltain toiselta alueelta, mikä saattaa johtua erilaisesta kasvualustasta ja muista ilmiöistä, kuten saasteista, maan koostumuksesta tai muista ympäristöllisistä tekijöistä. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan ennätysmäärä lehtiä apilalla on 56.

 

Musta-apila muinaistulokas
Arvioidaan, että on yksi neliapila jokaista viittä tuhatta kolmilehtistä apilaa kohti. Eräänä kesäaamuna keräsin Kuopiossa kodin lähiniityltä aika pieneltä alueelta kymmenkunta neliapilaa. Ne oli tarkoitettu kesätyöpaikkani huonekavereille, mutta onnenapilat unohtuivat laukkuun ja jäivät antamatta, koska minä jouduin kesken työpäivän sairaalaan umpilisäkeleikkaukseen - ehkä neliapiloita ei pidä kahmia liikaa.

 

Jänönapila
Väitellään siitä, onko neliapila geneettisen vai ympäristöllisen syyn seuraus. Neliapilan harvinaisuus ja laajalle levinneisyys vihjaa, että nelilehtisyyden aiheuttaa geeni, mutta ympäristön muutokset eivät ole poissuljettuja vaihtoehtoja.

Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.
Elina Karjalainen

Lähteet: Anna Tuominen, Suomen Luonto 5/2022; Opettajalle. Oppiminen, yle.fi Apilat 24.5.2011, perustuu ohjelmiin Riston luontokoulu ja Ekolokero; Elina Karjalainen, Uppo-Nallen kootut runot, uponneen kansan lauluja.