Hömötiainen ja pihabongaus 29.1.

Palleroisella hömötiaisella on himmeänmusta baskeri ja samanvärinen pieni kurkkulappu. Lintu on päältä jäkälänharmaa ja alapuolelta valkea, sen kaula näyttää paksulta ja pää suurelta. Hömötiainen on euraasialainen havumetsissä viihtyvä pienikokoinen tiaislaji, jonka kuvaili ensimmäisenä Thomas Conrad von Baldenstein vuonna 1827. Hömötiainen kuuluu Suomen peruslintuihin, joka ei pakene kovia pakkasia. Niistä selviytymiseen auttaa tuuhea höyhennys, joka antaa linnulle tutun pulleahkon muodon.

Tiaiset elävät metsässä alkusyksystä alkukevääseen parvina, joiden runkona ovat omalla reviirillään pysyttelevä hömötiaispari ja muutama syksyllä muualta tullut nuori hömötiainen. Lisäksi parveen liittyy usein töyhtötiaispari, muutama kuusitiainen, hippiäinen ja puukiipijä. 

Kaikilla tiaissekaparven lajeilla on mahdollisuus ruokailla yhtä aikaa samassa puussa. Niillä on nimittäin tietty järjestys: kuusitiainen ruokailee kuusen latvassa ja oksien kärjissä, hömötiainen oksien tyvellä, sinitiainen oksien kärjissä ja talitiainen keskivaiheilla.

Vaikka hömötiainen pärjää talven omilla eväillään, se käy myös metsäisillä ja metsänläheisillä ruokintapaikoilla. Siellä se ei tyydy pelkästään syömään, vaan kiikuttaa siemenet yksi kerrallaan lähimetsän varastoihinsa. Kun lintu on oppinut kerran hyvän ruokintapaikan, se palaa sille kaikkina elämänsä talvina.

 

Ilmeisesti näin on käynyt meidän mökkiruokinnalla, jossa vierailee päivittäin hömötiaisia. Katselin pari päivää sitten noita terhakoita tinttejä; lintu nappasi vikkelästi ruoka-automaatista auringonkukansiemenen ja lennähti viemään sen kätköön, mutta palasi kohta takaisin. Hömötiainen on aika peloton ja tekee tuttavuutta, niinpä se tuli hakemaan pähkinän rukkaseltani.

Kuusitiainen ja hömötiainen tekevät syksyllä eniten ruokavarastoja. Sen sijaan sinitiaiset ja talitiaiset käyttävät enemmän muiden tiaisten piiloja ja hyödyntävät lintulautojen antimia.

Hömötiainen varastoi ruoaksi talven varalle kuusen- ja männynsiemeniä, mielellään myös katajanmarjoja ja pillikkeen siemeniä. Se sijoittaa niitä hajalleen puunrunkojen ja oksien kaarnan halkeamiin sekä jäkälien alle, mutta aina vain yhden kuhunkin paikkaan. Päivän aikana hömötiaiset ehtivät tehdä useita kymmeniä piiloja, jotka ovat myöhemmin talvella tarpeen, kun ravintoa on muuten niukasti tarjolla.

 

Ei ole tavatonta, että jokainen tiainen varastoi vuosittain noin 50 000 toukkaa tai siementä. Ennätys on Venäjän kylmiltä seuduilta, missä tutkijat laskivat hömö- ja lapintiaisten varastoineen tahoilleen puolisen miljoonaa kuusensiementä, tosin sinä vuonna käpyjä oli kehittynyt ennätysmäärä.

Uusien tutkimustulosten mukaan kukin tiaisyksilö käy vain omilla varastoillaan. Mahdollisesti lintu sijoittaa kätkönsä esimerkiksi tietyllä tavalla yhdenmukaisiin paikkoihin, kuten samankaltaisiin kaarnanrakoihin samassa osassa puuta. Kaavamaisuuden arvellaan helpottavan muistamista.

Talviyö on pitkä ja se voi olla myös hyvin kylmä. Energian säästämiseksi tiaiset hakeutuvat yön ajaksi mahdollisimman suojaisaan paikkaan, vaikkapa puun koloon. Kolojen ja linnunpönttöjen lisäksi muun muassa hömötiaiset kaivautuvat nukkumaan lumen sisään kieppiin. Talvikuolleisuus on varautumistoimista huolimatta suurta, sillä lähes puolet aikuisista kuolee, nuorista linnuista vielä enemmän. 

Hömötiainen on pesimälintuna koko maassa havu- ja sekametsissä, aikaisemmin sen arvioitiin olleen neljänneksi runsain lintulajimme. Hömötiaisen pesimäkanta on kuitenkin vähentynyt 2000-luvulla enemmän kuin puoleen, sillä miljoonasta pesivästä parista on tultu reiluun 400 000:een.

Suomen lajien uudessa uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokitellaan jo erittäin uhanalaiseksi, kun se oli edellisessä, vuoden 2015 luokituksessa vaarantunut. Tiukentunut luokitus tarkoittaa, että hömötiaiseen kohdistuu hyvin korkea häviämisriski. Myös talvilintulaskennoissa romahdus näkyy selvästi. Voimakkainta väheneminen on Etelä-Suomessa.

Jos metsän yleislintumme hömötiaisen kanta romahtaa vain neljäsosaan muutamassa vuosikymmenessä, se on hälyttävää ja kertoo surullisia asioita metsän tilasta. Sama kehitys koskee tosin koko Eurooppaa, sillä hömötiainen on vähentynyt kaikkialla. Suomella on kuitenkin hömötiaisesta erityisvastuu, koska neljäsosa kannasta pesii täällä.

Hömötiaiset viihtyvät vanhoissa metsissä, joissa on ikääntyneitä naavaisia ja jäkäläisiä puita, sillä niissä elää monipuolinen ötökkälajisto, jota tiaiset hyödyntävät. Metsässä pitää olla myös tarpeeksi lahopuuta, sillä hömötiaiset kovertavat pesänsä pökkelöön tai lahoon puuhun.

Koska lahopuun määrä on romahtanut, hömötiaisilla on puutetta pesäpaikoista. Entäpä, jos tekisit sille tekopesän. Hömötiaista on vaikea saada pesimään pönttöön. Viime vuonna kuitenkin yritimme hämätä sitä täyttämällä ohjeiden mukaisesti linnunpöntön laholla puuaineksella. Tämäkään ei usein kelpaa, sillä hömötiainen haluaa monesti kaivaa kolonsa itse.

On kuitenkin yksi keino saada hömötiainen tekopesään: Jos löydät kaatuneen koivupökkelön, sido se narulla tai rautalangalla 1 - 1,5 metrin korkeudelle elävän puun kylkeen ja kaiva pökkelöön vielä hiukan kolon alkua, niin hömötintti saattaa kelpuuttaa tämän pesäpaikaksi. Se kaivaa kolon loppuun eikä välitä, vaikka pölkky olisi asetettu havupuuhun.

--Mennessäni pihalle kaikki muut linnut lentävät pois,
Paitsi pieni hömötiainen jää vahtimaan mitä teen,
Hymyilen sen rohkeudelle ja heitän vähän siemeniä maahan,
Hömötiainen hypähtää hieman lähemmäksi,
Jään seisomaan liikkumattomana paikalleni,
Se hypähtää aivan oksan loppuun lähelle minua,
Hömötiainen lennähtää hetken päästä kädelleni,
Ja hyppelee sitä pitkin olkapäälleni,
Lasken käteni ja olen vieläkin aivan liikkumattomana --
SysimustaRuusu

PS Pihabongauksen avulla saadaan arvokasta tietoa talvisen linnuston muutoksista. Tulehan sinäkin mukaan tarkkailemalla lintuja omalla pihallasi tai muualla joko lauantaina 29.1. tai sunnuntaina 30.1.2022. 

Lähteet: Arvo Ohtonen, Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys PKLTY 1.4.2019BirdLife Suomi; BirdLife 1/2022; Andreas Tjernshaugen, Tiaisten salattu elämä; Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Johanna Mehtola, Suomen Luonto 1/2022; Jorma Laurila, Suomen Luonto. Linnut 17.2.2015; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; laji.fi. Punainen kirja; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luonnontieteellinen Keskusmuseo; LuontoPortti; Olavi Hildén, Suomen eläimet, Linnut. Tiaiset; peda.net. eBiologia8; Pertti Koskimies, Suomen eläimet. Linnut. Tiaiset; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Satu Räsänen, Oulun yliopisto 9.6.2020; Suomen Luonto 25.1.2019; Topi Linjama, Kaleva 8.3.2008; wikipedia; Yle.fi/Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus/Pirjo Koskinen 18.3.2019; SysimustaRuusu 26.10.2002.