Vuosien saatossa mökkimaisemat ovat osoittautuneet erinomaisiksi paikoiksi tehdä mielenkiintoisia löytöjä luonnosta - niin kävi tälläkin kertaa, kun mieheni huomasi kävelyretkellä polun vieressä pensasmaisia, ruskeita sieniä. Tämä "sienipensas" oli muodostunut juuresta yhteen kasvaneista muutaman millin levyisistä haaroista, joiden sormimaiset liuskat olivat noin viiden sentin mittaisia. Pienen selvitystyön päätteeksi totesimme, että metsässä tavattu sieni on löyhkäsilokka, jonka väri voi vaihdella ruskeanvioletista punertavaan. Silokoiden sukuun kuuluva löyhkäsilokka viihtyy sammaleisissa havumetsissä, usein kuusen alla neulaskarikkeella. Nämä mieheni havaitsemat sienet kasvoivat metsäisen rinteen alapäässä, jossa maahan on varastoinut hyvin kosteutta. Tämän saman rinteen alla kasvaa myös maariankämmeköitä.
Sienikirjailija ja biologi Jarkko Korhonen sanoo, että sieniä kannattaa yleensäkin haistella, sillä jokaisella niistä on oma ominaistuoksunsa. Hän jatkaa, että sienten haistelu on yhtä jännittävää kuin viinin nuuhkiminen. Kokeilumme mukaan löyhkäsilokka haisee nimensä mukaisesti pahalta, vähän kuin mädäntyneeltä kaalilta. Löyhkäsilokka onkin yksi voimakkaimmin tuoksuvista sienistämme, ja hajun voi havaita jo kymmenen metrin päähän. Nuori sieni ei kuitenkaan aina haise, vaan voimakkaimmin löyhkä tuntuu sienten vähän kuivahdettua.
Löyhkäsilokkaa voidaan monien muiden sienien tapaan käyttää lankojen värjäämiseen, jolloin lopputuloksesta tulee sinertäviä tai hieman turkoosiin taittuvia lankoja. Löyhkäsilokka on vähän harvinaisempi sieni, joten joskus sitä joutuu keräämään värjäystä varten useana syksynä.
Eräs sukulaiseni oli kuitenkin löytänyt kerran niin suuren silokkaesiintymän, että päätti kokeilla niillä värjäämistä. Hänen sanojaan lainatakseni väristä tuli lähinnä mummonkalsarin sävyistä, ja lisäksi kaikkialla haisi niin vahvasti sienen ominaistuoksulta, että pitäisi löytää lähes idioottivarma ohje violetin sävyjen saamiseksi, ennen kuin hän lähtisi siihen puuhaan uudelleen.
Sienessä on hauska olla jonkun kanssa
huudellaan jottei eksytä eri suuntiin
Pentti Saarikoski
Lähteet: Reijo Järvinen, Turun Sanomat 10.7.2008; Leena Riihelä, Riihivilla, Dyeing with natural dyes 30.8.2007, 2.12.2014; Mikkelin Kaupunkilehti; Sami Takala, Helsingin Sanomat 15.10.2012; Outi Sipilä, Coloriasto; Topi Linjama, Suomen Luonto 6/2016; Heli Niskanen; Annukka Partanen; Pentti Saarikoski, Toisia runoja.
Lähetä kommentti