Maahumala – silmänilo ja rikkaruoho

05 elokuuta 2023

Pikkuruinen maahumala piristää sinivioleteilla kukillaan ja piparkakun muotoisilla lehdillään ojien varsia, rantoja ja kosteita niittyjä jo toukokuun alkupuolelta alkaen, ja sen kukinta jatkuu pitkälle kesään. Monet hyönteiset, varsinkin kimalaiset, kerääntyvät herkuttelemaan kukkien medellä.


Jos maahumalan juurenpätkiä on pihaan siirrettyjen puiden tai pensaiden mullassa, saat helposti uuden iloisen lisävärin pihamaalle. Se juurtuu helposti myös pistokkaista.
 
Maahumala sopii hyvin kasvatettavaksi maanpeittokasvina sekä aluskasvina sipuli- ja mukulakasveille. Parhaiten se viihtyy tuoreessa ravinnepitoisessa ja runsasmultaisessa maassa. Maahumala on toisaalta rikkaruoho, joka kasvaa ja leviää tehokkaasti, niin että revin sitä pois monta kertaa kesässä oman pihani kukkapenkeistä.


Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksen kokeissa maahumala todettiin peittokyvyltään parhaaksi tutkituista kasveista, sillä se on kasvutavaltaan rehevä ja nopeakasvuinen sekä sopeutuu niin valoon kuin varjoonkin. Maahumala sietää myös tallaamista. Kasvilla on erinomainen talvenkestävyys, ja se on lehdiltään oikeastaan ikivihanta, mikä vielä lisää peittoarvoa vähälumisilla paikoilla.

Maahumalaa voit kasvattaa kesäkukkana amppelikasveinakin, joista saat näyttäviä maahumalaryöppyjä. Minä käytän maahumalaa korkeiden ruukkujen reunuskasvina, tänä kesänä ne reunustavat runkoruusuja. Maahumalaa voi kasvattaa jopa sisällä huoneissa; kukkaruukusta roikkuvat rönsyt pyöreähköine lehtineen muistuttavat hiukan aaroninpartaa.


Varjossa kasvaessaan maahumala on vihreä, mutta mitä valoisampi kasvupaikka on, sitä vahvempi on sinipunertava sävy sen lehdissä. Sama aine antosyaani antaa sinipunaisen värin kukille, mutta lehdissä runsas lehtivihreä tummentaa sävyn ruskeanpunaiseksi.


Jo keskiajalla Pyhä Hildegard suositteli maahumalaa haavojen ja yskän lääkitsemiseen. Kasvin kukkivia versonlatvoja voidaan käyttää rohdoksena, muun muassa keitteeseen kastetulla kääreellä hoidetaan haavoja ja mustelmia.
 
Maahumalaa käytetään myös flunssan ja astman ärsyttämien keuhkoputkien hoitoon, koska kasvilla on yskää lievittävä ja limaa irrottava vaikutus, mikä perustuu lähinnä marrubiini-nimiseen karvasaineeseen.


Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa maahumalaa on käytetty myös masennusta lievittävänä lääkekasvina sekä nuuskana päänsärkyyn. Sen karvasaineilla on ruokahalua ja ruuansulatusta parantava vaikutus.
 
Norjalaiset ovat lääkinneet maahumalalla myös eläimiä ja käyttäneet sitä taikakaluna samalla tavalla kuin Suomessa pihlajaa: navetan tai tallin ovenpieleen sidottu maahumalakimppu suojaa sen asukkaita kaikelta pahalta.


Suomessa lääkinnällinen käyttö on tuskin ollut kovin laajaa, sillä maahumala on yleistynyt sisämaassa monin paikoin vasta 1900-luvulla. Siitä voi tehdä teetä yhdessä muiden kasvien kanssa. Aromikkaita lehtiä voi laittaa myös salaattiin mausteeksi, samoin keittoihin ja muhennoksiin. Maku on miellyttävä ja yrttimäinen.
 
Sen verran rohdoksen olemusta kasvissa on, ettei sitä suositella jatkuvaan runsaaseen käyttöön. Suomalaisen nimensä maahumala on saanut joko käytöstään oluen mausteena tai rönsymäisen kasvutapansa perusteella.


Britit katsovan maahumalan muistuttavan murattia, ja siitä nimi ground ivy. Oikeaan humalaan britit tutustuivatkin vasta 1500-luvun puolivälissä, jolloin humala tuotiin Englantiin. Siihen asti oli maahumalaa käytetty oluen maustamisessa ja kirkastamisessa, mutta sen käyttö hiipui 1700-luvulla.

Kaikki piirtyy
niin terävänä, että pelkään
viiltäväni itseäni maisemalla.
Käärmeenlaukka, maahumala, kumina.

Otavalvatti, mali.
Tämä on neljäs päivä,
mutta mistä laskettuna?

Valkopeippi, hapro.
Uuden ja vanhan, tulleen ja menneen,
Kasvun ja kadotuksen potentiaalit.
Hukanputki, pölkkyruoho,
keltaohdake, liperi.
Juha Rautio

 
Lähteet: Kirsti Aapala & Marja Aapala, Pääskynhattu, päivänkämmen; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Pentti Halenius ja Arto Rantanen, Kasvibongarin opas; Puutarha-artikkelit; Seppo Vuokko, huulikukkaiskasvit. Suomen luonto. Kasvit; Yrttitarha; Juha Rautio, osa runoa runokokoelmasta Sääntö 0.

2 kommenttia

  1. Kiva esittely jälleen. Olen huomannut maahumalan kestävyyden, sitä on nyt vielä eniten "parkkipaikalla", jossa se vain lisääntyy. Täytyypä maistaa lehtiä, ei ollut tullut mieleenkään.

    VastaaPoista