Puiden röyhelöt ja muut jäkälät

22 tammikuuta 2022

Kun muu kasvillisuus on lakastunut ja jäänyt lumipeitteen alle, puiden rungoilla kasvavat jäkälät pääsevät paremmin esille kuin kesällä. Kukkiviin kasveihin verrattuna ne ovat pieniä ja vaatimattoman näköisiä, mutta tulevat toimeen äärimmäisissä oloissa, joissa muut kasvit eivät enää menesty. Toisaalta jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille.

Jäkälät ovat elämän historiassa hyvin vanhoja ja monilta osin alkeellisia. Siitä huolimatta ne kestävät kylmää erinomaisesti ja jopa jäätyvät talvehtiessaan. Siitä ei ole haittaa jäkälille, sillä kun lämpötila nousee plusasteiden puolelle, monet jäkälien leväosakkaat kykenevät heti yhteyttämään.

Metsässä kulkiessa näyttää siltä kuin joka puun kyljessä olisi jonkinlaista jäkälää. Monikaan meistä ei tiedä niiden nimiä, mutta se ei estä katselemisen iloa. Minusta jäkälien nimiä oli hauska etsiä ja opetella, ne ovat mielenkiintoisia, kuten tuhkakarve tai nuijaparvikas tai nukkamunuaisjäkälä. Esittelen seuraavaksi kuitenkin viisi yleistä jäkäläämme.
 
Sormipaisukarve
Sormipaisukarve on monille tuttu - ei tosin nimeltä - koska se on erittäin yleinen koko maassa. Koska sormipaisukarve kestää hyvin ilmansaasteita, se menestyy suurimmissakin kaupungeissa. Tämä keskikokoinen, muodoltaan ruusukkeinen lehtijäkälä kasvaa erityisesti puiden ja pensaiden rungoilla ja oksilla, mutta myös kivillä ja kallioilla, joskus jopa maassakin.
 
Harmaaröyhelö
Harmaaröyhelö on kookas, ruusukkeina kasvava lehtijäkälä. Sen laidoilta kohenevat liuskat ovat leveitä ja paperimaisen ohuita, mutta reunoiltaan repaleiset ja karheat. Kotelomaljat ovat hyvin harvinaisia. Kotelomalja on määritelmän mukaan ”kotelosienen tavallisesti maljamainen tai kiekkomainen itiöemä, jonka itiölava on auki”. Viimeisenä esiteltävässä haavankeltajäkälässä huomaat keltaisia kotelomaljoja.

Harmaaröyhelö kasvaa monenlaisissa metsissä sekä puistoissa puiden rungoilla ja oksilla, samoin kelottuneella puulla tai ladonseinällä, vähemmän kivillä ja kallioilla. Se ei ole erityisen saasteenkestävä laji. Harmaaröyhelö on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa niukempi ja puuttuu tunturipaljakalta.
 
Keltaröyhelö
Keltaröyhelö on pienehkö, ruusukkeina kasvava lehtijäkälä – ja minun mielestäni kaunis. Keltaröyhelö on keltainen tai vihreänkeltainen, löyhästi alustaan kiinnittynyt jäkälä, liuskat ovat kohenevia. Vaalean- tai tummanruskeita, muodoltaan litteitä kotelomaljoja en ole nähnyt, mutta ne ovatkin hyvin harvinaisia.

Keltaröyhelö kasvaa yleisenä koko maassa havu- ja lehtipuiden tyvillä ja oksilla, kannoilla, aidaksilla, varvuilla ja kivillä. Se on melko saasteenkestävä laji.
 
Valkohankajäkälä
Valkohankajäkälä on keskikokoinen, tavallisesti riippuva pensasjäkälä. Se on enintään kymmensenttinen, melko pehmeä. Valkohankajäkälä on helppo tunnistaa selvästi kaksiväristen liuskojensa perusteella, yläpinta on harmaan- tai kellanvihreä, mutta alapinta lähes valkoinen. Liitteitä haaroja on runsaasti. Kotelomaljat ovat erittäin harvinaisia. Valkohankajäkälä kasvaa usein risarustojäkälän seurassa, mutta rustojäkälät eivät ole kaksivärisiä eivätkä yhtä pehmeitä.

Valkohankajäkälä kasvaa puiden rungoilla, etenkin pihlajalla ja raidalla sekä keloilla ja on erityisen yleinen puutarhoissa sekä avoimissa piha- ja puistometsissä. Jäkälä viihtyy hyvin myös varjoisilla metsäkivillä ja kallionseinämillä. Etelä- ja Keski-Suomessa valkohankajäkälä on hyvin yleinen, mutta harvinaistuu jo Oulun eteläpuolella ja on Taka-Lapissa hyvin harvinainen.

Valkohankajäkälää kerätään kaupallisesti etenkin Välimeren maissa ja käytetään muun muassa Ranskan kosmetiikkateollisuudessa hajuvesien tuoksun ”sitojana”.
 
Haavankeltajäkälä
Haavankeltajäkälä on kookas ruusukkeina kasvava lehtijäkälä. Puilla kasvaessaan se on helposti tunnistettavissa kirkkaan värinsä, litteiden liuskojensa ja kotelomaljojen perusteella. Jäkälän yläpinta on oranssinkeltainen, varjossa vihertävä. Liuskat ovat hieman ryppyisiä, mutta alustanmyötäisiä. Kotelomaljat ovat hyvin yleisiä jäkälän keskiosissa. Keltaiset kotelomaljat tekevät haavankeltajäkälästä mielestäni hauskasti eläväpintaisen ja muutenkin jäkälän väri on aurinkoinen.

Haavankeltajäkälä kasvaa nimensä mukaisesti haavalla sekä useilla muilla lehtipuilla, mutta harvoin koivulla tai havupuilla. Jäkälä viihtyy erityisesti ravinteikkailla kasvupaikoilla, kuten piha-, tienvarsi- ja pellonreunapuilla. Se suosii pölyisiä paikkoja, mutta puuttuu varsinaisista luonnonmetsistä. Jäkälää tavataan myös merenrantakalliolla ja etenkin lintukivillä sekä betonirakenteilla. Haavankeltajäkälä on yleinen asutuilla seuduilla Etelä-Suomesta Perä-Pohjanmaalle, mutta Lapissa se on harvinainen tai puuttuu kokonaan.

jäkäliä on
satoja noita hienonhienoja
elinympäristönsä taiteilijoita
pitkäikäisiä
viattomia
historian sivujen täyttäjiä
niitä on tarusjärven
alueella
ikimetsän kallioilla
puunpintojen pientareilla
lahokantojen saarakkeilla
siksi tarusjärven alue on
lahokantojen saarakkeilla
Esa Kärhä


Lähteet: Jouko Rikkinen, Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa; kasvio.avoin.jyu.fi/sanasto; Lyke-verkosto. Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry; Suomen jäkäläopas. Toimittaneet Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander, Leena Myllys; Turku Ympäristö. Ruissalo, info; Seppo Vuokko, Kaakonkulma 15.4.2018; Esa Kärhä. Esun Runot ja Mietelmät 24.1.2020 tarusjärven jäkälät…



 

 

 

Lähetä kommentti