Kauniskukkainen valkopeippi on villiyrtti

Lappeenrannan Linnoituksessa kasvaa valkopeippiä, se oli minulle tämän kesän löytö. Kasvi on vanhan asutuksen lajeja. Puutarhakulttuuri levisi Suomeen 1700-luvulla, ja se vaikuttaa edelleen mm. Linnoituksen kasvillisuuteen. Lappeenrannassa ensimmäinen puutarhamestari aloitti työnsä 1728.

 

Valkopeipin alkuperäiset kasvupaikat ovat kaukana Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian vuoristoissa, mistä laji on levinnyt ihmisen mukana jo kauan sitten suurimpaan osaan Eurooppaa ja Suomeenkin. Maamme eteläosissa se kasvaa yleisenä muhevassa, typpipitoisessa maassa nokkosen seuralaisena, mutta harvinaisena Tunturi-Lappiin saakka.

Suomessa peipit eivät juuri leviä luontoon. Sopivan multaisia lehtoja on vain vähän tarjolla, ja näissä alkuperäinen kasvillisuus on usein niin kookasta, että peippien on vaikea selviytyä toisten kasvien varjostuksesta. Valkopeipin siemenissä on muurahaisia houkutteleva rasvalisäke, niinpä peippi leviää muurahaisten välityksellä, tosin ne ovat hitaita pitkillä matkoilla. Omin avuin peipit lennättävät siemenensä vain muutaman metrin päähän.

 

Valkopeippi lienee levinnyt vasta hiljan maamme kaupunkien ja kylien liepeille. Mahdollisesti sitä on levitetty myös tahallisesti, sillä sen valkeista kukista on tehtyä rohtoa muun muassa valkovuotoa vastaan sekä epäsäännöllisten kuukautisten hoitoon. Kyse lienee signatuuriopin sovellutuksesta: valkeita kukkia valkovuotoa vastaan. Myös tulehduksiin ja ripuliin se tepsi, irrotti ysköksiä, antoi avun ruokahaluttomuuteen ja poisti verenvähyyden. Hoitoon valkopeippiä lienee käytetty lähinnä Keski-Euroopassa, sillä Suomen kasvupaikat eivät tavallisesti viittaa viljelyyn, vaan meillä valkopeippi oli koristekasvina. Sitä on käytetty myös värjäykseen, jonka tuloksena on saatu keltaväriä.

Kesä-heinäkuussa kukkiva valkopeippi muistuttaa nokkosta, paitsi että sen kukat ovat valkoiset ja pulleat. Satakuntalaiset ovat keksineet erikoisen muodon innoittamana kukalle nimen sianleuka. Rakenteeltaan kukinto on säännöllinen kuin kristallikruunu. Kaunis kukkanen - mutta kukkaskielen mukaan valkopeipin ojentaminen kosijalle on hienotunteinen tapa antaa rukkaset.

 

Kasvin lehdet muistuttavat nokkosen lehtiä, mutta niissä ei ole poltinkarvoja, joten lehdet eivät polta eivätkä pistele ihoa. Yleensä nämä kaksi kasvia on kuitenkin helppo erottaa jo ulkonäöstä, sillä sen valkoiset huulikukat poikkeavat täydellisesti nokkosen vaatimattomista, pienistä kukista. Lähekkäin kiehkuroissa sijaitsevat valkopeipin kukat näyttävät luultavasti pölyttäjän silmään houkuttelevilta kuin ne olisivat yksi kukka. Kukan teriö on niin pitkä, että vain pitkäkärsäiset mesipistiäiset yltävät sen pohjalla olevaan meteen. Niiden imukärsän ohjaa perille karvakiehkura, joka samalla pitää pölytyksen kannalta merkityksettömät pikkuotukset loitolla medestä.

Kasvissa on paljon A-vitamiinia sekä melko paljon C-vitamiinia ja proteiinia. Peippi sisältää myös muun muassa kaliumia, rosmariini- ja klorogeenihappoa, flavonoideja, koliinia, kasvilimaa, tanniinihappoa ja haihtuvaa öljyä. Näitä vaikuttavia aineita on eniten nuorissa versoissa.

Valkopeippiä voi hyödyntää ruuanlaitossa nokkosen tavoin. Sen lehdet ja versot ovat maukkaimmillaan ennen kukintaa, ja niitä voi käyttää esimerkiksi leipätaikinaan, risottoon, pastaan, keittoon sekä muhennoksiin. Lehtiä voi myös säilöä pakastamalla tai kuivattamalla. Juuret voi raastaa ja lisätä salaatteihin tai muhennoksiin, juuriraastetta voi myös pakastaa. Siemenissä on paljon rasvaa, ja ne sopivat ravinteikkaina esimerkiksi pataruokiin ja leipätaikinoihin. Valkopeippi kukkii parisen kuukautta, ja sen kukat ovat hyvänmakuisia. Kukat sopivat teehen ja jälkiruokiin. Niitä voi myös käyttää erikoisen tuoksunsa takia kimppuina esimerkiksi vaatehuoneessa karkottamaan tuholaishyönteisiä.

Ahaa, kaunotar

Iirispenkissä kitkien
huomaan nokkosen

Poltinkarvat puuttuvat
ei ole nokkonen

Kukat liljamaisen valkoiset
ei ole lilja kuitenkaan

On aivan tuoksuton
mintuksikaan sovi ei

Iiristen joukkoon jäädä saa
kaunottarena kukoistaa
valkopeippi
Arleena

Lähteet: Anna Vuori, Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry. 21.2.2020; Lasse J. Laine, Opas Suomen luontoon; LuontoPortti; Reija-Tuulia Heinonen ja Sirkka Suomi-Vihonen, Kasvikirja; Satu Hovi, Aarrelehti 20.5.2020; Satu Hovi, Maaseudun Tulevaisuus 18.5.2020; Seppo Vuokko, Huulikukkaiskasvit. Suomen luonto. Kasvit; arleenansanomat.blogspot.com, Ahaa, kaunotar iirispenkissä 28.5.2009, Valokuvatorstai ja Runotorstai 133. haaste - Ahaa.