Kuovin nokka on pitkä ja sirppimäinen

Suomen pitkänokkaisin lintu kuuluttaa reviiriään aaltomaisessa soidinlennossa laakean pellon tai rantaniityn yllä. Koiraan kauaskantava viesti huipentuu soinnikkaaseen liverrykseen linnun laskeutuessa. Ääni on voimakas, kun kuovi huutaa nimeään kyyvvi.

Tuo huuto on musiikkia korvilleni sen harvan kerran, kun nykyisen kuulen kyyvvin, mutta kuovin huuto kuului olennaisesti lapsuuteni keväiden ja alkukesien äänimaisemaan. Kuovit ovat vähentyneet noista ajoista, mutta niitä on edelleen Ylä-Savossa niin paljon, että mieheni mukaan kyläni nimi pitäisi muuttaa Kuovilaksi.

Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi on Suomen ja Euroopankin suurin kahlaaja. Lintu on kookas, pitkäsiipinen ja pitkäkaulainen, ja sillä on kahlaajalle tyypilliset pitkät koivet. Sirppimäinen nokka kaartuu alaspäin tyviosaa lukuun ottamatta ja on niin pitkä, että sen luulisi häiritsevän aterioimista.

 

Pitkällä nokalla on kuitenkin hyvä tonkia ravinnoksi pieniä selkärangattomia, kuten lieroja ja kotiloita. Lintu poimii ruuan nokan kärjellä, mutta toisinaan se työntää nokan koko pituudeltaan pehmeään mutaan. Ruokaillessaan kuovi astelee verkalleen nokkaisten välillä syötävää.

Kuovit saapuvat Suomeen huhtikuun jälkipuoliskolla. Kun olin lapsi, minua kehotettiin uskomaan kansanviisauteen: Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.

Keltaisenruskean ja kirjavan värityksen avulla lintu maastoutuu hyvin keväiseen peltoaukeaan. Lentoon lähtiessään se juoksee muutaman askeleen ja kohoaa sitten pellolta lepattavin siivin jyrkästi ilmaan.

Pesä on syvennys kuivalla alustalla pellolla tai niityllä ja vuorattu kuivilla heinillä. Naaras pyöräyttää pesäpainanteeseen huhti-toukokuussa 4 – 6 munaa, joita molemmat puolisot hautovat. Poikaset ovat pesäpakoisia eli ne lähtevät pesästä varhain ja etsivät itse ravintonsa jo hyvin pieninä. Alkukesällä emot vahtivat valppaasti poikasiaan ja varoittelevat kuuluvasti huudoillaan, kun ihminen tai peto on lähestymässä.

Naaras jättää pariviikkoiset poikaset koiraan hoidettaviksi kesäkuussa ja lähtee syysmuutolle. Juhannuksen tienoilla naaraiden poismuutto onkin huipussaan. Pari päivää sitten kuulin ja näin kuovin niitetyllä heinäluo´oilla, lienee ollut se isäkuovi.

 

Koiraat ja nuoret linnut siirtyvät heinä-elokuussa Länsi-Euroopan rannikolle, jossa kaikki kuovit viettävät talvensa.

Kuovi on pitkäikäinen lintu, joka palaa uskollisesti synnyinseuduilleen pesimään. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston mukaan vanhin rengastettu kuovi eli 31-vuotiaaksi, seuraava 27-vuotiaaksi.

Kuovi pesii harvalukuisena Keski-Suomen ja eteläisimmän Suomen sekä Peräpohjolan viljelyseuduilla, mutta yleisimmillään se on Pohjanmaan lakeuksilla. Kuovi onkin Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu. Tunturi-Lapissa kuoveja ei ole.

Kuovi suosii avo-ojitettuja ja kosteita peltoja, mutta myös vetisiä avosoita ja rantaniittyjä. Parimäärä on nykyisin noin 50 000, se on puolittunut 1960-luvun 100 000 parista. LuontoPortin mukaan kuovien parimäärä on 80 000.

Valtakunnallisten linnustoseurantojen mukaan kato on ollut kovinta Etelä- ja Lounais-Suomessa. Peltojen salaojituksen, soiden kuivatuksen ja karjanlaidunnuksen loppumisen sekä rantaniittyjen umpeen kasvamisen takia kuovit ovat vähentyneet. Kuovien pesiä voi myös suojella pellolla merkitsemällä pesäpaikat vaikkapa pajukepillä, silloin traktorimies huomaa merkit ja väistää pesät ja munat.

Pienoisesta vähenemisestä huolimatta Suomessa pesii kuitenkin Euroopan vahvin kanta. Vaikka kuovi on meillä melko yleinen, maailmanlaajuisesti tilanne on toinen, siksi kuovi on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Pohjois-Suomessa pesii myös pikkukuovi. Sen nokka on lyhyempi ja suorempi.

Vaaleanvihreät pienet lehdet tanssivat järvimaiseman edessä; kuovin huutoa odotan.
Lumi sulaa, purot solisevat. Voi sitä ihanaa lintujen viserrystä, on kevät!
Linnunlaulu korvissani soi, tulvivan puron varrella on keltaisenaan kukkivia rentukoita.
Hullu, innostunut käki!
Rakastan linnunlaulua, peilityyni vedenpinta kimmelsi, perhoset ilmassa leikkiä lyö.
Kun käki kukahtaa, niin hepo haassa elää, jo väistyi pimeys!

Pirkanmaan muistiyhdistys, Ikaalinen, Ikaalisten vertaisryhmä 6.6.2023

Lähteet: Jere Malinen, Tiede ja Luonto. Seura 21.6.2023; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luonto-Liiton Kevätseuranta. Kuovi; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Tiedon portailla. Kurppien heimo; Pirkanmaan muistiyhdistys, Ikaalinen, Ikaalisten vertaisryhmä 6.6.2023.