Huttu-Ukon taidereitti Pyhän Kultakerolla

17 joulukuuta 2022

Pyhän Kultakeron huipulle ajelimme maisemahissillä rankan heinäkuisen patikointipäivän jälkeen Pyhä-Luoston luonnonsuojelualueella. Ylös voi mennä paitsi hissillä, myös kävellen huoltotietä pitkin. Tunturin laelta avautuu upeat maisemat.
 

Huikeiden näkymien lisäksi huipulla on ihailtavana ja ihmeteltävänä Huttu-ukon taidereitti, jolle on vapaa sisäänpääsy. Reitti on lyhyt ja helppokulkuinen, vaikka tunturin rinne hieman viettääkin alas laaksoon päin. Taideteosten toteutuksessa on otettu huomioon eri vuodenajat, sillä teokset ovat tunturissa ympäri vuoden, vaikka ne ovatkin talvella lumen peitossa.
 

Reitti on toteutettu yhteistyössä paikallisen taiteilijan Tapio Uusitalon ja Pyhän hiihtokeskuksen kanssa. Teokset pohjautuvat alueen historiaan, myytteihin ja uskomuksiin.
 

Huttu-Ukon vaikuttava hahmo tarkkailee Pyhän laelta avautuvaa maisemaa, laajaa erämaata, joka oli hänen esi-isiensä nautinta-aluetta vuosisadasta toiseen. Ukkoa on pidetty jo satoja vuosia sitten alueen pyhien paikkojen eli seitojen suojelijana ja vartijana, ja häneen on liitetty uskomattoman paljon tarinoita.
 
Huttu-Ukosta onkin tullut Pyhän myyttinen legenda ja hyvä haltija. Ukon suojeluksessa ovat alueen luonto, sen eläimistö ja me tunturiin saapuvat matkaajat.
 

Vanhan uskomuksen mukaan ihminen jatkaa kuoleman jälkeistä elämäänsä maahisten maassa, joka sijaitsee maan alla. Maahisilla on myös oma kuvakielensä, jonka avulla he jättävät viestejä toisilleen; taidereitin kiviin on maalattu yleisimmin käytettyjä kuvailmaisuja.
 

Huttu-Ukon pojan nimi on Unna. Hän rakastaa tunturissa samoamista sekä keinumista. Unnalla on aina mukanaan lintukaveri, jota hän kutsuu Rakkarastaaksi.
 

Keloringin tuulikellot kertovat siitä, miten ennen elettiin. Poronsarvet ja poron korvamerkit puolestaan muistuttavat, että porotalous on ollut tärkeä elämän ylläpitäjä vuosisatojen ajan. Pyhän sivuilta voit lukea lisää taidereitistä.

Maahinen majassa nukkui,
kuuli kulkevan kovasti,
haukotteli, hangotteli,
leukapielensä levitti:
päin putosi suuret hongat
suuhun purnun pohjattoman;
eipä Kouta, kolkko miesi.
Eino Leino

Lähteet: Koti-Lappi. Uutiset 18.2.2020, 
Tapio Uusitalon haastattelu; luosto.fi; pyha.fi/hiihtokeskus; Eino Leino, Kouta, osa runosta.

Lähetä kommentti