Oletko joskus pitänyt katiskaa järvessä? Jos et tiedä, mikä edes koko katiska on, niin se määritellään näin:
” Katiska on veteen laskettu häkki, johon kalat pääsevät uimaan sisään kohtuullisen helposti, mutta josta pois pääseminen on kalalle vaikeaa.” Katiska kuuluu ns. sulkupyydyksiin, joissa kala ohjautuu nielun kautta sisälle pyydykseen. Nielun kautta kaloja ei saa ravistelemallakaan pois eikä niitä kannata yrittää ottaa sieltä käsin, koska katiska menettää hentorakenteisena helposti ryhtinsä ja samalla pyytävyytensä. Katiskassa onkin suljettava pieni luukku, jonka kautta kalat varistellaan ulos. Jos katiska nostetaan rannalle, on muistettava ehdottomasti sulkea nielu, ettei pyydykseen eksy lintuja tai eläimiä.
Katiska on yleensä tehty kanaverkon tapaisesta metalliverkosta, nykyisin rautalankaverkon ovat tosin syrjäyttäneet polyeteenihavas ja teräsverkko. Näin kauppatorilla tuollaisia katiskoita myytävänä muutama päivä sitten. Katiskaan ei välttämättä tarvitse enää tehdä erillistä runkoakaan, vaan teräsverkko toimii itsekantavana. Katiskassa pitää olla kiinni naru, jonka toiseen päähän on sidottu pinnalla kelluva merkki. Sen avulla katiska löydetään ja siitä narusta katiska nostetaan ylös kokemista varten.
Sana katiska juontuu muinaisvenäjän monikkomuotoisesta sanasta kotĭci котцы, joka tarkoitti häkkiä. Pskov-kaupungin vuoden 1848 aikakirjassa sanoilla kotets tai kotsi oli merkityksenä pato, sulku kalastamista varten. Suomen kirjakielessä katiska mainitaan ensimmäisen kerran herra Martin 1500-luvun käännöksessä kuningas Kristofferin maanlaista.
Katiskakalastukseen 18 – 64-vuotiaat kalastajat tarvitsevat aina erillisen kalastusluvan kalaveden omistajalta, myös valtion kalastonhoitomaksu pitää olla maksettuna. Useat kalastuskunnat myyvät erillisiä katiskakalastuslupia alueilleen, mutta myös kalastuskunnan ulkopuolisille kalastajille.
Katiskapyynti on yleisimpiä ja vanhimpia kalastusmuotoja. Aika monella kesämökillä on rantakaislikossa katiska, millä taataan tuoreet kalat ruokapöytään. Mökillä kalastusperinteet ja taito siirtyvät melkein itsestään seuraaville sukupolville.
Katiska on hyvä hoitokalastusväline, jolla mökkiläinen voi omalta osaltaan vähentää ravinteita lähijärvestään. Pyydys on jopa niin tehokas, että muutamalla katiskalla voidaan poistaa kalaa hyvästä pyyntipaikasta satoja kiloja kauden aikana. Katiskan etuja on myös se, että petokalat voidaan vapauttaa takaisin veteen vahingoittumina, samoin liian isot tai liian pienet kalat on helppo palauttaa järveen.
Meidän naapurikesämökkiläisen katiska oli Kivikanavassa, jossa kevättulvien aikaan on aina runsaasti vettä ja vedenvirtausta. Kalaa oli tänä keväänä ja alkukesästä kuulemma tullut erittäin hyvin. Minäkin pääsin kerran mukaan katsomaan, onko Antti antanut ahvenia, Pekka pieniä kaloja.
Katiska soveltuu kesällä erityisesti hauen, ahvenen ja särkikalojen pyytämiseen, varsinkin kevätkesällä kutu- tai syönnösvaelluksella olevat kalat käyvät pyydykseen. Hyviä katiskapaikkoja hauen pyynnissä ovat ruovikon reunat ja heinikoitten paljaat alueet. Ahvenia kannattaa kalastaa kutuaikana karikoiden reunoista ja pohjakasvillisuuden seasta, niitä voi myös houkutella laittamalla havuja katiskan päälle tai nielun sivulle. Särjen tavoittaa kutuaikana purojen suilta ja rantavesistä vesikasvillisuuden seasta.
Isäni kalasti aina verkoilla. Keväisin hän kuitenkin heitti matalaan rantaveteen kaislikon reunaan pari katiskaa, jotka koki verkoilta tullessaan. Joskus olin isän kaverina veneessä. Minusta oli lapsena hauska katsoa, kun särjet hyppivät vilkkaasti katiskassa sitä järvestä nostettaessa. Rautalankaverkosta tehty katiska oli muodoltaan sydämen mallinen.
Nykyisin tämän perinteisen tutun mallin lisäksi on otettu käyttöön neliskanttisia, moninieluisia sekä kasaan taitettavia malleja. Varsinkin taitettavat, helposti liikuteltavat ja puhdistettavat muovipinnoitteiset katiskat ovat tulleet suosituiksi helppokäyttöisyytensä vuoksi. Katiskat ovatkin kehittyneet erittäin paljon viime vuosina. Eräs tuttava on innostunut pyytämään ahvenia kaksinieluisella Weke-katiskalla. Sen keksijä korpilahtelainen Veikko Hakala määrittelee hyvälle katiskalle kolme ominaisuutta: kalan pitää kiinnostua katiskasta, sen pitää viihtyä katiskassa ja sen on vaikea päästä pois katiskasta.
Hauki on varhaisimpia kutijoitamme keväällä. Heti jäiden lähdettyä hauet vaeltavat joukolla mataliin ruohikkoisiin lahtiin ja tulvaniityille kutemaan. Mökkinaapurin katiskaan mennyt hauki oli jo kutenut, mutta pullea, koska sillä oli särki mahassaan.
Kansalliskalamme ahvenen kutu alkaa puolestaan toukokuun alussa Etelä-Suomessa ja pohjoisemmassa hieman myöhemmin veden lämpötilan mukaan. Se kutee puolesta kolmen merin syvyydessä. Rantavesien ja selän matalikkojen eläjä ahven on yleisin kalamme, ja sitä on lähes kaikenlaisissa vesissä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Suuremmat ahvenet ovat petoja. Perkaamistani yhdellä oli pikkukaloja vatsassaan, toinen oli vasta nielemässä särkeä, pyrstö vain näkyi. Ehkä nälkä oli yllättänyt sen katiskassa. Särki kutee toukokuussa koivunlehtien puhkeamisen aikaan matalilla ruohikkoisilla rannoilla.
Kivikanavan katiskaan oli uinut 68 kalaa, joista kaksi oli haukia, särkiä lukuisa joukko ja paljon ahvenia. Jo aivan pienilläkin ahvenilla oli maitia eli kutu alkamassa, mätikaloja en huomannut. Perkasin kaikki kalat, ja niistä tehtiin maittavaa patakukkoa, jossa ruodot olivat hautuneet unissa pehmeiksi useiden tuntien paiston aikana.
Kesäisin
aamukasteessa oli rannan heinä
Rannalla
soutuvene puinen usvassa
Pieni olin ja mentiin katiskat katsomaan
veljen kanssa
katiskat katsottiin
mato-ongilla rannalla ongittiin
ja aurinko nousi kesäpäivään
Kalasaalis pajun oksaan laitettiin
-ja pyörillä saaliin kanssa hiekkatietä ajettiin kotiin
Järvikylä,
Alajärvi, keskijärvi, yläjärvi ja joki.
Paljon muistoja jäi.
Anne Siira
Lähteet: eräluvat.fi; kalapaikka.net; Eija Mansikkamäki, Maaseudun Tulevaisuus 22.10.2018; LuontoPortti; ottiopas.fi, kalastustavat; vapaa-ajankalastaja.fi 10.11.2020; wikisanakirja; Kari Niskasen katiska; Anne Siira, Järvikylä. Suomi express Runoja järvistä 1.
Lähetä kommentti