Ristihämähäkillä on nimi selässä

Mökkikeittiömme ikkunassa on ristihämähäkin taidokas ratasverkko, joka symmetrisyydessään hivelee silmää. Itse verkon tekijä, kaunis kellanruskea ristihämähäkki päivystää keskellä verkkoaan. Ristihämähäkkien väritys voi vaihdella oljenvärisestä oranssiin ja tummanruskeaan.

Suomessa on lähes 650 hämähäkkilajia, niistä ristihämähäkki eli aitoristihämähäkki on kenties parhaiten tunnettu. Se on yleinen Länsi-Euroopassa, mutta myös meillä lähes koko Suomessa. Ristihämähäkki on saanut nimensä selässään olevasta valkoisesta ristikuviosta, sillä on siis "nimi" selässä. Suomessa on 33 ristihämähäkkilajia, ja eri lajien kuvioinnit voivat olla hyvinkin vaihtelevia.

 

Ristihämähäkin kansanomainen nimitys ristilukki on harhaanjohtava, sillä laji ei kuulu lukkeihin eikä ole niille läheistä sukua. Ristihämähäkit luetaan verkkohämähäkkeihin, jotka ovat yleensäkin tunnetuimpia suuren kokonsa ja taidokkaiden hämähäkinverkkojensa ansiosta. Lajin naaras on huomattavasti suurempi kuin koiras.

 

 

Hämähäkkien nimet on uusittu kuvaamaan paremmin lajeja: ristihämähäkit ovat ristikkejä ja pallohämähäkit pallokkeja, pedokit puolestaan syövät muita hämähäkkejä. Uudet nimet ovat varsin hauskoja, kuten täplänupikki, taigapoimukki, kyhmypatikki, sukkulatanakki ja viirunopsakki.

Hämähäkit sekoitetaan usein hyönteisiin, vaikka ne kuuluvatkin hämähäkkieläimiin. Erona hyönteisiin hämähäkeillä on kahdeksan jalkaa, hyönteisillä vain kuusi. Monipuolisista vaatimuksista huolimatta aikuiset hämähäkit tulevat kuitenkin yllättävän hyvin toimeen, vaikka menettäisivät jalan tai useampiakin raajoja, osoittaa tuore ranskalaistutkimus. Eroihin voi laskea myös sen, että hyönteisillä on kaksi silmää, hämähäkeillä silmiä on usein saman verran kuin jalkojakin.

Verkkoja kutovat hämähäkkilajit kuuluvat niihin harvoihin petoeläimiin, jotka virittävät ansoja saadakseen itselleen ravintoa. Ristihämähäkit on helpointa tunnistaa verkon perusteella. Ne kutovat säännöllisiä, kauniita ratasverkkoja, joiden läpimitta voi olla puolikin metriä. Naaraat rakentavat kesäaikaan verkkoja läpi elämänsä, koiraat vain sukukypsyyteen asti, koska täysikasvuisina koiraat eivät ruokaile. Kookkaat naaraat ovatkin mestarikutojia.

Useiden lähteiden mukaan ristihämähäkeille on tyypillistä, että ne rakentavat ja myös purkavat verkkonsa päivittäin, koska tahmeat pyyntilangat menettävät kuivuessaan pyyntitehoa. Purkaessaan verkon ristihämähäkit syövät seitin ja käyttävät materiaalin uudelleen langan rakennusaineeksi. Seitti on tahmeaa nestettä, joka kiinteytyy, kun hämähäkki kiskoo sitä raajoillaan kehruunystyistä. Mitä enemmän seitti venyy, sitä vahvemmaksi sen rakenne käy. Se on lujempaa kuin saman paksuinen teräslanka ja samalla kumimaisen joustavaa. Ristihämähäkin rattaan mallisessa verkossa on seittiä 20 – 60 metriä.

Verkon kutomisen ristihämähäkki aloittaa kiipeämällä kasville ja erittämällä ilmoille seittiä, joka tarttuu esimerkiksi läheiseen oksaan. Kehän ulkolaidalta alkaen hämähäkki erittää lopuksi tahmean pyyntiseitin spiraaliksi yli koko verkon. Rattaanpyörää muistuttava verkko koostuu siis kehyslangoista, keskeltä eri suuntiin lähtevistä sädelangoista ja keskustaa kiertävästä pyyntilangasta, jossa on liimapisaroita.

 

 

Kun ristihämähäkki asettuu verkon keskikohtaan, se havaitsee pienetkin liikahdukset, koska silloin kaikki kahdeksan raajaa koskettavat verkon sädelankoja. Näin se ilmeisesti pystyy päättelemään, mihin kohtaan hyönteinen on takertunut. Hämähäkki kiirehtii saaliin luokse ja ruiskuttaa sen kehoon tappavaa myrkkyä, joka saa hyönteisen sisäosat muuttumaan nestemäiseen muotoon, koska hämähäkit pystyvät nauttimaan vain nestemäistä ravintoa. Hämähäkin ruokailtua saaliista jää jäljelle vain tyhjiin imetty kitiinikuori. Tätä tapahtumaa seurasin muutama päivä sitten, tosin kyseessä ei ollut ristihämähäkki.

Tämä ”meidän hämähäkki” voi väijyä liikkumatta seittiin tarttuvaa saalista jopa vuorokauden verkon keskellä, joskus se tosin odotteli verkon laidalla. Sieltä johtaa verkon keskustaan hälytyslanka, jonka värinästä hämähäkki huomaa saaliin; sillä on hyvä kyky erottaa hyönteisten aiheuttamat ja muiden syiden aiheuttamat värähtelyt. Toisinaan hämähäkki paketoi kärpäsen seittiin, raahasi saaliin takajaloillaan sivuun ja kiinnitti yhteen tukilankaan odottamaan myöhempää ateriointia.

Hämähäkit ovat osoittautuneet korvaamattoman tärkeiksi pedoiksi. Tiede-lehden mukaan tutkijat ovat laskeneet hämähäkkien kuluttaman eläinravinnon määrän ja se on päätähuimaava: niiden syömä määrä ötököitä vastaa nimittäin yhtä prosenttia vuosittain syntyvistä maaeläimistä. Yhdessä hämähäkit syövät vuodessa siis enemmän eläinproteiinia kuin kaikki maailman ihmiset lihaa. Suurin osa saalistuksesta tapahtuu metsissä ja ruohotasangoilla, viljeltyjen peltojen osuus on pienempi, vain pari prosenttia kokonaissaaliista. Suurin osa kohteista on hyönteisiä sekä niveljalkaisiin kuuluvia hyppyhäntäisiä.

 

 

Meidän mökkikeittiön ikkunassa väijyvä saalistaja on ristikkinaaras. Paljon naarasta pienemmät koiraat eivät jouda istumaan verkossa, sillä niiden elämän täyttää parittelukumppanin etsiminen. Kun morsian viimein löytyy, se onkin koiraan viimeinen teko, sillä usein naaras syö sen lemmenleikkien päätteeksi.

Hämähäkkien maailman karussa logiikassa syödyksi tuleminen ei ole tappio. Kun naaras saa parittelun ohella tukevan aterian, se jaksaa laskea enemmän munia. Menehtynyt isä saa enemmän poikasia kuin sellainen, joka lähtee verkosta vahingoittumattomana. Ristihämähäkit parittelevat loppukesästä, sen jälkeen naaras munii 200–300 munaa kotelossa esimerkiksi kaarnanrakoseen. Kuoriutuneet poikaset ovat keltaisia ja niillä on takaruumiissa musta täplä.

Hämähäkit ovat hyödyllisiä eläimiä niin puutarhassa kuin sisällä huoneissakin. Ilman hämähäkkejä meillä olisi muita hyönteisiä riesaksi asti. Yksikään Suomen luonnossa elävä hämähäkki ei ole ihmiselle myrkyllinen. Valtaosa maamme hämähäkeistä ei pysty puremaan ihmisen ihon läpi ja monet ovat niin arkoja, että pakenevat mieluummin kuin yrittävät purra.

Hämähäkit ovat silti ristiriitaisia tunteita herättävä niveljalkaislahko. Niihin liittyy tarinoita ja uskomuksia alkaen kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvästä Arakhnesta, joka väitti olevansa taitavampi kutoja kuin jumalatar Athene. Siitäpä Athene suuttui ja muutti Arakhnen maailman ensimmäiseksi hämähäkiksi.

Hämähäkit saattavat aiheuttaa ihmisissä pelkoa, mutta ilmiö kuuluu vain eurooppalaiseen kulttuuriin. Se on tutkijoiden mukaan opittua käyttäytymistä. Oma äitini sanoi, ettei hämähäkkiä saa tappaa, sillä se tuo onnea taloon. Koska äiti ei pelännyt hämähäkkejä, ei minullakaan ole hämähäkkipelkoa.

 

 

Hämähäkkikammo (araknofobia) on peloista yleisimpiä. On esitetty teoria, jonka mukaan araknofobia juontaa juurensa siihen, että jotkin lajit uhkasivat aikanaan ihmisiä. Toisen teorian mukaan hämähäkkipelko juontaa juurensa keskiajalta, jolloin hämähäkkien luultiin levittävän ruttoa.

Monet kansat ovat pitäneet hämähäkkiä kielteisenä symbolieläimenä. On haluttu pitää etäisyyttä verkkoja kutovaan ja saalista kärsivällisesti odottavaan otukseen, joka puraisee saaliinsa kuoliaaksi ja imee sen tyhjäksi.

 

Hämähäkki on mielletty kuitenkin myös sieluneläimeksi: sielu voi hämähäkin hahmossa lähteä nukkuvan ihmisen suusta ja palata takaisin, samaahan on ajateltu sisiliskostakin. Ristihämähäkkiä on selkäkuvionsa vuoksi pidetty siunattuna ja onnen enteenä. Kiinassa lankaa pitkin laskeutuvan hämähäkin väitettiin kuvaavan taivaasta tulevaa iloa. Hämähäkkejä voidaan käyttää myös lääkinnässä. Euroopan ja Amerikan kansanparannuksessa hämähäkeillä on hoidettu  muun muassa malariaa ja ruttoa sekä hammas- ja päänsärkyä.

Sananlasku: Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa.

Hämähäkki Karvajalka kaapin päälle kapuaa,
vetää sieltä verkon nurkkaan, riippumaan sen ripustaa.

Nurkassansa langan päässä häkki kyttää - vartioi.
Ehkä kohta verkkoon lentää paarma, kärpänen tai koi.

Kärsivällisesti häkki odottaa ja odottaa.
Kudonnasta uupuneena taitaa hiukan torkahtaa.

Jokin nykii tutkalankaa - Karvajalka havahtuu,
kipin kapin saaliin luokse häkin matka suuntautuu.

Hämähäkki Karvajalka nopea kuin raketti
sieppaa saaliin kieputellen - syntyy paksu paketti.

Ensin neulanpisto pieni uhrin uneen tainnuttaa.
Siinä häkin ruoka-aikaa paisti maukas odottaa.

Hämähäkki Karvajalka ahkerana työhön käy.
Huoltaa verkon, parsii, paikkaa, kunnes reikiä ei näy.

Tuulikki Kauvo

Lähteet: Anna-Liisa Pirhonen, Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala 3.9.2019; Charlotte Kjaer, Tieteen Kuvalehti 10.12.2020; Iiris Kalliola, Helsingin Sanomat 25.9.2000; Juhani Terhivuo, Suomen luonto. Selkärangattomat; Kai Aulio. Tiedebasaari 20.9.2011; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat. Luonto 23.5.2019; Peda.net; Raija Väyrynen, Polku Pohjoisen luontokuvaajat ry 15.9.2015; Stick.fi; Tuulikki Viilo Maaseudun Tulevaisuus. Ympäristö 19.3.2017/The Science of Nature; Wikipedia; Yle. Oppiminen 4.9.2012; ötökkätieto.fi; Timo Nieminen, Kotiliesi. Luonto 15.4.2018; wikipedia; Tuulikki Kauvo, Hämähäkki Karvajalka eli kuinka saalistajan käy. ET-lehti 1.2.2011. Alkuosa runosta.