Sammakot kertovat ympäristön tilasta

Sammakot heräävät horroksestaan kevätpäivien myötä, kun lämpötila ylittää viisi astetta. Huhti-toukokuussa voit kuulla kovaa kurnutusta ojissa, lammissa ja tulvavesipaikoilla, kun sammakkourokset kutsuvat naaraita paikalle. Tuo kaukaisen mopon matalaa pörinää muistuttava ääni kuuluu niin hyvin, että löysin erään kutupaikan kymmenien urosten voimakkaan ääntelyn perusteella. Sen jälkeen olen käynytkin tuolla metsälammikolla vapun seutuun tarkastelemassa tilannetta.

Murto-osa naaraan 1000 – 2000 mätimunasta kehittyy lammikon lämpimässä vedessä toukiksi eli nuijapäiksi parin toukokuisen viikon aikana. Ne järsivät levää, mutta myös eläinten raadot kelpaavat, toukat ovat siis erinomainen vesien siivouspartio.

 

 

Nuijapäät vaikuttavat varsin hyvin vesielämään sopeutuneilta, sillä niillä on kidukset ja kylkiviiva-aisti niin kuin kaloilla, lisäksi vahvassa pyrstössä on litteä evä uimiseen. Sammakot ovat niin tuttuja, että harvoin tulemme edes ajatelleeksi, miten ihmeellinen niiden muodonmuutos on.

Toukalle kehittyy ensin takaraajat ja sitten eturaajat, jolloin pyrstö surkastuu ja katoaa lähes kokonaan. Tuolloin myös kidukset muuttuvat keuhkoiksi. Muodonvaihdoksen aikana sammakko ei syö mitään, vaan elää surkastuvasta hännästä saamansa vararavinnon turvin. Muutoksen aikana pyöreä suu leviää laajaksi kidaksi ja kallon luut vääntyvät uuteen asentoon. Jopa yhdessä päivässä jalaton ja hampaaton kasvinsyöjä muuttuu kuivalla maalla hyppiväksi saalistajaksi, jolla on suussaan terävät hampaat.

Vedestä voi nousta maalle samoihin aikoihin satoja sormenpään kokoisia sammakkolapsia, kuten meidän mökin saunarannassa, jossa kaikkialla hyppeleviin pikkusammakoihin meinaa kompastua iltahämärällä. Sammakonpojat kasvavat ensimmäisenä kesänään kahden ja puolen sentin pituisiksi. Toisen vuoden lopussa ne ovat jo viisisenttisiä ja kolmannen lopussa kuuden sentin kokoisia. Ensimmäiset ikävuotensa sammakko elää kokonaan maalla ja palaa veteen vasta sukukypsänä eli toisena tai kolmantena keväänä. Pitkäikäisimmät sammakot elävät 10 – 15-vuotiaiksi.

 

 

Sammakko on Suomen ja koko Euroopan laajimmalle levinnyt ja monilla alueilla yleisin sammakkoeläinlaji. Sitä tavataan kaikkialla maassamme, vaikkakin runsaimpana Etelä- ja Keski-Suomessa. Suomen vähälajinen sammakkoeläimistö edustaa todellisia selviytyjiä, sillä vain karaistuneimmat lajit menestyvät Pohjolan perukoilla. Suomessa elää kolme sammakkolajia, sammakko eli ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna. Ennen niin yleiset sammakot ovat taantuneet niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Kaikki sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja, vain tutkimustarkoituksiin saa ottaa niiden munia, nuijapäitä tai aikuisia eläimiä, muussa tapauksessa sammakon ohjeellinen hinta on 17 euroa.

Yksittäisten lajien suojelua tärkeämpää on kuitenkin säilyttää lajien elinympäristö. Luontotoimittaja ja tietokirjailija Juha Laaksosen mukaan hyvästä sammakkopaikasta on syytä pitää visusti huolta. Sammakot ovat hyviä indikaattoreita luonnontilasta, sillä ne vaativat puhtaita ja monimuotoisia elinympäristöjä sekä vedessä että maalla.

Sammakko on aktiivisin hämärässä ja öisin, kosteina aamuina tai iltoina sekä sadesäällä. Se liikkuu hyvin vikkelästi sekä loikkimalla että uimalla. Esimerkiksi ruskosammakko ei ole nirso elinympäristöstään, kunhan löytää varjoisan tai kostean piilopaikan päiväksi, koska sen iho ei kestä kuivumista. Meidän pihamaalla yksi sammakko majailee mielellään suihkulähdealtaan pohjan alla. 

 

Paikkauskolliset sammakot kohtaavat harvoin toisen sammakkoryhmän jäseniä, sillä ne pysyttelevät tiukasti omalla alueellaan. Niinpä ne voivat olla näkyviltä ominaisuuksiltaan, kooltaan ja muodoltaan hyvin erilaisia, kuten näissäkin kuvissa.

Ensimmäiset yöpakkaset käynnistävät sammakoiden talvehtimisen maamme eteläosissa syys-lokakuussa, pohjoisessa hieman aikaisemmin. Useimmat sammakot talvehtivat oloissa, joissa ne eivät edes ole vaarassa jäätyä, kuten lähteiden pohjalla tai lampien ja ojien pohjamudassa, myös lehtikasoissa niiden on hyvä viettää talven kylmimmät kuukaudet. Talven aikana sammakko ei syö, mutta käyttää energialähteenään maksaansa ja ns. rasvaelimeensä syksyllä keräämäänsä glykogeenia. Ruumiin lämpötila saattaa laskea talvella lähelle nolla-astetta, mutta sammakoiden horrostila on usein niin lievä, että ne saattavat liikehtiäkin. Voit löytää talvehtimaan hakeutuneita sammakoita kaivosta, mutta todennäköisesti ne eivät kuitenkaan vaikuta veden laatuun huonontavasti eivätkä parantavasti. 

 

Tiesitkö, että sammakoita on hyödynnetty maassamme vielä 1950-luvulla piimän valmistuksessa? Piimäastiaan on nimittäin laitettu sammakko, joka uidessaan sekoitti piimän kunnolla. Sammakoiden tunnetuin hyötykäyttö on niiden valmistaminen ruuaksi, ovathan sammakonreidet kulinaristien arvostettua herkkua niin Ranskassa kuin muissakin Etelä-Euroopan maissa. Ruuaksi käytetty laji on tieteelliseltä nimeltään Rana esculenta eli syötävä sammakko. Lajia on levitetty ympäri Eurooppaa aina Etelä-Ruotsiin asti. Myös Aasiassa sammakot kuuluvat arkipäivän aterioihin. Niitä kasvatetaan riisiviljelmien yhteydessä, jolloin sammakot huolehtivat samalla tuholaistorjunnasta.

Marjan pikku sammakko
hiivapalan söi,
paisui niin kuin taikina
ja päänsä kattoon löi.
Ja puhkas katon huis hais hois
ja hotki pilvet huis hais hois
ja popsi tähdet huis hais hois
ja kuustakin söi palan pois
ja aamusella auringon
huh auringon
se vahingossa nielaisi
ja poltti suunsa pahasti.

Marjan pikku sammakko
Jansmakko Erikois
sanoi silloin kvo kvo kvo
kvo vadis kvo kvo kvo
ja noitui noitui: trekators
simsalabim pors vors vors
ja sitten loikki pois.

Kirsi Kunnas

Lähteet: Eero Aro, Sammakkoeläimet, Suomen luonto. Eläimet; Finlex. Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista; Heli Saavalainen, Helsingin Sanomat 25.4.2019; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Terhivuo, Sammakkoeläimet, Suomen luonto. Eläimet; Kauri Mikkola, Suomen Luonto 19.10.2014; Lasse J. Laine Suomen luonto, tunnistusopas; Lasse J. Laine, Suomen luontovuoden opas; Luontoilta, toimittanut Veikko Neuvonen; Maija Karala, Uudenkaupungin Sanomat 27.7.2017; Markus Hotakainen, Tiedetuubi 26.8.2013; oulu.fi. Suomi. Pohjoisen luontomme talvi; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Salla Hongisto, Heidi Brucker, Yle Luonto 27.4.2015; sammakkolampi.fi; Turun Sanomat. Lukemisto 30.4.2005; Uolevi Skarén, Helsingin Sanomat. Tiede 27.2.1999; Yle. Oppiminen 3.6.2005, päivitetty 28.4.2016; Yle Luonto; Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu, Jansmakko Erikois.