Varpushaukka on kuin pieni kanahaukka

Kana- ja varpushaukka muistuttavat suuresti toisiaan. Molemmilla on harmaa tai ruskea selkä ja valkoinen, poikkijuovainen vatsa. Kun varpushaukka pyydystää ”varpusia”, niin kanahaukka metsästää ”kanoja”, kuten teeriä ja fasaaneja. Kanahaukka on isompi ja jykevämpi kuin varpushaukka, joka on harakan kokoluokkaa. Varpushaukka on lennossa T:n muotoinen, sen sijaan kanahaukka on lennossa ristin muotoinen.

Varpushaukka harvinaistui huomattavasti 1900-luvun puolivälin jälkeen monissa Euroopan maissa. Nyt kanta on myrkkyjen käyttökiellon ansiosta elpymässä. Suomessa varpushaukkaa tavataan lähes koko maassa Metsä-Lappia myöten, mutta sen asumistiheys on suurin Etelä- ja Keski-Suomessa. Pesimäkanta on eri arvioiden mukaan 7 000 – 10 000 paria.

Varpushaukka on yleisin päiväpetolintumme. Sitä on jopa vaikea uskoa, sillä piilottelevan elintapansa takia varpushaukka näyttäytyy hyvin harvoin. Se pesii metsissä, nykyisin myös asutuksen lähellä, mutta talvisin sen tapaa lintujen ruokintapaikkojen lähettyviltä.

Suurin osa varpushaukoista muuttaa kuitenkin talveksi Keski-Eurooppaan. Tutkimusten mukaan varpushaukan kevät- ja syysmuutto sekä pesinnän aloittaminen ovat aikaistuneet kymmenellä päivällä viimeisten vuosikymmenten aikana ilmastonmuutoksen myötä, mutta talvehtimisalueet ovat säilyneet ennallaan.

Varpushaukka on kaunis petolintu. Sen vatsapuoli on poikittaisjuovainen. Koiraslinnun selkä on sinertävänharmaa, ja sekä kurkkuun että rintaan tulee vanhemmiten punaruskea sävy. Naaras on selkäpuolelta ruskehtava. Silmän värikalvo on aluksi vaaleankeltainen, mutta muuttuu iän myötä kirkkaankeltaiseksi tai oranssinpunaiseksi.

Varpushaukka pesii tavallisesti ensimmäisen kerran jo vuoden ikäisenä. Se muodostaa usein uuden parisuhteen joka kevät, mutta voi toisaalta pesiä pidempäänkin saman puolison kanssa. Varpushaukka aloittaa pesintänsä useimpia muita haukkoja myöhemmin. Niinpä haukanpojille on heinäkuussa riittävästi ravintoa, kun pikkulintujen poikaset ovat juuri lähteneet pesästä ja ovat varpushaukalle helppoa saalista.

Varpushaukka on selväpiirteinen lintujen saalistaja, 98 prosenttia ravinnosta koostuu varpuslinnuista, joskus se nappaa pikkunisäkkäitä sekä hyvinä myyrävuosina myös myyriä. Talvisin varpushaukkanaaraat voivat pyydystää kesykyyhkyjäkin, joiden paino on sama kuin saalistajan. Varpushaukan puolisoiden kokoero on erittäin suuri, sillä koiras painaa noin 150 grammaa ja naaras lähes kaksi kertaa tämän verran. Erilainen koko mahdollistaa erilaisen saalisvalikoiman, siksi koiraiden ja naaraiden välinen kilpailu ravinnosta on vähäisempää.

Varpushaukkakoiraan tehtävät eivät ole helppoja: se varaa reviirin, rakentaa pesän ja houkuttelee naaraan. Tosin naaraita on enemmän, joten ne kilpailevat koiraista. Naaraat suosivat koiraita, joilla on hyvä reviiri. Koiraan metsästyskyky vaikuttaa ratkaisevasti pesimistulokseen, sillä sen vastuulla on yksin ravinnonhankinta sekä naaraalle että poikasille. Varpushaukkojen parisuhde on jännittynyt, ja huono suhde voi johtaa koiraan kuolemaan, niinpä koiraan on oman etunsa tähden huolehdittava siitä, että naaraalla on riittävästi ravintoa.

Haudonnan aikana koiras on tuonut naaraalle pari kolme saalista päivässä, mutta poikasaikaan työt kasvavat viisinkertaisiksi. Sen on nimittäin tuotava suurelle poikueelle 15 – 20 pikkulintua päivässä ja itsekin on syötävä. Pesimäkauden aikana koiraan on laskettu pyytävän noin 450 pikkulintua. Tutkimusten mukaan varpushaukan saalistus ei kuitenkaan alenna pikkulintujen pesimäkantoja, sillä haukka saalistaa laajalla alueella, ja pienet linnut ovat sopeutuneet korkeaan kuolleisuuteen suurilla poikasmäärillä.

Varpushaukka on pikkulintujen kauhu ja saa aikaan kiivaan varoittelun ja kaaosmaisen pakenemisen. Varpushaukka käyttää saalistustekniikassaan hyväkseen yllätystä, kun se syöksyy puiden seasta pikkulintujen niskaan. Sillä on leveät siivet ja pitkä pyrstö, jotka mahdollistavat äkkikäännökset tiheikössäkin.

Varpushaukka liikkuu tottuneesti talvisin myös pihapiirissä ja ilmaantuu matalalla lentäen yllättäen lintulaudalle, ja salamannopeasti tiainen, keltasirkku tai viherpeippo on sen kynsissä. Joskus haukan voi nähdä myös puun oksalla tarkkailemassa, onko ruokintapaikan lintujen joukossa nuoria, sairaita tai kokemattomia lintuja, joiden kiinniottaminen onnistuu muita helpommin. Jos linnut ehtivät huomata haukan, ne varoittavat siitä heti ja pakenevat. Ne myös pysyvät poissa lintulaudalta, kunnes ovat varmoja haukan poistumisesta.

Talvella varpushaukan täytyy saada ravintoa päivittäin, ja sen on syötävä vähintään kaksi talitiaisen kokoista saalislintua, että se varmasti selviäisi kylmästä talviyöstä. Varpushaukka on varsin "tehoton" saalistaja esimerkiksi muuttohaukkaan verrattuna, sillä yhtä onnistunutta saalistusta sille saattaa tulla jopa kymmenkunta epäonnistumista. Muuttohaukalla onnistumisprosentti on noin kolmekymmentä.

Pari viikkoa sitten illansuussa varpushaukka oli tullut istuskelemaan pihaamme lintujen ruokintapaikalle. Haukka käänteli pienessä räntäsateessa päätään rauhallisesti ikään kuin katsellen ympärilleen. Pian tajusin sen ihmettelevän, mihin saalis katosi. Hetkeä aiemmin mustarastas oli nimittäin tömähtänyt ikkunaan ja makasi nyt hengettömänä maassa, mutta lumivallit olivat niin korkeat, että haukka ei nähnyt sitä. Pihassamme käy päivittäin rusinoitten syönnissä useitakin mustarastaita, yhtä niistä varpushaukka oli siis tavoitellut, mutta itse saalistamisyritystä en nähnyt.

Varpushaukkojen erikoismies, lempääläläinen Keijo Ruuskanen on rengastanut 16 vuoden aikana 1 081 varpushaukan poikasta. Hänelle ovat tuttuja varpushaukan tyypilliset pesäpaikat, kuten takamaiden tiheät ensiharvennusta vailla olevat korpimaastot, rämeenreunat ja nykyisin yhä useammin tiheät istutusmänniköt.

Suurin osa varpushaukoista muuttaa Eurooppaan elo-lokakuussa. Ruuskasen rengastamia varpushaukkoja on löydetty Saksasta, Hollannista ja Italiasta. Tavanomaisin löytösyy on haukan menehtyminen liikenteen uhrina, ampuminen tai törmäys ikkunaan saalistustilanteessa.

linnavuorella
varpushaukka varoittaa
sienestäjästä
Keijo Nevaranta, haiku 

Lähteet: Antti Halkka, Suomen Luonto 23.3.2015; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Hannu Järvinen, Lempäälän - Vesilahden Sanomat 14.9.2015; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jorgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luontoilta, toim. Veikko Neuvonen; Luomus, Luonnontieteellinen keskusmuseo 8.11.2010; LuontoPortti; Peda.net; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Suomen luonto. Linnut; Pertti Varpushaukan muutto suomalaisen rengastusaineiston kuvaamana; Turun Sanomat. Kysy luonnosta 22.1.2005; UPM. Metsiemme lintuja; Keijo Nevaranta, Heinäkuun ja elokuun runot 25.9.2017, Haiku 29.8.2017.