Kalalokki kyhää pesän ripeästi

Kalalokin soidinääni kaiija-kaijja-kaja-kaja-kaja kuului ahkerasti alkukesästä meidän mökkilahdella, toisinaan myös kimeä venytetty gliio – eikä ihme, sillä kalalokki on kivikkoisten järvenrantojemme luonteenomaisimpia lintuja.

Suomessa on noin 80 000 pesivää kalalokkiparia. Vaikka suurin osa pesiikin saaristossa, kalalokki kuuluu Järvi-Suomen tyyppilintuihin. Niitä tavataan myös Lapin suurilla järvillä sekä aivan pohjoisimmassa Suomessa jokivarsilla ja pienemmilläkin järvillä.

Kalalokki on helppo erottaa kaikista muista lokkilajeistamme, paitsi harmaalokista. Kalalokki on melkein kuin pieni harmaalokki, mutta siltä puuttuu punainen täplä nokasta. Linnulle on tyypillistä pään pyöreä muoto ja "kiltti" ilme. Suuret, tummat nappisilmät erottuvat muuten valkeasta päästä.

Alkukesästä samotessani järvien rannoilla joka puolella näkyi hautovia lokkimammoja, jotka eivät juuri piitanneet ihmisistä. Pesijöitä oli niin maassa kuin kivillä ja kallioillakin, jopa heinätuppaiden seassa. Hautova lintu näkyy yleensä kauas.

Lokki ei sinänsä asetu näkyvälle paikalle, että se huomattaisiin, vaan se haluaa itselleen haudonta-ajaksi esteettömän näköalan ympäristöönsä. Olen nähnyt kalalokin pesivän jopa korkealla kerrostalon peltikatolla, ja joku toinen on havainnut lokin hautovan männyssä vanhassa variksen pesässä.

Kalalokki pesii monen suomalaisen mökkinaapurina. Myös meidän mökin ikkunaan näkyi hautova lokki korkealla kivellä rannan tuntumassa. Yleensä pesä on rakennettu heinistä, oksista ja sammalista, mutta se voi olla hyvin vaatimatonkin. Koska pesä on avoimella paikalla, myös rosvolinnut voivat tehdä yllätyshyökkäyksiä, kuten kuvan varis. Lokki selvisi tällä kertaa voittajana ja ajoi tunkeilijan tiehensä.

Kalalokki pariutuu vain lisääntymisajaksi. Sillä on yksi pesye vuodessa, ja molemmat emot osallistuvat nelisen viikkoa kestävään haudontaan. Toinen emoista seisoo pesän lähistöllä koko haudonta-ajan. Samoin ne ruokkivat yhdessä poikasia, kunnes nämä ovat noin kuukauden ikäisinä lentokykyisiä.

Kalalokki on kaikkiruokainen, mutta se syö varsinkin pieniä kaloja ja selkärangattomia. Se toimii myös muitten lokkien tapaan eräänlaisena rannikoiden puhtaanapitäjänä, koska sille kelpaavat lähes kaikki rannoille ajautuneet jätteet.

Mutta lokin myös on mieli sama,
saatuansa kyllin syödä ensin,
laskeuu jo vesirajaan, raukee
paaden päähän istumaan ja miettii
kohtaloa koidon purjepurren,
joka aavalta nyt airoin palaa.
Eino Leino

Lähteet: BirdLife Suomi; Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut; Johanna Mehtola, Linnut. Suomen luonto 14.6.2013; Johanna Mehtola, Suomen Luonto. Lokkikoulu; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu Ymparisto.fi; Eino Leino, Meren kaupunki -runosta osa.