Pajunkissat muuttavat väriään

Nyt huhtikuussa ilma tuoksuu sulavalta lumelta, kun aurinko ja lämmin sää painavat hankia kasaan. Samaan aikaan, kun varikset lentävät risu nokassa tekemään pesää, ensimmäiset kasvit ehättävät aloittamaan kukintansa, vaikka kasvillisuus muutoin näyttää olevan vielä lepotilassa.

 

 

Pajut kasvattavat kukintonsa valmiiksi jo keskitalvella, jotta ne olisivat valmiina ensimmäisten pölyttäjähyönteisten lähtiessä lentoon. Pajun on kuitenkin piilotettava ne tiiviin suomun alle, että herkät kukat eivät paleltuisi. Aurinkoisina kevätpäivinä tummanruskeat silmusuomut sitten karisevat ja pajunkissat putkahtavat näkyville.

 

Pajunkissat ovat somia karvapalleroita, mutta tiedätkö, mitä ne ovat oikeasti? Se pörröinen, valkoinen tai punertava pajunkissa on pajun kukka-aihio, nuppu.

Pajunkissoista ei vielä näe, onko kyseessä tyttö- vai poikapaju. Sukupuolen saat selville, kun laitat pajunoksan vesimaljakkoon; viikossa valkoinen pajunkissa muuttaa väriään joko keltaiseksi pojaksi tai vihreäksi tyttöpajuksi.

 

Pajuilla heteitä tuottava uroskukka ja emi- eli naaraskukka kasvavat eri pensaissa. Hedekukat ovat usein kirkkaankeltaisia tai voimakkaan punaisia, ja niitä ympäröi myöhemmin keväällä keltainen hedekehä. Emikukat ovat aika huomaamattomia vihreitä norkkoja.

 

Tuulen ja hyönteisten tehtäväksi jää kuljettaa hedekukintojen siitepöly eminorkkoihin. Koska puissa ei ole vielä lehtiä, hyönteiset kimalaisista kukkakärpäsiin havaitsevat keltaiset pajunkukat helposti, mutta hyönteiset löytävät myös vihreät emikukinnot, joissa on kenties ihmissilmälle näkymätöntä ultraviolettia väriä.

 

Erilaiset pajut ovat kevään tärkein meden lähde kimalaisille. Toisaalta kimalaiset ovat erittäin tärkeitä pölyttäjiä myös ihmisen kannalta, sillä marjasatomme jäisi hyvin vähäiseksi ilman niiden pölytyspalvelua. Mustikan ensisijainen pölyttäjä on kimalainen, puolukan pölyttäjiä ovat kimalaisen lisäksi erilaiset mesipistiäiset.

 

Pajujen kukinta-ajan säät ratkaisevat lopulta, millaiseksi marjasato muodostuu: jos mesipistiäiset saavat pajuista runsaasti ruokaa, pesintä pääsee hyvin alkuun ja marjakasvien kukkiessa riittää pölyttäjiä.

 

Pajun siemenkodat kehittyvät lehtien puhkeamisen aikaan, ja kesä-heinäkuussa pienet siemenet lentävät vaaleanharmaiden lenninhaiveniensa avulla tuulessa kauaskin.

Olen käyttänyt termiä paju ja pajun kukinta, vaikka se on vain yksi Suomen Salix-sukuisen parista kymmenestä lajista, muita ovat esimerkiksi raita ja halava sekä virpomisoksana käytetty kiiltopaju.

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.

Kevät koittaa,
valo taas pitkän talven voittaa.
Iloista pääsiäistä!

Lähteet: Alice Karlsson, Suomen Luonto 2.2.2015; Arto Loukasmäki, Yle Uutiset 18.5.2015; Foreca; Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 12.4.2104; Kai Aulio, Turun Sanomat 104.2007; Luonto-Liiton kevätseuranta; LuontoPortti; Päivikki Koskinen, Yle 8.5.2018; Seppo Parkkinen; Juho Paukkunen; Ilkka Teräs, Suomen kimalaiset; Siuro.info 29.3.2010; Timo Nieminen, Apu 27.4.2019.