Kun järvessä on liikaa pikkulahnoja

29 toukokuuta 2021

Lahna lienee tuttu useimmille suomalaisille. Se on litteä ja korkea särkikala, joka on yleinen rehevissä sisävesissä Oulujoen vesistöön saakka, pohjoisempana se esiintyy vain paikoittain. Lahna tuli minulle tutuksi jo lapsuudessa, sillä isäni pyysi sitä verkoilla kevätkesäisin lähijärvestä, lahnakanta lieneekin paras juuri Sisä-Suomen järvissä.

Kutuajan lähestyessä touko-kesäkuussa lahnaparvet nousevat mataliin rantavesiin. Ensimmäisenä kutevat nuorimmat lahnat heti hauenkudun jälkeen, keskikokoiset tuomen kukinnan aikaan ja suurimmat juhannuksen seutuvilla. Kolmeen jaksoon jakautunut kutu on tunnettu ilmiö, vanha kansa onkin puhunut kirsi-, tähkä- ja hedelmälahnoista. Lahnoissa on kutemisaikaan ns. kutukyhmyjä pitkin päätä ja kylkiä, näilläkin lahnoilla huomasin kyhmyjä.
 
 
Lahna kasvaa suurimmaksi luonnonvaraisista karppikaloistamme. Se voi kuitenkin tehokkaana lisääntyjänä muodostaa niin tiheitä kantoja, että ravintoa ei riitä kaikille ja kalat jäävät kämmenen kokoisiksi. Rehevöityneiden järvien lahnat ovat tavallisesti hidaskasvuisia, ja suurin osa kannasta onkin pikkulahnaa.
 
Kun isoimmatkin lahnat ovat niukasti puolikiloisia, niistä ei ole kunnolla ruokakaloiksi. Pelkästään rukkaslahnoja kuhisevalla järvellä lahnan arvo laskee pienten särkikalojen tasolle ns. roskakalaksi. Silloin lahnanpyynti on hoitokalastusta, joka onnistuu vain nuottaamalla tai troolaamalla. Tehokas pyynti parantaakin jäljelle jäävien lahnojen kasvua, jolloin niiden käyttöarvo ruokakalana kasvaa.
 
 
Ruokaillessaan lahna tonkii pohjaa vilkkaasti ja imee tötterösuullaan ruuaksi pohjaeläimiä ja -kasveja. On osoitettu, että tiheiden kalaparvien ravinnonetsintä pohjaliejusta samentaa vettä ja kohottaa ravinnepitoisuuksia, mikä ylläpitää järveen kertyneiden ravinteiden kiertoa ja saa aikaan sinileväkukintojen kasvua. Tällaisten rehevöityneiden järvien veden laatua pyritään parantamaan poistopyynnillä eli hoitokalastuksella, sillä tutkimustulosten mukaan kaloilla on selvästi suurempi merkitys järvien ravinnekierrossa kuin aiemmin luultiin.

Poistopyyntien yleisimmät kohdelajit ovat särki ja lahna. Niistä särki on yleensä runsaslukuisempi, mutta tehokkaampana pohjaravinnon hyödyntäjänä myös lahna vaikuttaa merkittävästi ravinnekiertoon. Siksi särkikalojen vähentäminen ravintoketjukunnostuksella on tärkeä rehevien järvien kunnostus- ja hoitomenetelmä.
 
 
Hoitokalastus jakautuu vahvaan tehokalastus- tai kunnostusvaiheeseen sekä ylläpitoluonteiseen kalastukseen, jonka tavoite on estää järven tilan huononemista tai ylläpitää järven hyvää tilaa. Lisäksi ravintoketjukunnostus voi käsittää petokalojen istutuksia, kalastuksen ohjausta sekä kalojen elinympäristön hoitoa. Kun särkikalastoa poistetaan, rehevänkin järven näkösyvyys voi kasvaa huomattavasti, myös sisäinen fosforikuormitus ja leväkukinnot vähenevät.
 
 
Hoitokalastuksen onnistumisen kannalta oikea ajankohta ja paikka ovat ensiarvoisen tärkeitä. Hoitopyynnin kevätsesonki on parhaimmillaankin vain viikkoja. Yhden kevään pyynti ei kuitenkaan riitä, jos halutaan toden teolla vaikuttaa järven rehevöitymiseen. Tarvittaessa pyyntiä pitää jatkaa vuosikausia, ennen kuin tulokset alkavat näkyä.
 
 
Hoitokalastuksen menetelmistä rysät ovat keväisin tehokkaimpia. Tämä kalastajan suunnitelmana oli kalastaa toukokuussa kolme kertaa viikon välein, kuvissa on toisen pyyntikerran saalis, noin neljäsataa kiloa. Lahnat laitettiin kalankuljetuslaatikoihin jäiden kanssa odottamaan, kunnes keruuauto haki hänen ja muutamien muiden kalastajien saaliin ja kuljetti ne kalanjalostuslaitokseen jatkokäsittelyä varten. Särjet ja muut pikkukalat menivät kompostiin eli kaikki saalis hyödynnettiin.

Voi, että muistan kivenkin,
sen jolle tuttu kinttutie
nyt toista kiiskimiestä vie!
Kun lahnain lahna kyljellään
se kyytii evin väkevin,
se paasi pilttiään.
Vain vihreätä vitaa lie
ne melat, mutta mitäs tuo,
kun joki verkkaan vaeltaa
ja unta luo
ja häipyy maa
ja vesi vallan rannaton
ja valas totta on. 
Lauri Viita

Lähteet: Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Harri Dahlström, Suomen Luonto 4.3.2014; Jukka Horppila, Suomen luonto. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat; Jukka Ruuhijärvi RKTL Mikko Olin ja Tommi Malinen, HY ympäristötieteen laitos Vesistökunnostusverkoston seminaari Iisalmi 11. - 12.06.2014; Kivikangas blogi; Kivikangas Oy, Tehokas hoitopyyntirysä 25.4.2018; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Luontoilta, toimittaja Veikko Neuvonen; LuontoPortti; Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 8.2.2021/Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö 8.2.2021; Maa- ja kotitalousnaisten ja Vesistökunnostusverkoston/Suomen ympäristökeskuksen yhteisen Ruokahukka ruotuun, katse vesistöihin -hanke 1.8.2017 - 31.12.2019. Ilkka Sammalkorpi, Suomen Ympäristökeskus; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Risto Jussila, Erälehti; Vihtori Koskinen. Yle Uutiset 7.6.2013; Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu ymparisto.fi; Lauri Viita, Joki-runosta osa.

Lähetä kommentti