Kottarainen on kesän merkki

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa olen käynyt usein katselemassa kottaraisia Lappeenrannan Linnoituksen valleilla – siellä niitä on ollutkin monena vuonna. Jonain keväänä kävin etsiskelemässä kottaraisia huhutiedon perusteella Vanhan Pappilan rauhaisasta pihapiiristä. Siellä on useita pönttöjä, mutta lintusia ei näkynyt. Kyselin pappilan pihassa kesäteatterin lavaa kokoavilta rakennusmiehiltäkin näköhavaintoja kottaraisista, mutta ei kuulemma ollut.

Viime kesäkuun alkupäivinä minua onnisti, kun äänekkäästi ruokaa kerjäävät poikaset opastivat minut luokseen. Ne olivat jo jättäneet pesäkolonsa ja istuivat tuomen oksalla sievästi rivissä, tosin välillä nahistelivat kuten lapset ikään. Linnoituksessa on vallien reunamilla vanhoja vaahteroita ja lehmuksia, joissa kottaraisilla oli ilmeisesti pesäkolonsa, ainakin linnut lensivät nurmikolta mato nokassa suoraan latvuksiin.

Pesimisaikaan kottaraiset käyttävät ravinnokseen pääasiassa hyönteisen toukkia ja kastematoja; linnut liikkuvat ripeästi ja työntävät vähän väliä nokkansa nurmikkoon. Maassa kottarainen liikkuu juosten eikä hyppien, kuten esimerkiksi mustarastas.

Kottarainen viihtyy viljelyalueilla sekä puutarhojen ja puistojen tuntumassa. Se on ihmisen seuralaislaji, joka on ravinnonhaussaan riippuvainen sopivan lyhytruohoisesta nurmikosta, hyönteisistä ja monipuolisesta maisemasta.

Kottaraiset ovat ensimmäisiä muuttolintuja. Pian tänne saavuttuaan koiras valtaa kolon joko puusta tai linnunpöntöstä. Pöntötyksen avulla kottaraiset on saatu asettumaan sellaisiinkin elinympäristöihin, missä ne eivät muuten pesi, kuten ulkosaaristoon. Kottarainen pesii melko runsaslukuisena Länsi- ja Etelä-Suomessa sekä harvalukuisempana Keski- ja Itä-Suomessa, pesimäkanta on 50 000 – 80 000 paria.

Koska kottarainen aloittaa pesintänsä varhain, poikaset ovat lentokykyisiä jo kesäkuussa - ja aloittavat syysmuuttonsa lähes saman tien, siis aikaisemmin kuin yksikään muu varpuslintu. Aikuiset kottaraiset kerääntyvät pesimäajan jälkeen keskikesästä lähtien suuriksi parviksi, joissa voi olla useita tuhansia lintuja. Syys-marraskuussa ne muuttavat talvehtimisalueilleen Länsi-Euroopan maihin, siellä kottarainen on tosin epätoivottu vieras.

Kottarainen on hyvä matkija, jonka laulusta erottaa monien muiden lintujen ja jopa koneiden ääniä. Sen kiihkeä viserrys oli kevään tutuimpia ääniä vielä 1970-luvulla. Kottarainen oli rakastettu pihapiirin asukas, jonka suosiosta kertovat kymmenet tuhannet puihin ripustetut pöntöt.

Kottaraismäärät ovat sen jälkeen pudonneet viidesosaan entisestä. Siihen on syynä karjanlaitumien ja kosteiden niittyjen häviäminen, samoin muu maatalouden tehostuminen on hävittänyt kottaraisten suosimat ruokapaikat. Poikasiakin on vähemmän kuin ennen, ja ne lähtevät pesästä huonompikuntoisina, mikäli ruokaa on ollut vähän tarjolla.

Kottarainen eroaa mustarastaasta muun muassa pyrstöltään; kottaraisella on lyhyt pyrstö, mustarastaalla pitkä pyrstö, jota se keikuttaa alinomaa. Kottaraisella on punertavat jalat, mustarastaalla selvästi erottuvat keltaiset jalat. Mustarastas on myös kookkaampi kuin kottarainen. Kottaraisen höyhenpuku on metallinhohtoinen ja valkopilkkuinen molemmilla sukupuolilla, mutta mustarastakoiras on väriltään tasaisen musta, naaras ruskea.

Lintujen rengastaminen aloitettiin kottaraisista vuonna 1899 Tanskassa. Rengastuksen avulla alettiin saada varmistettua tietoa lintujen muuttoreiteistä ja aikatauluista. Suomen ensimmäiset rengastukset tehtiin 1913; kuluneiden sadan vuoden aikana meillä on rengastettu yli 10 miljoonaa lintua sekä tehty havaintoja noin miljoonasta rengastetusta linnusta.

Kottaraisten lukumääräksi arvioidaan maailmassa noin sata miljoonaa. Lintu on päässyt (kansainvälisen luonnonsuojeluliiton) IUCN:n listalle, sillä se on luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Haitallisuus koskee erityisesti Länsi-Australiaa.

Kottarainen tuotiin Australiaan 1800-luvulla, ja lintujen tarkoituksena oli hävittää haitallisia viljaa tuhoavia hyönteisiä. Tulos oli kuitenkin toisenlainen, sillä kottaraiset aiheuttavat harmia taloudelle syömällä viljeltyjä hedelmiä, mutta ne ovat myös uhka lajien monimuotoisuudelle.

Kottarainen kotilintu pihakoivuun teki pesän.
Päivät siinä kuulosteli
uuden laulun opetteli.
Sitä sitten illansuussa
lauloi korkealla puussa.
Kaikki sitä kuulosteli kun se ääni helähteli.
Kottarainen siinä vaan
lauloi iltalauluaan.
Se saattoi matkia mitä vaan
sillä se oli hyvä laulamaan.

pieni nuotio 15.4.2009

Lähteet: Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juha Laaksonen, Radio Suomi 21.5.2023. Viikon luontoääni: kottarainen; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Suomen Luonto 9.4.2013; Wikipedia; pieni nuotio 15.4.2009, Kottarainen.