Uljas merikotka yllätti karhukojulla

Yleensä merikotkan näkee etäällä hitaasti ja rauhallisesti kaartelemassa tai istumassa petäjän latvassa tai paljaan kallioluodon laella.

 

Ihminen on merikotkan ainoa vihollinen. Merikotkaa vainottiin vuosisatoja, ja vielä 2000-luvullakin merikotkan poikasia on ammuttu ja pesäpuita kaadettu. Lisäksi kanta kärsi ympäristömyrkyistä 1960- ja 1970-luvulla. Suomessa pesi 1970-luvulla vain viitisen merikotkaparia, ja vuonna 1975 varttui ainoastaan neljä merikotkan poikasta.

 

Ahvenanmaan maakuntalintu merikotka onkin yksi onnistuneen luonnonsuojelun symboleista. Toinen on joutsen, sillä molemmat pelastettiin varmalta näyttävältä sukupuutolta. 

 
Talviruokinta oli käänteentekevä keino merikotkan pelastamiseksi. Sen avulla tarjotaan merikotkille myrkytöntä ravintoa ja toisaalta säästetään linnut rasittavalta ja vaaralliselta muuttomatkalta. Kotkia on talvisin jopa kymmeniä ruokintapaikoilla. Ruokinnan ansiosta kanta on uudelleen elpynyt, ja nykykannaksi arvioidaan 450 paria. Poikastuotoksi varmistettiin 468 poikasta vuonna 2016 ja 558 poikasta vuonna 2019.

 
Jos talvi on leuto, vain osa merikotkista muuttaa syksyllä Suomesta, ja nekin jäävät talvehtimaan eteläiselle Itämerelle. Osa nuorista ikäluokista siirtyy kuitenkin talven ajaksi etelämmäksi Keski-Eurooppaan ja Venäjälle. Muuttavia kotkia näkee parhaiten maalis-huhtikuussa ja syys-lokakuussa.

 

Merikotka on ollut elinvoimainen vuodesta 2019, se on rauhoitettu myös Ahvenanmaalla. Samoin merikotkan pesäpuu on rauhoitettu. Merikotkan tappaminen tulee melko kalliiksi tekijälleen, sillä ympäristöministeriön päätöksellä merikotkan ohjeelliseksi arvoksi on määritelty 7.400 € (korkein hinta kaikista lintulajeistamme, mikä vastaa noin 3,5 laulujoutsenta tai yli 200 fasaania). 

 
Merikotkien määrä on lisääntynyt pitkään koko Suomessa. Eniten niitä elää Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Kannan kasvu näyttää kuitenkin hiipuneen lajin tärkeimmillä esiintymisalueilla. Merikotkat ovat kotiutuneet muutamin paikoin Etelä-Suomen sisämaahankin, vaikka kanta on siellä edelleen hyvin harva. Kotkille on myös rakennettu tekopesiä rauhallisiin metsäsaariin. Merikotkat pesivät Lapin suurten tekoaltaiden ja järvien ympäristössä, pesimäkanta on vahvistunut ja levittäytynyt etelämmäksi Kuusamoon.

 
Kun olimme heinäkuussa kuvaamassa karhuja Rukalla, näin yllätyksekseni kuvausmökin viereisellä suolla myös merikotkia. Ne liitelivät pitkin iltaa tähystelemässä, milloin karhut poistuisivat. Kun suoaukea oli tyhjä, kotkat laskeutuivat alas syömään tähteeksi jääneitä lihapaloja.

 

Kun kotkilla ympäristömyrkkyjen uhka on siirtynyt taka-alalle, suurimpana riskinä ovat saariston hakkuut, nimenomaan avohakkuut. Tuulivoimarakentamisen pelätään muodostavan uuden uhkatekijän merikotkalle. Väärin sijoitetut tuulivoimalat voivat surmata merikotkia ja autioittaa pesimäpaikkoja, joten sijoittamispäätökset pitää tehdä harkiten.

 

Myös sähköpylväät voivat olla kohtalokkaita merikotkalle. Etenkin Ahvenanmaan saaristossa on sattunut tilanteita, joissa merikotka on kuollut sähköiskuun, ja lähitienoon sähköt ovat samalla katkenneet. Tällaisia pylväitä voidaan suojata ja korjata turvallisiksi.

Koska merikotka on pesimäaikaan arka häirinnälle, pesinnän onnistumista voivat heikentää esimerkiksi metsätyöt, loma-asutus, veneily, moottorikelkkailu ja mönkijällä ajaminen liian lähellä pesää.

 
Vuonna 2019 merikotka pääsi pois Suomen uhanalaisten lajien listalta. Koska merikotka ei ole enää uhanalainen, sen suojeluun ei tulevaisuudessa käytetä yhtä paljon resursseja kuin aikaisemmin. Vastuu merikotkakannan seurantaan ja suojeluun liittyvästä kenttätyöstä siirtyi Sääksisäätiölle vuonna 2020 WWF:ltä.

 

Merikotka syö eniten kaloja, mutta pyydystää myös vesilintuja ja pienempiä nisäkkäitä, se myös varastaa ruokaa kalasääskiltä. Merikotka kalastaa vain aivan veden pinnassa uivia kaloja ja vesilintuja. Kun saalis on näkyvillä, kotka lyö jalkansa takasuuntaan ja saa kalan kynsiinsä miltei kastumatta.

 

Kotka syö päivässä keskimäärin 300 g lihaa tai 500 g kalaa. Merikotka saalistaa kevätsulilla, lintuluodoilla, rehevillä rannoilla, joille ilmestyessään aiheuttaa paniikin vesi- ja rantalintuparvissa. Se tosin voi saada itsekin pienempiä haukkoja kimppuunsa. Talvisin merikotka käy mielellään haaskoilla ja hyödyntää kalaperkeitä ja kaloja, jotka kalastajat jättävät jäälle. 

 
Merikotkat tulevat sukukypsiksi vasta 5 – 6-vuotiaina, jolloin niille kehittyy aikuislinnun höyhenpuku. Kotkat kisailevat keväisellä taivaalla ja kaklattavat lokkimaisesti; soitimen tarkoituksena on puolisoiden pesimävireen samanaikaistaminen.

 
Merikotka on uskollinen puolisolleen. Merikotkat pesivät sukupolvesta toiseen samoilla paikoilla, mikäli pesäpuu pysyy pystyssä ja pesäpaikat pysyvät rauhallisina. Pesä on valtava risulinna yleensä jykevässä petäjässä lähellä latvaa. Kotkaparilla on yleensä kaksi tai kolme vaihtopesää.

 

Naaras munii maalis-huhtikuussa isoon risupesäänsä yhdestä kolmeen munaa ja hautoo niitä noin puolitoista kuukautta. Poikaset ovat pesässä kaksi ja puoli kuukautta, minkä jälkeen emot ruokkivat niitä syyskuun loppuun asti. Ruokinnan loputtua aikuistuneet poikaset lähtevät omille teilleen. Tämän postauksen merikotkat kuvasin Kuusamossa heinäkuussa, jolloin kotkaperheet olivat vielä koossa.

 

Nuoren linnun kehitys tummanruskean kirjavasta höyhenasusta valkopyrstöiseksi ja keltanokkaiseksi aikuiseksi vie viidestä kuuteen vuotta. Naaras on koirasta kookkaampi. Etelä-Pohjanmaan Kortesjärvellä havaittiin riistakameran 22.2.2022 kuvaama merikotka, jonka rengastunnus näkyi niin selvästi, että huomattiin kyseessä olevan Suomen vanhin kotka: sen rengastuksesta oli kulunut 32 vuotta 8 kuukautta.

 

Merikotkan tuntomerkeiksi sopivat eteenpäin työntynyt pää ja lyhyt kiilamainen pyrstö. Aikuisen merikotkan tunnistaa valkoisesta pyrstöstä, sen englanninkielinen nimi onkin White-tailed Eagle. Joidenkin mielestä merikotka näyttää lennossa ihan “lentävältä matolta”. Merikotka on pitkäsiipisin lintumme, sen siipien kärkiväli on pisimmillään lähes 2,5 metriä. Uskomattoman suurilta kotkat näyttivätkin ja olivat upeita liidellessään, kun pääsin näkemään niitä Kuusamossa! 

 

Tasaleveiden siipien kärjessä harittavat pitkät ”sormet” eli käsisulat ja valtava koukkunokka kertovat verkkaisten siiveniskujen ohella, että kyseessä on kotka eikä haukka.

 

Merikotkan paluu on vähentänyt haahkan ja merihanhen kantaa erityisesti ulkosaaristossa, se on myös harventanut isojen lokkien ja merimetson yhdyskuntia. Moni voi iloita, jos uimarantojen ja puistonurmien likaaja valkoposkihanhi saisi merikotkasta luontaisen vihollisen, merikotkahan syö kalojen lisäksi myös sorsalintuja ja juuri hanhia.

 

Syysmuuton aikaan myös merikotkat ilmestyvät hanhien levähdyspaikoille, kuten Etelä-Karjalaan Konnunsuon aukeille. Siellä on vara mistä valita, kun hanhia on kymmenin tuhansin aterioimassa pelloilla.

 
Itämeren suojelukomissio HELCOM on nimennyt merikotkan yhdeksi Itämeren tilan indikaattorilajiksi. Kasaantuvat ympäristömyrkyt kulkeutuvat kasviplanktonista sinisimpukan ja haahkan tai vaihtoehtoisesti kalojen kautta merikotkaan. Näiden ilmentäjälajien seuranta mahdollistaa huolestuttavien muutosten havaitsemisen aikaisessa vaiheessa.

 

Ahvenanmaalla Föglössä merkittiin kesällä 2021 kaksi nuorta merikotkaa gps-paikantimilla. Kyseessä on Ahvenanmaan maakuntahallinnon hanke, jossa tutkitaan merikotkan ja haahkan vuorovaikutussuhteita. Näistä linnuista on enemmän tietoa Ahvenanmaan merikotkat 2021-sivulla.

 
Merikotkien porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja selvitetään puolestaan ympäristöministeriön rahoittaman projektin turvin. Kesällä 2021 nimittäin asennettiin kymmenelle Lapissa kuoriutuneelle merikotkanpoikaselle satelliittilähettimet, joiden toivotaan antavan uutta tietoa Lapin merikotkapopulaation liikkeistä sekä valottavan merikotkan vaikutuksia porotalouteen. Enemmän tietoa löytyy sivulta Merikotkat poronhoitoalueella 2021.

Vaik kyl mää nää kuvat viä
mukanani vaik kui pitkäl:
merikotka lenno taivaal
ja haikara kaislikos.
tee 4.10.2009

Lähteet: Johanna Junttila, Suomen luonto 4/2022; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luomus; Miika Huhta, Ilkka Pohjalainen 22.2.2022; Peda.net; Pertti Koskimies, Suomen luonto. Linnut. Merikotka; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pirjo Koskinen, Yle Uutiset. Luonto 16.8.2019; Sääksisäätiö; WWF. Suomi. Eläinlajit; tee. 4.10.2009, Syyspävä miätteit, osa runosta.