Violettiseitikki, sienimetsän väripilkku

Jos olet oikein onnekas, voit törmätä metsäreissulla melko harvinaiseen violettiseitikkiin. Sienieksperttinä tunnettua kälyäni onnisti loppukesästä, sillä hän havaitsi Ruokolahdella sijaitsevan mökkinsä ympäristössä peräti yhdeksän violettiseitikkiä, vaikka niitä yleensä löytyy samalla sienireissulla yksi tai kaksi.

 

Sienistä seitikeillä on kaikkein eniten lajeja, jopa kaksinkertaisesti seuraavana tulevaan sukuun verrattuna. Seitikkilajeja on nimittäin listattu lähemmäs 300, joskin todellisuudessa niitä lienee jopa 600. Metsässä tavattavista lakkisienistä voi parhaimmillaan olla seitikkejä kaksi kolmesta.

Pääosa seitikkilajeista on väritykseltään ruskean sävyisiä, mutta osalla on myös kirkkaita värisävyjä ja muutamat lajit ovat jopa kokonaan punaisia tai violetteja. Värin ohella lajin edustajat jakautuvat myös muun muassa kuivapintaisiin ja limaisiin sieniin. Koska seitikkien suku on hyvin monimuotoinen, se jaetaan useisiin alasukuihin. Violettiseitikkien alasuku on pieni, vain noin 50 lajia sisältävä ryhmä.

Violettiseitikki on Suomessa koivun ja erityisesti haavan seuralainen, mutta se on myös kuusen juurisieni. Laji kasvaa melko harvinaisena etelästä Kuusamon korkeudelle asti, ja sen satoaika on elo-syyskuussa. Yläpuolella olevassa kuvassa violettiseitikki on oikeassa alanurkassa.

Sienen haju on erikoinen, seetrin tai suopursun kaltainen. Vaikka laji ei olekaan myrkyllinen, sen maku on hieman epämiellyttävä, kuulemma kuin maistaisi lyijykynään käytettyä seetripuuta. Violettiseitikki onkin ruuaksi kelpaamaton juuri tuon ”lyijykynämäisen makunsa” vuoksi.

Kuiva, huopasuomuinen lakki on yläosasta kartiomaisena kupera ja laakenee 5 - 12 sentin kokoiseksi. Ikääntyessään sienelle tyypillinen violetti väri haalistuu. Violettiseitikin heltat ovat melko harvassa, kolotyviset ja aluksi syvän violetit, mutta itiöiden kypsyessä ne muuttuvat ruosteenruskeiksi. Alla olevassa kuvassa huomaat ruskeaa itiöpölyä sienen alapinnalla.

 

 

Kymmenisen senttiä pitkä ja pari senttiä leveä, nuijamainen violetti jalka on tyveltään pullistunut. Ikääntyneen sienen jalassa voit huomata suojuksen muodostamia epätäydellisiä vyöhykkeitä. Sientä on käytetty lankojen värjäämiseen siniharmaaksi ja violetiksi.

Näitähän syntyy kuin pieniä sieniä sateessa.
Joskus enempi ja vähempi
Märkänä kesänä kasvusto kukoistaa, kuivana ei,
pahkat vain kasvaa
Tatteja ei nouse useinkaan, pelkkää rouskua luulisin.
Kun myrkyllistä seitikkiä pukkaa,
voi mennä viikkokin hukkaan
Ja kantarellit kerään vaikka sukkaan.
Kukaan ei tiedä milloin on sienimetsästä lähtö.
Runot on ihan metsästä

Jorma P. Luoma

Lähteet: Anna-Karoliina Tetri, Tetri Design; Annukka&Lily, villikataja.blogspot.com 19.3.2013; Helsingin Yliopisto, Pinkka opiskelijalle; LuontoPortti; Risto Tuomikoski, Sienet värikuvina; ymparisto.fi. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu; Jorma P. Luoma, Kajastus. Sienikuvat Heli Niskanen.