Päärynäpuut ovat vanhimpia viljeltyjä hedelmäpuita

Antiikin Kreikan muinaisajalla elänyt Homeros mainitsee kirjoitukseni lopussa olevassa Odysseia-runossaan päärynäpuut. Päärynäpuu on siis ollut ihmisen viljelyksessä tuhansien vuosien ajan, eikä sen kantamuotoa tunneta varmaksi. Pohjoismaissakin sitä on kasvatettu jo keskiajalla. Tiesitkö, että yli 20 päärynäpuulajia kasvaa luonnonvaraisena niin Euraasian alueella kuin Pohjois-Afrikassakin, toisinaan villejä päärynöitä tavataan jopa Etelä-Ruotsissa saakka?

Päärynäpuut eli päärynät on ruusukasvisuku, jonka monia lajeja viljellään hedelmäpuuna. Ne ovat hyvin läheistä sukua omenapuille, niinpä niitä lisätään ja viljellään samalla tavalla.

Runsaasti kukkiva päärynäpuu on usein viikon tai kaksi edellä omenapuiden kukintaa. Suojainen kasvupaikka onkin tärkeä, etteivät keväthallat pääse vahingoittamaan päärynäpuun kukkia. Aurinkoisessa ja lämpimässä kasvuympäristössä kukkasilmuja muodostuu runsaasti, jolloin päärynöistä tulee maukkaita.

 

Tänä vuonna pyöräilin päärynäpuun ohi lähes päivittäin seuraten samalla sen kukkien muuttumista hedelmiksi. Pikkuhiljaa paisuvat hedelmät voivat olla eri päärynälajikkeilla pitkulaisia tai pyöreähköjä, tällä näkemälläni lajikkeella ne olivat pisaramaisia. Kiiltävät lehdet säilyivät kauniina koko kesän, mutta syksyllä raikkaanvihreä, rehevä lehdistö muuttui ruskan väreiksi.

Päärynä on upea pihapuu, joka saattaa hyvin hoidettuna elää jopa 200-vuotiaaksi. Päärynäpuun voi jättää halutessaan leikkaamatta ja kasvattaa koristepuun tavoin, jolloin vanhat yksilöt ovat näyttävän näköisiä tukevine mutkittelevenie oksineen. Oksat ovat raskaita, joten puutarhuri joutuu usein tukemaan niitä erilaisin rakennelmin.

 

 

Parhaiten päärynäpuu menestyy Etelä-Suomessa, mutta jotkut lajikkeet kasvavat hyvin IV-vyöhykkeellä eli Keski-Suomen korkeudella asti. Päärynät tuottavat satoa Pohjois-Suomessakin, jos istuttaa kaikkein kestävimpiä, Sallassa saakka talvehtivia lajikkeita. Kaupallisesti päärynää viljellään Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa käytetään pääosin keskieurooppalaisia lajikkeita.

Vanhoja yksittäisiä puita on kasvanut suomalaisilla pihoilla jo vuosikymmeniä. Omenan kaltaiseksi joka pihan hedelmäpuuksi päärynällä on vielä matkaa. Mehukkaat hedelmät innostavat kotipuutarhureita kokeilemaan sen kasvattamista, sillä päärynät ovat terveitä ja pitkäikäisiä puita. Uutta päärynäpuuta ei kuitenkaan pidä istuttaa vanhan, kuolleen päärynä- tai omenapuun paikalle. Juuristoa lahottavat bakteerit nimittäin erittävät aineita, jotka haittaavat uuden päärynäpuun kasvua.

 

Sanoina peruna ja päärynä muistuttavat toisiaan, sillä ne palautuvat samaan lähtökohtaan eli latinan päärynää tarkoittavaan sanaan pirum. Muutenkin sanojen historia on kietonut ne yhteen. Näistä kahdesta peruna on tullut aikaisemmin suomen kieleen kuin päärynä. Mikael Agricola käytti 1540-luvulla sanaa peruna, mutta siihen aikaan se tarkoitti ’päärynää’. Peruna on lainaa muinaisruotsista, jossa se oli nimenomaan päärynän nimitys. Agricola ei olisi aikanaan edes voinut tuntea maan sisään mukuloita kasvattavaa perunaa, sillä kasvi tuotiin Suomeen luultavasti vasta vajaat 200 vuotta myöhemmin.

 

Kun uusi viljelykasvi opittiin vähitellen tuntemaan, se nimettiin monin paikoin jonkin ennestään tutun ja sitä muistuttavan kasvin mukaan. Perunan mukuloita verrattiin päärynän hedelmään, ja esimerkiksi ruotsin kielessä perunasta tuli jordpäron ’maapäärynä’. Myös suomenkielisessä tietokirjallisuudessa käytettiin Ruotsin mallin mukaan 1700-luvun jälkipuoliskolla perunasta nimitystä maapäärynä.

Sana päärynä mainitaan ensimmäisen kerran nykymerkityksessä suomeksi Antti Lizeliuksen Suomenkielisissä Tieto-Sanomissa vuonna 1776 yhdyssanassa päärynäpuu.

Vaan puutarha on eess' esikartanon porttien laaja,
auran neljän maa-ala, sen sivut äärtävi aita.
Siin' isot kasvaa puut kukass' uhkuen, päärynät kantaa
tuo ja granaatit tuo, helokyljet tuo omenansa,
viikunat armaat tuo ja oliivit tuo ani-runsaat.
Talvell' ei, suvell' ei kato konsaan käy, sato ehdy;
pitkin vuott' yhä vain mikä kukkii, taas mi jo kypsyy
läntisen henkäilles', yhä päärynä päärynän jälkeen
joutuu, uusia puut yhä kypsyttää omenoita,
seuraa terttua terttu ja viikuna viikunamarjaa.

Homeros 

Lähteet: Anna Aho, Viherpiha. Meillä kotona; harviala.fi; Ihana Piha. Viherrinki; kauppila.fi; KaksPlus, Ruokaan liittyviä lasten runoja 11.5.2008; Kysy kirjastonhoitajalta, kirjasto.fi; Kirsti Aapala, Kotimaisten kielten keskus; Kotiliesi; mtv-uutiset 25.4.2012; Puutarha.net; tahvoset.fi; Viherpeukalot; Wikipedia; Homeros. Odysseian 7. laulu, Alkinoon puutarha. Suomennos Otto Manninen.