Verkkoja kokemassa Saimaalla

 

Saimaalla kävi aurinkoisena elokuun lopun iltana vieläkin aikamoinen aallokko, kun läksimme kokemaan viittä verkkoamme. Ne oli viety edellisiltana kalastamaan yöksi. Yritimme nostaa ne heti aamulla, mutta tuuli kävi niin voimakkaasti pohjoisesta, että en jaksanut pitää venettä linjassa soutamalla. Aallot olivat minua vahvempia, ja vene eteni koko ajan verkoista yrityksestäni huolimatta.


Nyt meillä oli uusi yritys. Ajettiin kauimmaisille verkoille, sen jälkeen soutaja aloitti työnsä. Onneksi tuuli silloin oli jo laantumassa. Yksi toisensa jälkeen mieheni nosteli verkkoja veneeseen 12 metrin syvyydestä. Kalojakin tuli, vaikka ei mitään Pietarin kalansaalista.
 
Lokeilla on tarkka nenä tai tarkat silmät. Ne olivat nimittäin heti kieppumassa veneemme ympärillä, kun verkkoja ruvettiin nostamaan ylös järvestä. Lokit ovat tottuneet saamaan kalastajilta makupaloja, eivätkä pettyneet nytkään. 

Takaisin mökille päästyämme kalamies vei verkot riippumaan narulle ja päästeli kalat irti – siis  ahvenet, muikut, särjet ja kuoreet sekä verkon helmaan sotkeutuneen ravun. Se pääsi takaisin ryömimään pitkin Saimaan pohjaa.

Kun otin kuoreen käteeni, nenään kävi outo, mutta tuttu tuoksu. Sen sanotaan muistuttavan tuoretta kurkkua. Haju ei siis ole huono, mutta  silti se on tehnyt kalasta ruokakäytössä epäsuositun.

Kuore eli norssi näyttää melkein läpikuultavalta, koska se on väritön ja ohut kala, vain selkä vivahtaa vihreälle. Hentoisella kalalla on kuitenkin suuri suu, jossa on monta terävää hammasta, ja alaleuka on huomattavan pitkä. Kuoreella on rasvaevä eli se kuuluu lohikaloihin.

Kuoreesta on monta muotoa; on vaeltavia, murtovesi- ja sisävesikantoja. Sisävesissä saattaa samassakin järvessä elää rinnan hidas- ja nopeakasvuisia kuoreita eli iso- ja pikkukuoreita. Kuore elää kaikkialla Suomen rannikolla ja sisävesissä lukuun ottamatta Lappia. 


Kaikki kuoreet ovat ulappavesien parvikaloja, jotka viihtyvät parhaiten pinnan tuntumassa tai välivedessä. Ne pitävät viileästä ja painuvat kesäpäivinä pohjalle, mistä nousevat vasta illan hämärtyessä lähemmäs pintaa saalistamaan. Aikuisten kuoreiden tärkeintä ruokaa ovat pohjaeläimet ja kalanpoikaset, joiden syömiseen kuore tarvitsee ne terävät hampaat.

Kuore on aikaisemmin ollut tärkeä saaliskala, jota on kutuaikaan saatu ja syöty suuria määriä. Nykyisin kuoretta pyydetään lähinnä rehuksi eikä sitä juuri arvosteta ruokakalana. 

Ahven on niin tuttu, että sitä tuskin voi sekoittaa muihin kotimaisiin kaloihin. Kukapa meistä ei olisi käynyt ongella lapsena! Ahven liikkuu päivällä ja pyydystää kaloja useimmiten pienissä parvissa, monesti rantajyrkänteiden syrjällä. Yöksi parvet kuitenkin hajaantuvat ja ilmeisesti juuri silloin käyvät pyydyksiin. Verkon silmäkoko ratkaisee, tarttuuko siihen pieniä vai isoja ahvenia.

 

Kuvassa näkyneet pari kuoretta sain tutkittavakseni, muut oli jo järvellä viskelty lokeille. Ahvenet ja särjet päätyivät ravunsyöteiksi, mutta muikut perattiin paistamista varten. Tyhjät verkot jäivät kuivumaan rantatuulen heiluteltavina, mutta ne viedään pian verkkovajaan odottamaan syksyn muikkukautta. 

Anna Antti ahvenia,
Pekka pieniä kaloja,
Jussi muita jullikoita,
Heikki hevosen kokoisia. 

Värssyjä

Lähteet: Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Luonnonvarakeskus Luke, Juha Raitaniemi; Värssyjä. Suomen luonnonsuojeluliitto; YLE Luonto.

PS Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Suomen lippu liehuu salossa sen kunniaksi. Lähde mukaan päivän tapahtumiin!