Silkkiuikut tanssivat kosiotanssin juhla-asussa

Kookas silkkiuikku on uikuistamme yleisin ja parhaiten tunnettu. Pitkä, valkoinen kaula sekä mustan ja punaruskeansekainen poskiparta ja päälaen musta kaksoistöyhtö ovat hyviä tuntomerkkejä, poskihapsut ja pään harja tosin häviävät pois syksyn mittaan. Silkkiuikun tunnusmerkit näkyvät hyvin myös hautovan linnun profiilissa.

 

 

Silkkiuikku on levinnyt Lapin keskiosiin asti. Pesimälintuna se on suuremmilla, suhteellisen syvillä järvillä, joiden rannoilla on voimakasta ruovikkokasvillisuutta ja vapaata vesipintaa vähintään kaksi hehtaaria. Joissain vesistöissä silkkiuikut saattavat muodostaa jopa kymmenien pesien löyhiä yhdyskuntia.

 

Suomessa on kaikista Euroopan Unionin valtioista tihein pesivä silkkiuikkukanta, luultavasti 28.000–37.000 paria. Silkkiuikku hyötyi vesien rehevöitymisestä, mutta 1990-luvulla kanta rupesi laantumaan, kun lahdet alkoivat kasvaa umpeen. Sen, kuten myös muiden muuttavien vesilintujen määrä onkin ollut viime vuosina Suomessa laskussa.

 

 

Silkkiuikut pariutuvat talvehtimisalueillaan Kaakkois-Euroopassa ja palaavat Suomen jäiden lähdön aikaan huhti-toukokuussa. Pesimiskauden alussa pari uiskentelee ruovikon laidassa käyden äänekkäitä soidinmenojaan, jotka käsittävät monimutkaisia rituaaleja.

 

 

Puolisot esittävät ns. pingviinitanssin: ne uivat toisiaan kohti kaula ojossa, pörhistävät päänsä töyhtöjä ja ravistelevat päätään, lopuksi koiras tuo valitulleen lahjaksi kalan. Silkkiuikkuparin kosiomenoja pääsimme kurkistamaan keväällä Parikkalan Siikalahdella.

 

 

Silkkiuikut rakentavat yhdessä ruovikoihin ankkuroidun pesän, joka kelluu juuri ja juuri veden pinnalla. Rannikolla pesivät silkkiuikut joutuvat joskus vaikeuksiin veden kohotessa nopeasti pesimiskauden aikana, tänä vuonna myös sisämaan järvillä, kuten Saimaalla vesi nousi yllättävän korkealle. Pesänrakennuspuuhia olen seurannut parina edelliskeväänä Lappeenrannan Mikonsaaressa.

Sammonlahdessa silkkiuikkupari oli tehnyt tänä keväänä pesän lokkiyhdyskuntaan. Niinpä naurulokkimammat hautoivat ihan silkkiuikun pesän vieressä. Silkkiuikkupuolisot hautoivat vuorotellen, ja vapaalla oleva uikku toi koko ajan lisää ruokoja pesään. Minulta näköyhteys huonontui päivä päivältä, sillä järviruo´ot kasvoivat melkein silmissä ja lopulta peittivät koko pesän liki kuukauden kestäneen hautomisurakan aikana.

 

 

Poikasten kuoriuduttua emot hoitavat niitä vielä pari kolme kuukautta. Viirukaulaiset untuvikot matkaavat aluksi vanhempiensa selässä, ja vasta 10 – 11-viikkoisina ne ovat täysin itsenäisiä. Perhe saattaa pysyä koossa pitkälle syksyyn.

Silkkiuikku syö pikkukaloja - pääasiassa särkiä ja salakoita - mutta myös äyriäisiä, hyönteisiä ja vesieläinten toukkia. Ne ovat kokosukeltajia ja hakevat sukeltamalla ruokaa poikasilleen. Ruokailun lomassa uikut nyppivät höyhenpuvustaan untuvia ja nielevät ne. Mahdollisesti untuvat suojaavat vatsan limakalvoja kalanruodoilta ja edistävät ehkä ruoansulatusta, mutta poikkeavan käytöksen syytä ei tiedetä tarkkaan.

 

Kuva: Jouko Varonen

Pielavesi-järvellä näin hellyttävän perheidyllin muutamia vuosia sitten. Isäsilkkiuikku oli ollut kalastamassa ja nyt saapumassa sitä odottaneen äitiemon ja kahden poikasen luokse. Kun poikaset näkivät isäuikun olevan tulossa, ne lähtivät vilkkaasti uimaan sitä kohti ja saivat tuliaisiksi kalan.

Silkkiuikku silkkiasu

valkoinen on sillä masu.
Poskihapsut oikein somat
silkkiuikun ikiomat.
Silkkiuikku silkkipuku
silkkiä koko uikun suku.
Suomessa monta on näitä
silkkiuikkuja silkkipäitä.

Tuomas Väätäinen

Lähteet: BirdLife Suomi ry:n tiedottaja Jan Södersved; Hannu Jännes, Suomen luonto. Linnut; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Kai Aulio, Turun Sanomat 27.9.2007; Lasse J. Laine, Suomen luonto. Tunnistusopas; LuontoPortti; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Vaasan kaupunki; Ville Vanhala, Tiede & Luonto 17.6.201; Tuomas Väätäinen, Silkkiuikku 22.4.2017. Satumainen satakieli II Lapasorsa laatunokka.