Lepänkääpäportaita pitkin korkeuksiin

28 marraskuuta 2020

Lyhyessä ajassa yhteen mökin rantalepikon kuivettuneista puista oli ilmestynyt erikoisen näköinen kuorrutus. Lähemmin asiaa tarkastellessani huomasin, että vaaleita kääpiä kasvoi pitkin puun runkoa kuin tarjoten raput ylös korkeuksiin. Nämä hyllymäiset itiöemät kasvoivat laajoina, tiheinä ryhminä. Arvelin, että sen täytyi olla lepänkääpä, joka muodostaa näyttäviä kasvustoja kuolleiden leppien rungolle.
 
 
Yksivuotinen lepänkääpä on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen, mutta pohjoisessa harvinainen. Sen melko pieni itiöemä on kellertävä ja pehmeä, yläpinnalta usein hieman nukkainen, muttei karvainen. Vanhetessaan kääpä kaljuuntuu ja muuttuu kanelin- tai kullanruskeaksi, edellisvuotiset itiöemät ovat puolestaan kauttaaltaan kahvinruskeita ja murenevia.
 
 
Lepänkäävän pääasiallinen isäntäpuu on pystyyn kuollut tervaleppä. Laji vahingoittaa myös harmaaleppiä sekä pähkinäpensaita ja syreenejä ja tuhoaa puistojen lehtipuita. Eniten lepänkääpää tavataan rantalepikoissa ja lehdoissa. Tiesitkö, että puun kuollessa erilaisten lahottajat, kuten käävät ilmaantuvat vaiheittain? Kun pioneerina toimineen lepänkäävän rihmasto alkaa heikentyä, sen lahottamaan puuhun voi ilmestyä seuraajalajina esimerkiksi voikääpä, joka kasvaa suoraan edeltäjänsä päällä tai sen lahottamassa rungossa.
 
 
Kääpiä on luonnossamme liki kaksisataa lajia, joista jokaisella on omat erityiset vaatimuksensa puulajin, lahoamisasteen ja pienilmaston suhteen. Käävät ovat tehokkaimpia puun lahottajia ja tekevät pääosan lahotustyöstä. Valkolahottajat lahottavat kaikkia puun ainesosia, mutta eniten jää jäljelle vaaleata, säikeistä selluloosaa. Tällainen lahottajalaji on muun muassa lepänkääpä, jonka aikaansaamaa pehmeää lahoa muun muassa Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aikoinaan hyödyntäneet hieroessaan siihen tulta kalikalla.
 
 
Lepänkäävästä, kuten muistakin käävistä hyötyvät myös niihin erikoistuneet perhoslajit. Käävät toimivat perhosille ns. isäntälajeina. Toukat talvehtivat isäntäkäävässään, koteloituvat keväällä ja pyrähtävät kesällä lentoon. Käävillä ja kääpien pehmittämällä puuaineksella elää myös lukuisa joukko kuoriaisten toukkia. Tällaiset monimutkaiset sienten, kasvien, hyönteisten, hämähäkkien ja muiden selkärangattomien vuorovaikutus- ja hyötysuhteet luovat verkoston, jolle rakentuvat ekosysteemin seuraavat tasot, kuten linnut, pienet nisäkkäät ja lepakot.
 
 
Leppä lahoaa ja pehmenee, kun kääpä käyttää sitä ravinnoksi. Niinpä kääpien lahottamat puut ovat monien lintujen ja nisäkkäiden pesä- tai yöpymispaikkoja, muun muassa pikkutikan kolot ovat usein puronvarsi- ja rantalepikossa, joissa lepänkäävät ovat pehmentäneet puuaineksen sopivaksi pesän kovertamista varten.

missä on se maailma?
jossa on puhdasta
linnut laulaa ja lapset nauraa
pienet, kimaltelevat, kiemurtelevat ötökät
kääpä kannossa, lahossa rungossa
sikin sokin on joku heittänyt kaikki haavat ja koivut
vihreä verho kasvoillani
 

Elämä on hiljaa

Lähteet: Heikki Kotiranta, Kantasienet. Suomen luonto. Kasvit; jyvaskyla.fi. Kolmisoppisen metsäopetuspolku; Anne-Maria Niskanen, Yle Uutiset 4.5.2015/ kotelosienitutkija Unto Söderholm; Panu Kunttu, Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kääpälajien esiintyminen Keski-Suomessa P. Pro Gradu -tutkielma27.7.2007; Tieteen termipankki; Tuomo Niemelä – Minna Terho – Sami Kiema, Sienet ja laho Helsingin puissa; Turun kaupunki. Tuorlan lehdon kääväkkäät; ymparisto.fi; Yle. Oppiminen; outirossi, Kääpiä, tuhkaa ja perhosia, puroblogi 19.11.2019; Wikipedia; jatkoon.blogspot.com. Elämä on hiljaa 18.10.2017.

Lähetä kommentti