Tunnetko kissankäpälän? Tuoko se muistoja mieleesi?

Jo lapsuudessani rakastin pikkuruisia kissankäpäliä. Niiden valkeat ja vaaleanpunaiset kukat ilahduttivat minua heti juhannuksen jälkeen kodin viereisellä kuivalla aholla. Etelä-Suomessa ne kukkivat jo viikkoja aikaisemmin. Nimi kissankäpälä ja toisintonimet koiran- ja jäniksenkäpälä tulevat mykeröiden ryhmittymisestä noiden eläinten tassunanturoiden tapaan.

 

 

Kissankäpälä on sopeutunut kestämään hyvinkin kuivien kasvupaikkojen rasituksia. Kasvin pehmoisuus johtuu karvapeitteestä, joka on tiheintä lehtien alapinnalla ja varressa estämässä veden liiallista haihtumista.

Kissankäpälä eli ahokissankäpälä muodostaa jo ennen kukintaansa kauas näkyviä vaaleita laikkuja kuiville paikoille, kuten kangasmetsiin, kallioille, mäentöyräille, kedoille ja pientareille. Runsaimmin ja laajimmin kissankäpälä kukkii matalaruohoisilla rinnekedoilla ja -ahoilla, ihmisestä se hyötyy siirtymällä kasvamaan tienpientareille ja ratavalleille.

 

 

Siementen lisäksi ahokissankäpälä kasvattaa suikertavasta maavarresta pinnanmyötäisiä versoja. Niihin kehittyy lehtiruusukkeita, jotka juurtuvat ja kasvattavat seuraavana vuonna kukkivia varsia. Pintarönsyjensä avulla kissankäpälä levittäytyy laajaksi kasvustoksi. Se ei tarvitse syvää kasvualustaa, mutta jos alla on kyllin paksulti maata, kissankäpälä tunkee juurensa puolenkin metrin syvyyteen.

Kissankäpäläkasvuston kaikki mykeröt ovat yleisesti joko valkoisia tai vaaleanpunaisia, valkokehtoiset ovat useimmiten hedekasveja ja punakehtoiset emikasveja, sillä ne ovat perinnöllisesti yhtä yhtenäistä yksilöä. Kukkimisen jälkeen kasviin muodostuu soikea harmaanruskea pähkylä, jonka päässä on hapsihaivenia, se on kissankäpälän hedelmä.

 

 

Ahokissankäpälä on lähes kaikkialla Suomessa edelleen melko yleinen, mutta tiesitkö, että Suomessa on viisi muutakin kissankäpälälajia. Ne muut lajit ovat jääneet useimmille meistä tuntemattomiksi, koska ne kasvavat vain tuntureilla.

Koska kissankäpälä on vaatimaton ja kestävä, se sopii hyvin kivikko- ja kalliopuutarhoihin. Siirsin vuosia siten kissankäpäläkasvia omaan paahteiseen pihaamme ja se näyttää viihtyvän, koska kasvuala on laajentunut. Kissankäpälän mykeröistä voi tehdä myös kuivakukka-asetelmia, minä sainkin kerran lahjaksi pieneen saviruukkuun tehdyn pyöreän soman asetelman.

 

 

Kissankäpälä on vanha rohdoskasvi, jolla on hoidettu aikoinaan muun muassa ruuansulatuselimistön verenvuotoja ja maksavaivoja. Kasvi on ollut osana myös eräissä sappivaivojen ja keuhkoputkentulehduksen sekoitusrohdoissa. Ihmisen ja vasikoiden ripuliakin sillä on autettu. Yrttinä kissankäpälällä sanotaan olevan yskää lievittävä ja limaa irrottava vaikutus, myös kurkun kurlausvetenä sitä on käytetty.

 

 

Ahokissankäpälä on vähentynyt Suomessa, varsinkin eteläisessä osassa maata. Syyksi on esitetty ilmaston lämpenemistä – toisaalta myös kuivat pientareet ja muut avoimet kasvupaikat ovat samaan aikaan vähentyneet. Todellista tekijää on hankala poimia monien ympäristömuutosten joukosta.

 

Ahokissankäpälä ei ole vielä uhanalainen, mutta tarkkailua on syytä tehostaa. Luontokerhot ja yhdistykset voivat tuoda arvokasta tietoa, mutta meidän jokaisen luontoharrastajankin havainnot täydentävät kuvaa kehityksestä.

 

 

Harjumetsien aurinkoisia rinteitä kutsutaan paahdeympäristöiksi, koska niillä kasvavat lajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja tuulta. Maankäyttömuutosten vuoksi tällaiset esimerkiksi kissankäpälän, hietaneilikan ja kangasajuruohon suosimat elinympäristöt ovat harvinaistuneet. Paahdelajien pelastamiseksi niitä on alettu kasvattaa muualla ja sitten siirretty korvaavista elinympäristöistä takaisin luonnontilaan, muun muassa Salossa soranottoalue on maisemoitu istuttamalla sinne paahdeympäristön lajeja.

Metsässä kasvaa karhunsammal,
käenkaali ja kukonkuusi,
ketunleipä ja variksenmarja.
Kun kissankello lyö puoli kuusi,
niin harakankello lyö kaksitoista.
Kurjenpolvi ei siedä moista;
se kissankäpälää tanssittaa
                             ja tanssittaa
                                    ja tanssittaa.
Silloin leijonankita aukeaa
ja tähti metsään putoaa.
Pia Perkiö

Lähteet: Antti Halkka, Kristel Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Salminen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomelaisen luonto-opas; Henry Väre, Asterikasvit. Suomen luonto, Kasvit; LuontoPortti; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Maria Pohjala, Maaseudun tulevaisuus. Metsä 3.6.2016; Suomen luonnonsuojeluliitto; UPM Forest Life; Pia Perkiö ja Pia Sakki – Siilin satupuu. Kasveja.

 

Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 20.6.2021. Teemalajina on keltakurjenmiekka, Suomen luonnonsuojeluliiton Virtavesi-teemavuoden kunniaksi.