Laakakorvasieni muistuttaa korvasientä

Ruokolahden mökkimetsässä korvasieniretkellä samotessani huomaan kuusikon reunassa ruskean litteän sienen. Keväällä sienivaihtoehtoja ei ole paljon, joten arvelin sitä korvasieneksi. Pian sainkin selville, että se on laakakorvasieni – elämäni ensimmäinen.

Laakakorvasieni sijoitetaan eri sukuun (Discina) kuin muut korvasienet (Gyromitra). Sieni on aikaisemmalta nimeltään iso maljamörsky, jona se on esitelty vanhoissa sienikirjoissa.

Vasemmalla laakakorvasieni, oikealla korvasieni

Maljasieniin kuuluva laakasieni on pienenä kuin mikä tahansa ruskea maljakas, mutta jo hyvin varhain sen keskiosaan ilmaantuu ryppyjä. Vanhempana ryppyisyys leviää koko yläpinnalle ja lakista tulee laakea, parhaimmillaan leveydeltään jopa kymmensenttinen. 

Alapinta on vaalea ja yläpintaa karheampi. Laakakorvasienen vaalea jalka on suonimainen ja paksu, sellainen töpö, että sieni melkein makaa maassa. Sienen malto on hieman rustomaista, silti haurasta.

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset laakakorvasienet ilmaantuvat huhtikuun lopulla. Varsinainen satokausi alkaa yleensä toukokuun alkupuolella, kun valkovuokot kukkivat ja sinivuokot lopettelevat kukintaansa, kasvukausi on sama kuin korvasienellä. Laakakorvasieni on melko yleinen Etelä-Suomessa mutta puuttuu Lapista, ja sen satomäärä vaihtelee.

Laakakorvasieni viihtyy havupuumetsissä, joissa on vanhempaa puustoa ja rikottua maanpintaa. Se kasvaa puunkuorikasoissa ja kangasmetsien istutuspaikoilla, usein lahoavan havupuun kannosta tai pintajuurista, mutta myös lähes paljaalla hiekkamaalla. Vanhat metsäkonetiet, ojien reunat ja hakkuualueet ovat hyviä löytöpaikkoja.

Sienet ilmestyvät ensin valoisille ja lämpimille paikoille, myöhemmin muualle. Sateeton ja lämmin kevät tai yöpakkaset voivat kuitenkin viedä sadon.

Laakakorvasieni on syötävä, vaikkakaan ei korvasienen veroinen, eikä siinä ole myrkkyä. Se on kuitenkin parasta keittää kahteen kertaan runsaassa vedessä viisi minuuttia, vesi vaihdetaan keittämiskertojen välillä.

 

Sienen voi myös säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Käyttöön otettaessa rapeaksi kuivattuja sieniä liotetaan kaksi tuntia niin, että kahdessa desilitrassa vettä on kymmenen grammaa sieniä. Liotuksen jälkeen laakakorvasienet esikäsitellään kuten myrkylliset korvasienet.

Korven kuusi
kevätmetsässä,
naavaisiin oksiisi tarttuu tuuli.
Minä nauran ja iloitsen kanssasi,
ja hengitän aurinkoa oksiltasi.
Sirkku Manninen

Lähteet: Henry Väre, Kotelosienet. Suomen Luonto. Kasvit; Lasse Kosonen, Suomen Luonto 12.5.2014; Luonnonvarakeskus Luke; Risto Tuomikoski, Sienet värikuvina; Sepon sieniopas; Suomen YK-liitto; Wikipedia; Sirkku Manninen, Kuomat kentällä.

PS Sunnuntaina 5.6. on Maailman ympäristöpäivä.