Haarakkaat ovat nimensä veroisia eli nämä sienet haarautuvat yksinkertaisesti tai moninkertaisesti, jolloin ne voivat muistuttaa muodoltaan sivellintä. Monet haarakkaista ovat keltaisia tai kellertäviä.
Keltaisia haarakkaita olenkin nähnyt metsässä, tämä löytämäni vaalea haarakas kasvaa kotipihassa ihan tontin ja puistometsän rajalla. Olin haravoimassa syksyn viimeisiä lehtiä marraskuussa, kun haravani löysi tämän haarakkaan. Sen lajia arvuuttelin pitkään.
Kuusihaarakkaalta puuttuu kokonaan vihreä väri, mutta tämän muutoin vaalean sienen haaran kärjet vihertävät. Siispä sieni lienee piikkikärkihaarakas sieniasiantuntijakälyni ja biologituttavan tunnistamana. Haarakkaisiin syvällisempi perehtyminen vaatii kuitenkin alan viimeisimpiin julkaisuihin tutustumista sekä mikroskoopin käyttöä, että itiöiden muoto ja pintarakenne selviää sekä asiantuntijoiden kielellä ilmaistuna rihmaston sinkilällisyyden toteaminen onnistuu.
Piikkikärkihaarakas on 4 - 14 cm korkea ja 4 - 10 cm leveä, jalkaa ei varsinaisesti ole näkyvissä, vaan haarat kiinnittyvät lukuisiin valkeisiin ns. juuriin. Pystysuuntaiset ja pitkänomaiset haarat ovat litistyneitä ja sileitä. Haarakas tuoksuu ihan tavalliselta sieneltä. Sen vaalea malto on melko kovaa ja maku kitkerää. Itiöiden väri on ruosteinen, kellertävä.
Piikkikärkihaarakkaat kasvavat puun juurella tai juuresta, vaikka puuta ei enää näkyisi lainkaan. Sienet kasvavat yleensä yksittäin tai hajallaan. Meidän pihassa oli isompi ja pienempi haarakas, ja ne nousivat pari vuotta sitten kaadetun männyn juuren päältä.
Colorian Päivi Hintsasen mukaan haarakkaat (Ramaria-suku) sisältävät parkkiainetta, jonka avulla muun muassa piikkikärkihaarakkaista (Ramaria apiculata) saadaan rautapuretuksella violettia väriä.
"Onneksi saimme paljon tatteja, limanuljaskoita, torvisieniä, haperoita, haarakkaita, kanttarelleja ja karvalaukkuja. Nyt meillä on hyvä talvivarasto, sanoi äiti. – Talvi on pitkä, pimeä ja kylmä ja silloin on syötävä ravitsevaa ruokaa, että veri kiertäisi. – Minussa kiertää sahajauho harvoin, Uppo-Nalle sanoi. Mutta minä toivon, että kestän talven kuin mies, se lisäsi.”
Elina Karjalainen
Lähteet: Coloriasto. Päivi Hintsanen; luomus.fi; LuontoPortti; Mikkelin Kaupunkilehti; MushroomExpert.com; mycoweb.com; Topi Linjama, Suomen Luonto 6/2016; wikipedia; Elina Karjalainen, Uppo-Nalle. Lainaus.
Lähetä kommentti