Punarinta, suurisilmäinen suosikkilintu

Soma pillikoipinen pikkulintu hyppi pirteästi pihallamme. Mutta onpas sillä suuret silmät ja ruskeanpunainen rinta! Tällaisia muistan ajatelleeni, kun näin punarinnan ensimmäisen kerran.

Palleroinen punarinta on yksi suomalaisten suosikkilinnuista, joka on helppo tunnistaa, jos sen pääsee näkemään kerran kunnolla. Oranssinpunainen rinta näkyy selvästi, kun lintu hyppelee maassa. Punainen toimiikin varoituksena saalistajille, sillä mitä kirkkaampi väri, sitä vahvempi lintu. Huomiota herättävän suuret silmät ovat merkkinä hämärä- ja yöaktiivisuudesta, kuten kaikilla rastaansukuisilla linnuilla.

 

Suomessa punarinta esiintyy pihalintuna enimmäkseen muuttoaikoina. Karaistuneimpia yksilöitä havaittiin jo maaliskuun lopulla, mutta pääjoukot saapuivat huhtikuun puolella.

Voit kuulla kauniin huiluäänen kaikuvan huhtikuisessa aamussa metsän reunasta. Siellä punarinta helskyttää kuusen latvassa ja on aloittanut jo aamuyöllä ensimmäisten laulajien joukossa. Punarinta on jopa varhaisempi kuin soitimelle heräilevät ukkometsot, mistä se onkin saanut kutsumanimen metson kello. Lintua sanottiin aiemmin punarintasatakieleksi, myöhemin nimen loppuosa jäi pois. Punarinnalla on myös kansanomainen nimi tapinviäntäjä. Päivän koittaessa punarinta vaikenee ja keskittyy hyönteisten noukkimiseen. Uuden hämärän tultua se jatkaa puunlatvasta hentoa liverrystään iltayöhön asti rastaiden ja peippojen jo lopetettua laulunsa.

Pohjoissavolaisen metsälammen rannalla pari vuotta sitten kuljeskellessani kuulin erikoisia lintujen ääniä, ne helisivät kuin pienien hopeakellojen soitto. Terästin katsettani veden rajaan, siellä hyppeli pajujen rungolla pikkiriikkisiä poikasia, jotka LuontoPortin toimittaja vahvisti myöhemmin punarinnan poikasiksi. Oli elokuu eli kyseessä kai kesän toinen poikue. 
 

Punarinta vaikenee kuitenkin pian vapun jälkeen, sillä onhan reviiri vallattu ja haudonta alkanut. Pesä on useimmiten maassa kiven kolossa, puunjuuren alla tai muuten vaikeasti löydettävässä paikassa, kuten risukasassa. Onkalopesässä ensimmäinen poikue varttuu toukokuussa ja toinen keskikesällä. Nuoret linnut ovat loppukesään asti voimakkaasti kellanruskeatäpläisiä, kuten alla olevasta kuvasta voit huomata. Jossain kotini lähellä lienee punarinnan pesä, koska lintujen uima-altaalle ilmestyy kesän mittaan täplikkäitä nuoria lintuja. Nykyisin punarinta pesiikin Suomessa jopa pihapiirissä.

Punarinnalla oli muutama vuosi sitten pesä meidän mökin rankapuukasassa. Kun maltoin pysyä paikallani, puntarinta hyppeli pirteästi kohti ja pyrähti uteliaasti tähystelemään kivelle, niksautti pikku kumarruksen ja puikahti taas jonnekin. Se on rohkea ja utelias lintu. 

 

Punarinta pesii erittäin runsaslukuisena Etelä- ja Keski-Suomen kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa on mieluiten tiheä nuori kuusikko. Suomen nykyinen pesimäkanta on kaksi miljoonaa paria, kun se vielä 1980-luvulla oli miljoona paria. Kanta on siis kasvanut nuorehkojen kuusimetsien yleistymisen ja Länsi-Euroopan talvien leudontumisen ansiosta.

Alkukesän punarinnat piileskelevät tiheissä havumetsissä, kunnes täplikkäät poikaset itsenäistyvät. Loppukesällä ne siirtyvät ihmisten pihoihin ja voitkin nähdä ruosterintoja hyppelemässä tasajalkaa puutarhassa pensaiden lomassa etsien matoja ja hyönteisiä.

Kerättyään kunnollisen energiavaraston punarinnat lähtevät muuttomatkalle syyskuussa, mutta viimeisimmät matkaavat vasta vuoden lopulla talvehtimisalueilleen Välimeren maihin ja Pohjois-Afrikkaan. Tiesitkö punarinnan olevan rastaiden tapaan yömuuttaja, joka hyödyntää suunnistaessaan kvanttimekaniikkaa. Suomeenkin jää sinnittelijöitä talveksi, sillä BirdLifen vuoden 2020 pihabongauksessa havaittiin 133 pihassa 135 punarintaa.

 

Euroopassa yleinen punarinta luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta on nyttemmin siirretty sieppojen heimoon. Suomessa ja muualla Manner-Euroopassa punarinta on ujo ja piileskelevä, mutta suurimmassa osassa Britanniaa se pysyttelee reviirillään ja laulaa ympäri vuoden. Siitä onkin tullut rakastettu kulttuurilintu.

Muuten kovin vaatimattoman näköisen pikkulinnun punainen rinta on synnyttänyt monta tarua. Keskiajalta peräisin oleva legenda kertoo, kuinka punarintaa säälitti ristillä kärsivä Jeesus. Niinpä se kävi nokallaan nappaamassa irti orjantappurapiikin Jeesuksen otsasta, jolloin veri tahri linnun rinnan. Sen huomatessaan Jeesus sanoi, että jääköön punainen väri linnulle muistoksi hyvästä teosta.

Toisen legendan mukaan Jeesuksen syntymätallissa ollut nuotion tuli värjäsi linnun rinnan oranssiksi, kun punarinta auttoi vastasyntyneen Jeesus-lapsen perhettä, tuosta legendasta on kolme eri versiota. Vanha joulutaru on vaikuttanut osaltaan siihen, että punarinta on paikoin Keski-Euroopassa, mutta varsinkin Britteinsaarilla joulun lintu. Se esiintyy joulupostimerkeissä, lahjapapereissa ja joulukoristeissa sekä joululauluissa. Punarinta on siellä joulukorttien suosikkiaihe samaan tapaan kuin meillä punatulkku. Koska kortteja kuljettavilla postinkantajilla oli 1800-luvulla punainen virkapuku, heitä ruvettiin kutsumaan nimellä Robin, punarinta.

Muinaiset germaanit pitivät punarintaa ukkosenjumala Thorin pyhänä lintuna, jonka pesiminen talon lähettyvillä tiesi avio-onnea. Eurooppalaisille luonnonkansoille punarintainen lintu oli auringonvalon tuoja, joka ilmestyi samaan aikaan kevätauringon kanssa - näin mekin voimme ajatella Suomessa.

Kevät
toi oksanhankaan
talven
auringon,
lämpö aukaisi
silmunoksan.
Ja se punarinta
lauloi.

Risto Rasa

Lähteet: Alice Karlsson, Linnut Suomen luonto 12.2.2015; Arto Kurtto, Lasse J. Laine, Seppo Parkkinen, Markku Varjo, Suomalaisen luonto-opas; BirdLife; Esa-Pekka Avela, Suomen Kuvalehti, Kotimaa 13.12.2019; Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys EKLY. Lintujen nimistöä; Hannu Jännes, Linnut, Suomen luonto; Hannu Kauhanen, Tykkimiehen linnut, Karjalainen 20.4.2019; Heikki Vasamies, Suomen Luonto 3/2020; Juhani Lokki ja Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Keskisuomalainen, Erä ja luonto 1.1.2015; LuontoPortti; Maija Ala-Jääski, Uudenkaupungin Sanomat 9.5.2019; Maija Karala, Uudenkaupunginsanomat 20.4.2017; Paavo Voipio, Tuomas Manninen ja Seppo Lahti, Värikäs lintukuvasto; peda.net; Pertti Koskimies, Linnut/Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon. Miten eläimet käyttäytyvät; Pertti Koskimies, Suomen eläimet. Linnut. Muut rastaslinnut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Suomen lintuatlas; Suomen Luonto. Blogi: vuosi luonnossa 1.4.2020; Tiira; Topi Linjama, Kaleva 16.8.2008; Turun Sanomat, Luonto 22.3.2011; Ville Vanhala, Seura. Tiede&luonto 13.8.2019; Wikipedia; Risto Rasa, Kaksi seppää.