Koralliorakas viihtyy vanhassa metsässä

Vanhojen metsien lehtipuiden lahottaja koralliorakas on helppo tunnistaa, sillä saman näköisiä lähilajeja ei ole olemassa. Sieni on väriltään puhtaan valkoinen, mutta ikääntyessään se muuttuu vaalean kellanruskeaksi.

 

 

Koralliorakas kasvaa voimakkaasti haaroen ja haarojen alapinnoilla on orakkaille tunnusomaiset piikit, mikä tekee sen ulkonäöstä korallimaisen. Haarat lähtevät yhdestä paksusta tyvestä, mutta haarojen kärjet ovat hentoja. Sieni herättää metsässä huomiota koristeellisuudellaan, ja pyöreän muotonsa vuoksi sitä kutsutaan myös nimellä meduusanpää.

Pesusienimäinen koralliorakas voi kasvaa halkaisijaltaan 20–40 sentin mittaiseksi ja painaa jopa kilon. Sienen malto on valkeahkoa ja tuoksuu vähän happamalta. Nuoren yksilön malto on aika pehmeää, mutta muuttuu vanhemmiten sitkeäksi ja maultaan retikkamaiseksi. Koralliorakas on syötävä, mutta ruokasienenä vaatimaton ja hieman kitkerä. Sieni siis tarjoaa enemmän silmänruokaa kuin ravintoa, joten parempi jättää tuo erikoisuus metsän koristeeksi.

 

 

Kälyni oli sieniretkellään löytänyt nämä kuvien koralliorakkaat lokakuun loppupuolella Vammalassa sijaitsevalta Vehmaanniemen luonnonsuojelualueelta. Käydessään uudelleen viikon päästä tuolla alueella hän huomasi vielä 15–20 pienehköä orakasta, jotka työntyivät esiin samasta koivunrungosta.

Koralliorakasta tavataan koko maassa Inarista etelärannikolle vanhoissa ja varttuneissa metsissä, joissa on runsaasti lahopuuta. Laji on harvalukuinen, mutta ei harvinainen, sillä se on Punaisen kirjan 2019 mukaan elinvoimainen. Itiöemiä eli sieniä kasvaa elo-lokakuussa etenkin maassa makaaviin taula- tai pakurikäävän lahottamiin koivuihin, haapoihin ja muihin lehtipuihin. Yksi sienirihmasto voi tuottaa itiöemiä viitisen vuotta.

 

 

Maailmalla koralliorakas on laajalle levinnyt, sillä sitä tavataan Euroopan pyökkimetsistä aina Välimerelle saakka sekä Venäjällä, Iranissa ja Kiinassa. Sieni tunnetaan myös Pohjois-Amerikassa, mutta tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko kyseessä sama laji vai läheinen sisarlaji. Laajasta levinneisyydestään huolimatta koralliorakas on harvalukuinen koko Euroopassa. Brittiläistutkimuksen mukaan sienen harvalukuisuus johtuu erityisesti sopivien elinympäristöjen eli runsaslahopuisten luonnonmetsien vähenemisestä, mutta myös itiöiden heikosta itävyydestä ja rihmastojen muodostumisesta.

Metsän hengitys,
hiljainen tuuli.
Tule istumaan
mättäälle
tähän.

Hämärän viitta puilla.

Punottaa ruskan palo
ajaton valo.

Valde Aho

Lähteet: Heikki Kotiranta, Kantasienet. Suomen luonto. Kasvit; Juha-Tapani Kustnetsoff, Lapsiperheen unohdettu paratiisi 5.6.2019; Punainen kirja. Laji.fi; Riikka Kaartinen, Suomen Luonto 1.1010281; Risto Tuomikoski, Sienet värikuvina; Sieniatlas; Timo Nieminen, Kotiliesi 13.7.2018; Valde Aho, Neitoperho, Metsän hengitys. Kuvat Heli Niskanen.