Västäräkki, väiski riukupyrstö

06 kesäkuuta 2020

Kotimaisten kielten keskuksesta on kysytty, miksi västäräkillä on niin ruma nimi. Kotuksen Kirsti Aapalan mukaan västäräkki-nimen keksijää ei saada enää selville, koska sana kuuluu hyvin vanhoihin suomalais-ugrilaista perää oleviin linnunnimiin ja on jo tuhansia vuosia vanha. On arveltu, että nimitys on alkujaan onomatopoeettinen eli se on jäljitellyt linnun ääntelyä. Sana ei kaikissa sukukielissä viittaa nimenomaan västäräkkiin, vaan sillä on voitu tarkoittaa muitakin sirkuttavia pikkulintuja.

Murteissa västäräkkiä on nimitetty myös muun muassa västiksi, fästrikaksi tai vestrikaksi. Västäräkki on selvästi pidetty lintu, koska sillä on murteissa paljon erilaisia nimityksiä. Västäräkin kansanomaisia nimityksiä ovat myös peltopeippo, kylvättäjä, vagolindu ja pyrstönkeikuttaja. Lintuharrastajat ovat kutsuneet västäräkkiä tuttavallisesti väiskiksi. Riukupyrstö on myös tuttu nimitys. Nättiä, vikkelää ja iloista ihmistä on Kauhajoella kuvattu sanonnalla On kuin västäräkki.


Tällä ihmisen lähellä viihtyvällä pitkäpyrstöllä on vankka asema perimätiedossamme. Västäräkistä ennustetaan säätä, kerrotaan tarinoita ja se on synnyttänyt lukuisia sananparsia. Iloisen pyrstön heiluttamisen taustalta löytyy myös traaginen kansantarina: ”Kun västäräkki lähti laulurastaan häihin, se otti variksen poikastensa vahdiksi. Häistä palattuaan västäräkki huomasi, että varis olikin syönyt poikaset. Västäräkki säikähti sitä niin paljon, että heiluttelee yhä vieläkin pyrstöään."

Afrikkalaisessa tarinassa västäräkki puolestaan löysi rummun ja alkoi soittaa sitä pyrstöllään. Muuan mies kuuli soiton, hän ihastui soittimeen ja halusi itsekin soittaa. Pian lintu ja mies soittivat kilpaa. Mies voitti lopulta kilvan ja sai rummun. Västäräkin pyrstö jäi keikkumaan siltä varalta, että lintu saa vielä joskus rumpunsa takaisin.

Kansanperinteestä löytyy siis varsin hyviä tulkintoja västäräkin pyrstön keikuttamiselle. Nykytutkimus on kuitenkin yrittänyt keksiä uskottavampia selityksiä, mutta yhtä ainoaa totuutta ei ole vielä löytynyt. Joidenkin tutkijoiden mukaan pyrstön keikutus auttaa hätistämään hyönteisiä esiin piilopaikoistaan, pyrstö toimii siis ruoanhankinnan apuna. Toisen oletuksen mukaan pyrstön keikutus ilmaisee muille västäräkeille valta-aseman tai alistumisen. Kolmannen teorian mukaan västäräkki keikuttaa pyrstöään kertoakseen mahdollisille saalistajille olevansa valppaana. Viimeisimmät tutkimukset ovat tämän saalistajateorian kannalla. 


Västäräkki on kaikille tuttu kevään sanansaattaja. Sitä sanotaan järvenjäiden sulattajaksi, mikä tulee ilmi sananlaskusta, jonka mukaan västäräkki sanoo: ”Pienill varpail rikon jäätä enemmän kuin tuhannen tuuramiestä”. Virossa västäräkkiä nimitetäänkin jäänlohkujaksi. Sulamisvesien ääreltä keinupyrstö siirtyy ennen pitkää pihanurmikoille ihmisten läheisyyteen.

On myös monia muita västäräkkiin liittyviä perinneuskomuksia, kuten västäräkkien luultiin palaavan keväällä kurjen selässä. Vähässäkyrössä on myös sanottu ”Västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”, mikä viittaa alkavan kevään lämpötiloihin. Toisaalta on myös uskottu, että västäräkki houkuttelee ihmisiä heikoille jäille huutamalla: ”Tul jäljest tul jäljest, kyl kestää kyl kestää.” Kyntäjä ja kylväjä ovat iloissaan, jos västäräkkejä näkyy paljon mulloksella, koska se lupaa hyvää satoa.


Niin västäräkin kuin monen muun lintulajin kevätmuutto on viime vuosina aikaistunut. Tänä keväänä ensimmäisiä västäräkkejä tavattiin Varsinais-Suomessa jo maaliskuun lopulla. Västäräkkimme ilmaantuvat kaakosta, ja suotuisien ilmavirtausten saattelemana ensimmäinen muuttoaalto voi ilmaantua jo aivan huhtikuun alussa. Kuitenkin valtaosa västäräkeistä saapui talvehtimisalueiltaan huhtikuun aikana. Takatalven yllättäessä västäräkit löytävät kyllä syötävää. Lumien sulamisvesien ja jään sekaan kasautuu ojien ja lätäköiden reunamille tummaksi massaksi paikoin lumihyppiäisiä ja muita hyppyhäntäisiä, joita västäräkit ilmaantuvat noukkimaan.

Keväällä soidinmenoissa koiras levittelee siipiään, pörhistelee pyrstöhöyheniään ja esittelee mustaa leukalappuaan sekä tekeytyy todellista suuremmaksi. Västäräkki on peloton lintu, ja kilpakosijat se häätää armotta reviiriltään. Joskus koirasvästäräkin voi nähdä hyökkäilemässä vimmatusti auton sivupeiliä kohti. Se räpistelee peilikuvansa edessä, nokkii sitä ja ruiskii ulostettaan sinne tänne. Västäräkki luuleekin peilikuvaansa kilpailijaksi, joka on tullut sen reviirille.

Västäräkki oli ensimmäisiä asukkaita merestä nousevan Suomen rannoilla, ja yhä edelleen kivikkoiset rannat täyttävät sen kaikki elinympäristövaatimukset. Västäräkki vaatii avoimia paikkoja, joiden lähistöllä on mielellään vettä sekä runsaasti hyönteisiä, sillä se pyydystää niitä sekä maasta että ilmasta. Laji onkin erityisen hyvä saalistamaan muun muassa sudenkorentoja. Mökkirannassamme västäräkit näyttävät viihtyvän kesä kesän jälkeen, pesäkin lienee jossain, mutta en ole koskaan sitä havainnut. Sudenkorentoja rannalla on runsaasti, joten syötävää ainakin riittää.


Punaisen kirjan Suomen lajien uhanalaisuus -arvioinnin 2019 mukaan västäräkki on kuitenkin silmälläpidettävä laji. Suomen pesimäkanta on 400 000 – 600 000 paria, eli Suomessa asuu yhteensä peräti 20 000 kiloa västäräkkejä.  Luit aivan oikein. 20 000 kiloa! Yleensähän lintujen määrä ilmoitetaan yksilöinä, mutta biologi Petri Lampila halusi lähestyä asiaa aivan uudesta näkökulmasta ja päätti laskea Suomessa luonnonvaraisena esiintyvien siivekkäisen biomassoja. Arvaatko muuten, mikä on Suomen runsain lintulaji biomassalla mitattuna? Vastauksen pääset lukemaan täältä.

Västäräkin yleisyyden salaisuus on sopeutuminen. Västis on tasaisimmin maan eteläosista Lapin pohjoisosiin levittäytynyt lintulaji. Se pesii kahdesti kesässä hyvin monenlaisissa ympäristöissä, kuten aukioilla, asutuskeskuksissa, pihoilla, viljelyksillä, tienvarsilla, luodoilla sekä kivikko- ja kalliorannoilla. Nykyisin se on myös kylien ja kaupunkien tavallisimpia lintulajeja, sillä tutkimusten mukaan jopa noin 80 prosenttia västäräkin pesistä sijaitsee ihmisten tekemissä rakennelmissa
. 

Kekseliäisyyttä västäräkit ovat osoittaneet rakentamalla pesänsä muun muassa kaivin- ja kylvökoneeseen, sepelimyllyyn, postilaatikkoon, ratakiskon alle, liikkuvaan autoon, junaan ja laivaan. Jos lintu on rakentamassa pesän paikkaan, jossa sitä häiritään jatkuvasti, pesä olisi syytä hävittää jo rakennusvaiheessa. Silloin linnut tekevät uuden pesän parempaan paikkaan. Jos hautominen on jo alkanut, pesää voidaan yrittää siirtää. Se onnistuu vain, jos pesän kohtaa muutetaan kymmenisen senttiä kerrallaan ja emo saa jokaisen siirron välillä hautoa rauhassa parisen tuntia. Inarin Vuijemilla oli tervaskannosta tehdyssä postilaatikossa västäräkin mentävä aukko, sitä västäräkki käytti hyväkseen ja teki sisälle pesän. Niinpä pesä rauhoitettiin ja saapunut posti jätettiin laatikon viereen asetettuun sankoon.

Pirkka-Pekka Petelius kuvasi mökkinsä pihapiirissä kesällä 2018 asunutta västäräkkipariskuntaa, jonka jäsenet hän nimesi Väiskiksi ja Fanniksi. Linnut pesivät talon räystäsreunalaudoituksen kolossa ja kasvattivat siellä viisi poikasta. Suosittelen lukemaan Suomen Luonto -lehden havaintopalstalta myös tämän erikoisen tarinan västäräkin pesinnästä kesältä 2018.
 


Avomaiden linnut, joihin västäräkkikin luetaan, liikkuvat yleensä kävellen tai juosten. Västäräkki ei siis hyppele tasajalkaa, vaan liikkuu kävelemällä ja nyökyttää päätään kävelyn tahdissa. Juoksevat linnut hakevat ravintonsa tasaiselta maalta tai muulta pinnalta, jolla on mahdollisuus edetä kaikkiin suuntiin. Näiden liikkumistapa kytkeytyy myös luuston rakenteeseen; kävely- tai juoksuasento on pystympi kuin hyppimisasento. Syyskuussa västäräkit tepastelevat maanteiden varsilla pikkuparvissa, mutta ruovikoihin ja muihin yöpymispaikkoihin ne kerääntynyt suurina määrinä.

Hangon lintuasemalla vuodesta 1979 kerätyn aineis­ton mukaan haarapääskyn muutto käynnistyy keskimäärin 11.8. ja västäräkki seuraa perässä 14.8. Ilmastonmuutos on tosin aikaistanut kevätmuuttoa, mutta syysaikataulut ovat pysyneet vakaampina yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon akatemiatutkija Aleksi Lehikoisen mukaan. Lehikoinen ehdottaa kevätrunon Västäräkistä vähäsen… rinnalle syyslorua, jossa lintulajit saavat pareikseen elonkorjuumarjoja: Kiurut kaukomaille karpaloaikaan, peipposet jo puolukka-aikaan. Västäräkki vaihtuu vadelmaan ja muuttopääsky mustikkaan.

Osa västäräkeistä kuitenkin on myöhästyttänyt lähtöään sen verran kuin Suomen sääolot sallivat, koska syksyn tullen katoaa niin valo, lämpö kuin ravintokin. Kylmyys ei useimmille linnuille ole ongelma, mutta ruuan puute on sitäkin suurempi huoli. Hyönteissyöjien on muutettava sinne, missä on hyönteisiä, niinpä västäräkit löytyvät talvisin Pohjois- ja Keski-Afrikasta.

Västäräkit ovat joskus myös talvehtineet Suomessa, muun muassa Köyliössä västäräkit pääsivät pakkasia turvaan kasvihuoneisiin. Niiden kattoluukkuja avattiin säännöllisesti, joten västäräkit pääsivät pyrähtelemään myös ulkoilmaan. Vanha kansa on uskonut, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa, koska ne ilmestyvät maisemiin samoihin aikoihin kuin kivikasat tulevat näkyville sulaneen lumen alta. 

 
Linnut ovat olennainen osa kansallista ja kulttuurista identiteettiämme. Sen osoittaa jo pienikin katsaus vanhaan runo- ja lauluperinteeseen. Muun muassa västäräkkiin liittyy tuttu ja rakastettu kalevalamittainen kehtolaulu Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki, joka on osa laajempaa Kantelettaren runoa. Tuota tuutulaulua minäkin olen laulanut lapsilleni.

Nuku, nuku nurmilintu,
Väsy, väsy västäräkki!
Tee sä pellolle pesäsi,
Koivunoksalle kotisi,
Kalliolle kartanosi!
Nuku, kun minä nukutan,
Väsy, kun minä väsytän,
Nuku unosen rekehen,

Väsyläisen kelkkasehen!
Kanteletar

Lähteet: Arto J. Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; Helsingin kaupunginkirjasto 6.5.2011; Jami Jokinen, Ympäristö, Länsi-Suomi 22.1.2013; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Kirsti Aapala, Kotimaisten kielten keskus Kotus; Lasse J. Laine, Suomen luonto. Tunnistusopas; Lasse J. Laine, Suomen luonto-opas; Lintukirja, Valitut Palat. Toimituskunta Matti Helminen, Ilkka Stén, Olavi Stenman; Luontoilta, toimittanut Veikko Neuvonen; LuontoPortti; Maija Karala. Erään planeetan ihmeitä 18.4.2010; Pekka J. Nikander, Västäräkit. Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pirkka-Pekka Petelius, Suomen Luonto 25.9.2018; Reija Grönroos, Biomassa. Yle Uutiset 14.10.2017; Suomen Luonto. Irmeli Sinisalo, havaintokirja 15.7.2018; Tapani Luotola, Keskisuomalainen 1.4.2016; Tuomas Manninen, Ilta-Sanomat 14.5.2016; Ville Vanhala. Tiede&luonto. Seura 13.5.2015; Tunturi-Lappi; Virve Pohjanpalo, Helsingin yliopisto. Yliopisto-lehti 29.10.2018; wikipedia.org; Yle. Oppiminen 9.7.2004; Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu ymparisto.fi, Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019; Ötökkätieto; Kanteletar II-kirja, 175. runo.

2 kommenttia

  1. Hei. Ihana kirjoitus ja hienot kuvat. Pidän västäräkeistä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Västäräkki taitaa olla meidän suomalaisten lempilintu :)

    VastaaPoista