Olin kuvaamassa ukkomansikoita, kun silmiini osui niiden seasta lähes metrin korkuinen nokkosen näköinen kasvi, jonka kukat muistuttivat pillikkeiden kukkia.
Kasvi
oli minulle ennestään tuntematon. Tarkastelin lehtiä, ne olivat
samanlaiset kuin nokkosella, mutta eivät polttaneet. Kun hypistelin
lehtiä, niistä jäi sormiin epämiellyttävä haju. Myöhemmin luin, että tuo
haju voisi toimia jopa hyttyskarkotteena.
Useimmissa
huulikukkaisissa kasveissa on voimakkaasti tuoksuvia aineita. Siksi
niitä on ainakin kokeiltu myös lääkkeinä, ja monella on yhä merkitystä
lääkekasvina. Pahanhajuisuus on kuitenkin kasville itselleen
tarkoituksenmukainen ominaisuus, jonka avulla se koettaa olla tulematta
syödyksi.
Kun
kumarruin alas ja katsoin läheltä huulimaisten kukkien hehkuvaa
purppuraa ja siihen piirtyviä marmorikuvioita, kukat näyttivät
eksoottisilta. Alahuulen kaunis kirjailu toi mieleen kämmeköiden kukat. Kimalaiset ja mehiläiset pölyttävät pähkämöitä, kuten suurinta osaa huulikukkaisista kasveista. Nämä pölyttäjät eivät tee eroa eri lajien kesken, ja yhteisillä kasvupaikoilla lehtopähkämö voikin risteytyä lähisukuisensa peltopähkämön kanssa. Jälkeläiset perivät ulkoisia ominaisuuksia molemmalta vanhemmalta ja ovat siksi hyvin vaihtelevan näköisiä.
Lehtopähkämö on isolehtinen ja pehmeäkarvainen. Nokkosta muistuttavana se on saanut kansalta nimityksiä mettänokkonen ja siannokkonen, sikamaisuus kasvin nimessä saattaa hyvinkin olla halveksuntaa sen omituista hajua kohtaan.
Lehtopähkämö on monivuotinen, maarönsyjä muodostava ruoho. Se on hyvien lehtojen indikaattori- eli tunnuslaji. Lehtopähkämö on yleinen vain Suomen lounaiskolkassa, mutta kasvaa sopivilla paikoilla koko maan eteläpuoliskolla. Viime sotien aikaisten huoltokuljetusten mukana se kulkeutui muutamiin paikkoihin pohjoisemmaksikin. Vaatelias lehtopähkämö kasvaa parhaissa metsiköissä pensaiden alla ja kestää jonkin verran myös varjostusta, kuten tämä Lappeenrannan lehtomaisesta metsänreunasta löytämäni kasvusto. Myös ravinteisilta harjurinteiltä lehtopähkämöitä voi löytää.
Metsikkö sijaitsee pyöräreittini varrella, joten olen seurannut kesä-elokuussa purppuraisten kukkien muuttumista hauskoiksi siemenkodiksi, jotka ovat täynnä mustia pienenpieniä siemeniä.
Ison kimpun harjaneilikoita ylösalaisin käännettyyn
hattuunsa: lakkaa hämmentämästä
Riisiä ja lähde kanssani Maineen, teemme
kertakaikkisen päätöksen siitä mikä
On pähkämö ja mikä maahumala: mutta
sinä maalaat, tai luonnostelet
Laajoilla hiilenvedoilla sitä mistä tulee maalaus:
minä poseeraan, istun
James Schuyler
Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale; laji.fi; Levinneisyyskartta: Lampinen, R. & Lahti, T. 2021: Kasviatlas. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki; LuontoPortti; Seppo Vuokko, Huulikukkaiskasvit. Suomen luonto; Luopioisten kasvisto; James Schuyler, Runon aamu, osa runosta.
Lähetä kommentti