Talvilinnut ja lintulaudat

18 helmikuuta 2023

”Nyt kun talven pakkaset porrottavat ja tuiskut tupruavat ja paksu lumi peittää maan, käypi tänne talveksi jääneiden pikkulintujen elämä sangen tukalaksi”, suri nimimerkki A. L. 1.1.1908 Eläinten ystävä -lehdessä. Hän kehotti Suomen armaita lapsia säälimään pikkulintuja, joita vilu ja nälkä ahdistivat. ”Ei pitäisi kenenkään kodin pihamaalta puuttua linnunpöytää, johon jokapäivä ripisteltäisiin vähän ruokaa”, A. L. kirjoitti.

Hömötiainen
Paraikaa on meneillään tutkimus siitä, miten lintuja alettiin Suomessa ruokkia talvisin ja millaista ruokinta on nykyisin. Kansallisarkiston digitaalisen sanoma- ja aikakauslehtiaineiston perusteella on jo alkanut hahmottua, että monet ruokinnan syyt ovat samat niin nyt kuin 130 vuotta sitten.

Valkoselkätikka
Kun olin lapsi, meillä maalla oli perinteinen pieni lintulauta keittiön ikkunan pielessä. Laudalla kävi talitiaisia nokkimassa ihranpalasia sekä munkinpaistorasvaa. Kenelläkään ei ollut aikaa enemmälti seurata tinttien ruokailua. Ehkä oli vain tapana laittaa lintulauta ja sillä tavalla auttaa lintuja kovina pakkastalvina.

Tikli
Asun nykyisin pienehkössä kaupungissa rauhallisella omakotitaloalueella puistometsän laidassa. Meillä on kotipihassa kaksi ruokintapaikkaa, joissa kymmenkunta erilaista ruokintapistettä talipalleroista ja läskikimpaleista lintumökkeihin eli niihin lintulautoihin. On pyörivää ja paikallaan olevaa, on metallista, muovista ja puista. Ruoka näyttää maistuvan talvilinnuille yhtä hyvin, olipa syöttölaite millainen tahansa.

Keltasirkkuja
Lintuja on pihassamme valtavasti; niitä on hauska seurata ja valokuvata. Tali- ja sinitiaiset ovat jokapäiväisiä vieraita, samoin pikkuvarpuset, viherpeipot ja mustarastaat sekä tiklit. Keltasirkkuja on kymmenittäin. Punatulkkuja olen nähnyt enimmillään tänä talvena kuusi yhtä aikaa.
 
Joskus on havaittu harvinaisina vieraina pyrstötiaisia. Joinain talvina vihervarpusia ja urpaisia on ollut parvina, mutta tänä vuonna vasta yksittäisiä lintuja. Käpytikka ja valkoselkätikka käyvät ruokinnalla lähes päivittäin, mutta harmaapäätikka vain silloin tällöin.

Pyrstötiainen
Tikat käyvät ainoastaan talimakkaroilla, muut linnut ruokintalaitteilla. Sen sijaan mustarastaat syövät lumen päältä rusinoita ja keltasirkut kauranjyviä. Punatulkut noukkivat mieluiten maassa olevia auringonkukansiemeniä, tosin ne ovat oppineet käymään myös lintulaudalla. Kauralyhdekin kiinnostaa useita lintulajeja.
 
Harmaapäätikka
Talvilinnuille on tarjolla kuorittuja auringonkukansiemeniä ja kauroja, siemensekoituksia, murskattuja pähkinöitä, kuivattuja ötököitä, kaupan talimakkaroita sekä tali-siementankoja, joita olen  tehnyt maitotölkkeihin.

Puhdistan aamuisin ruokintapaikat alustoineen ja täytän tarvittaessa ruokakupit. Tuolloin huomaan, että jäljistä päätellen rusakko on käynyt tarkistamassa lintulautojen alustat ja kettu on kiertänyt nuuhkimassa kuusen runkoon köytettyä läskikimpaletta.

Töyhtötiainen
Mökillä käydään harvakseltaan talvisinkin. Sen vuoksi mökin pihaan on laitettu ruokinta-automaatteja, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin kaupungissa. Sielläkin siemen- ja talimakkaratarjonnalla käyvät sini- ja talitiaiset, mutta ympäröivän metsän ansiosta myös töyhtötiaiset sekä kuusi- ja hömötiaiset.

Hippiäinen käy joskus noukkimassa hangelta tiaisten ruokinta-automaatista karistelemia siemeniä, sen pääasiallisinta ravintoa ovat kuitenkin hämähäkit ja hyönteiset myös talvella.

Hippiäinen
Harakat pyrkivät kaupungissa toisinaan pikkulintujen apajille, mutta naakoista ja puluista ei meillä ole harmia. Sen sijaan kutsumattomana vieraana pihapiirissämme nähtiin tammikuussa varpushaukka, se pistäytyi pihassa myös vuosi sitten. Tänä vuonna se saikin saaliikseen pikkuvarpusen, mutta viime talvena saalistaminen jäi vain yritykseksi.

Varpushaukka
Mökillä puolestaan varpuspöllö vaani viime talvena päiväkaudet ruokintapaikan siivekkäitä. Kun talvilintujen nappaaminen ei onnistunut, pöllö alkoi mieliä hiiripaistia. Lintulaudan alapuolelle metsähiiret olivat kaivaneet käytäviä hankeen, ja varpuspöllö yritti saalistaa lumen alla kulkevia jyrsijöitä syöksymällä ääntä kohti.

Ruokintakausi jatkuu vielä viikkoja, mutta jonain kauniina päivänä lintulaudat siirretään varastoon odottamaan uutta syksyä ja ruokintakautta.

"On kylmä talviaamu. Väsyneenä kömmin lämpimästä vuoteestani.
Täällä sisällä on niin ihanan lämmintä. Aivan värisen, kun katson ulos ikkunasta.
Yksinäinen tiainen hyppii ruokaa etsien lintulaudalla.
Ei mitään ole saatavana, minä kun huolimattomuudessani unohdin ryynit.
Voi miten olenkaan huolimaton.

Nopeasti etsin ruokaa ja vien lintusille. Ennen kuin olen kunnolla sisälle ehtinyt,
on jo joukko hömö- ja talitiaisia syömässä ja tyytyväisinä ne lentelevät ikkunan takana
aivan kuin haluten kiittää.

Iloiten saan sitten koko päivän katsella herttaisia lintuja, jotka iloisella
livertelyllään palkitsevat moninkertaisesti pienen vaivani."
Sirkan lukija 1937

Lähteet: Anniina Wallius, Yle Uutiset 15.1.2023; Jouluiloa pikkulinnuille, Sirkan lukija. Sirkan Joulu 1937, toimittaja Anni Swan.

2 kommenttia

  1. Upeita kuvia! Olet todellinen lintujen ystävä. Koko asuinalueesi on varmaan kiitollinen siitä, että houkuttelet herkuillasi paikalle harvinaisiakin siivekkäitä. Mielenkiintoista lukea myös, että pikkulintujen kohtalo on saanut suomalaiset aktivoitumaan jo 130 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) kommentistasi Anonyymi.
    Olen kyllä lintujen ystävä. Meillä on kotona "lintutelkkari" aamuhämäristä illan siniseen hetkeen, kun ehtii seuraamaan. Mökillä sama juttu.

    Kaupunginosassani meitä on kolme taloa lähekkäin puistometsän eri puolilla ja me kaikki ruokimme lintusia. Se on kuulemma havaittavissa myös talvilintuseurannoissa.

    VastaaPoista