Saimaannorppa, Saimaan alueen tunnetuin asukas

Huomaamattomasta elämästä nauttiva norppa on pohjoisilla alueilla esiintyvä hyljelaji, jota tavataan Suomessa niin Saimaalla kuin Itämerelläkin. Saimaan kanta luetaan omaan alalajiinsa, joka tunnetaan saimaannorppana Pusa hispida saimensis tai saimaanhylkeenä, nimi norppa tulee sen venäjänkielisestä nimestä njerpa. Saimaannorppa on yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä.

Pyöreä, sympaattinen saimaannorppa on siis Saimaan oma hylje, eikä niitä elä missään muualla. Tämä nisäkäseläimistömme suurharvinaisuus jäi eristyksiin Suomen suurimpaan järveen 8000 vuotta sitten mannerjään sulaessa, kun maan kohoaminen katkaisi väylän Itämereen. Sopeutuessaan elämään sameavetisessä ja sokkeloisessa Saimaassa sen aivot ja silmät kehittyivät suuremmiksi kuin lähisukulaisillaan. Kivellä köllöttelevä norppa ei näe kauas, sillä se on likinäköinen, mutta vedessä se näkee kuitenkin hyvin. Sen sijaan norpalla on hyvä kuulo, sillä se on erikoistunut kuulemaan ja paikallistamaan äänen suunnan veden alla. Esimerkiksi lähestyvän perämoottorin äänen se kuulee kaukaa, mutta pikaveneen alta se ei ennätä pois.

 

Saimaannorppia arvioidaan olevan nykyisin noin 410. Norppa katosi välillä kokonaan Pohjois-Saimaalta ja Puruvedeltä, mutta viime vuosina se on alkanut levittäytyä uudestaan näille alueille. Myös Etelä-Saimaalla norppakanta on viime vuosina hitaasti elpynyt. Eniten norppia on Savonlinnan seudulla, sillä yli puolet poikasista eli kuuteista syntyy Savonlinnan pohjoispuolella sijaitsevalla Haukivedellä ja sen eteläpuolella sijaitsevalla Pihlajavedellä.

Saimaa on norpalle ihanteellinen elinympäristö, sillä se on rauhallinen, pedoton ja kalaisa. Kesällä saimaannorppa liikkuu yli 90 km2 alueella, mutta talvella sen elinpiiri on pieni, noin 7 km2. Aikuinen saimaannorppa on hyvin kotipaikkauskollinen, se myös pyrkii pesimään samalla rannalla vuodesta toiseen. Jos veneilijä näkee norpan samalla kivellä useana vuonna peräkkäin, kyseessä on todennäköisesti sama yksilö. Muina kuin lisääntymisaikoina norppa vaeltaa muutamien kymmenien kilometrien matkoja.

Saimaannorpat ovat pieniä hylkeitä, joiden poikaset eli kuutit ovat syntyessään viisikiloisia. Aikuiset urokset painavat tavallisesti 60 - 80 kiloa ja ovat 1,3 metrin pituisia sekä reilun metrin paksuisia. Suurin tunnettu saimaannorppa on Haukivedellä punnittu Viljo. Viljo oli epätavallisen kookas, mutta myös sen kuparinen turkki oli poikkeavan värinen. Norppa-Taskisen eli luontokuvaaja Juha Taskisen mukaan Viljo oli paikkakuntansa ”merkkihenkilö”. Itä-Suomen yliopiston tutkijat mittasivat Viljon 2009, jolloin sen paino oli 124 kg, pituus 154 cm ja ympärysmitta 150 cm. Se on siis kaikkien aikojen suurin mitattu saimaannorppa. 30-vuotiaana menehtyneen Viljon kuolinsyyksi selvisi ruumiinavauksessa suoliston paha kiertyminen. 

 

Saimaannorppa tai hyle, kuten paikalliset sanovat, on taitava sukeltaja ja sopeutunut elämään vedessä, jossa se viettää elinajastaan 65 – 80 % ja siitä 80 % pinnan alla. Yöaikaan se kiipeää usein kiven päälle lepäämään ja nukkumaan, mutta se voi nukkua myös unisukelluksessa syvällä viileässä vedessä. Hellekesän kuumuutta norppa pakenee viileisiin kivilouhikkoihin ja muihin varjoisiin paikkoihin. Norppa suunnistaa saarten ja luotojen täyttämässä Saimaassa näköaistin ja viiksikarva-aistin avulla. Norpilla viiksikarvat ja niiden tyvessä olevat karvatupet muodostavat tuntokarva-aistin, jota sanotaan norpan tärkeimmäksi aistiksi. Sen välittämä tieto veden värähtelystä kertoo norpalle esimerkiksi kalaparvien liikkeistä.

Saimaannorpan älykkyyden on arveltu vastaavan koiran älykkyystasoa. Luonteeltaan norpat ovat leikkisiä ja uteliaita, myös emot voivat leikkiä poikasensa kanssa. Avovesiaikaan norppa ei juuri pelkää edes ihmistä, sillä se voi kurkistella rantalaiturilla seisojia tai lähteä seuraamaan venettä. Koloveden kansallispuistossa leireilleet kälyni kertoivat norppien joskus seuranneen heidän kanoottiaan, ja rohkeimmat tekivät tuttavuutta ihan muutaman metrin etäisyydeltä. Toisen kerran yksi kälyistäni oli ollut pesemässä astioita leirirannassa, kun täplikäs paksukainen oli uinut ihan ”tiskialtaan” vierestä säikäyttäen pesijän. 

Pikkuinen kuutti on väriltään kellertävä kuin ruovikko, minkä vuoksi sitä ei juuri erota lumen, jään ja kaislikon lomasta. Kun kuutti vaihtaa asunsa aikuisen tummaan turkkiin, siihen ilmestyy uniikki kuviointi. Jokaisella saimaannorpalla on turkissaan kiehkuraisia kuvioita, jotka ovat yksilöllisiä kuten ihmisen sormenjälki. Näiden turkkikuvioiden avulla voidaan norpat yksilöidä, Saimaalla onkin 436 tunnistettua saimaannorppaa. Saimaannorpat vaihtavat karvansa kerran vuodessa, mutta turkkikuviot pysyvät samoina. 

Jos olet joskus nähnyt saimaannorpan, tiedät, miten harvinainen ja iloinen asia se on. Norpan havaitsemiseen tarvitaan suotuisat olot, paljon luonnossa liikkumista ja runsaasti hyvää onnea. Norpat viihtyvät kevätkesän aurinkoisina päivinä rantakivillä ja luodoilla, sillä lämpö nopeuttaa karvanvaihtoa, toukokuussa niitä näkeekin parhaiten. Kivillä lepäillessään norpat rapsuttavat usein itseään, sillä vanhan karvan irtoaminen kutittaa nahkaa. Myöhemmin kesällä kohtaamismahdollisuudet ovat suurimmillaan tyyninä aamuina ja iltoina sekä auringonnousun että auringonlaskun aikaan kanootti- tai souturetkellä.

Kokeilin onneani toukokuussa 2018 Lappeenrannasta järjestetyllä norpparisteilyllä, jolloin emme harmiksemme tavanneet ensimmäistäkään saimaannorppaa. Kevät helteineen oli tullut varhain, sen myötä norpat vaihtoivat karvan tavallista aikaisemmin ja palasivat Saimaaseen. Me olimme siis auttamatta myöhässä. 

 

Sen sijaan toukokuussa 2019 onnisti. Sää suosi risteilyämme Suur-Saimaalla, ilma ja ilta oli kaunis. Risteilimme Taipalsaarella sijaitsevan Kyläniemen pohjoispuolella, retken lähtö- ja paluupaikkana oli puolestaan Sarviniemi, joka myös kuuluu Taipalsaareen. Näimme peräti kuusi saimaannorppaa kellottelemassa kivillä oppaamme eli WWF:n aluevastaavan, norppa-asiantuntija Ismo Marttisen ansiosta. Hän tietää kaikki norppien suosikkikivet ja niillä loikoilevat viiksekkäät. Kiersimme norppaluodot riittävän kaukaa, jolloin eläimet saivat jatkaa köllöttelyään kaikessa rauhassa. Etäisyys oli niin suuri, että norpat pystyi näkemään vain kiikarilla tai pitkän kameraobjektiivin avulla. Muutamia norppia näimme myös uimassa, mutta valokuvassa näkyi vain pyöreä musta pää, se lieneekin Saimaalla liikkuvien yleisin norppahavainto.

Tuhat kiloa kalaa vuodessa syövän saimaannorpan ruokavalion kuuluvat pääasiassa kiiski, kuore, ahven, muikku ja särkikalat. Kuten huomaat, norppa suosii enintään kymmensenttisiä kaloja, sillä se ei juuri pureskele ruokaansa, vaan nielaisee kalan kokonaisena. Norpalla on kyllä hampaat, mutta niillä se pitää vain kiinni saalistaan. Vaikka norppa on kömpelö kivelle noustessaan, se liikkuu sulavasti vedessä, ja isot takaräpylät mahdollistavat nopeat liikkeet ravinnon perässä.

Saimaannorpan paino, erityisesti rasvan määrä, vaihtelee voimakkaasti vuodenajan mukaan. Mitä paksumman rasvakerroksen norppa saa kerrytettyä, sitä paremmin se tulee toimeen niin kylmää kuin liiallista lämpöäkin vastaan. Kun ravintoa on niukasti saatavilla, rasva toimii myös energianlähteenä. Syksynorpalla rasvakerros voi olla jopa kymmenen senttiä, ja laihimmillaan se on alkukesällä lisääntymis- ja karvanvaihtoajan jälkeen. Karvaa vaihtaessaan norpat paastoavat suurimman osan ajasta mutta palaavat sen jälkeen taas veteen kalastamaan ja lihomaan.

Kalanpyydykset ovat saimaannorpan isoin uhka. Etenkin kuutit jäävät helposti kiinni verkkoihin tai katiskoihin, joita ei ole tehty norpalle turvallisiksi. Myös aikuiset norpat voivat kuolla kalanpyydyksiin. Saimaan kokonaispinta-alasta (n. 4400 km2) on säädetty norpan suojelemiseksi 2 770 km2 kokoinen rajoitusalue, joka on laajentunut viimeiseen kolmen vuoden aikana noin 700 km2. Rajoitusalueella ei saa kalastaa verkoilla 15.4. –30.6., minkä lisäksi siellä ovat ympäri vuoden kiellettyjä tietyt norpalle vaaralliset pyydykset, kuten riimuverkko. Voit halutessasi lukea lisää kalastusrajoituksista Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta. Ilmastonmuutos on toinen iso uhka norpan tulevaisuudelle, sillä lumi ja jää ovat elintärkeitä kuuttien selviytymiselle. Ellei lunta riitä pesätarpeiksi, poikasilla ei ole suojaa tuulta, kylmyyttä, petoja ja häirintää vastaan.

 

Metsähallituksen julkaisemat Saimaan eri osa-alueille laaditut pesätihentymäkartat auttavat kevätjäillä liikkuvia hahmottamaan, missä saimaannorpan pesiä on tiheimmin ja missä riski häiritä norpan pesimärauhaa on suurin. Saimaannorppa on herkimmillään häiriölle kevättalvella helmi-maaliskuussa, kun emot synnyttävät ja imettävät kuutteja luotojen rantakinoksiin kaivamissaan pesissä. Erityisesti moottorikelkkailu ja mönkijällä ajo voivat ajaa emon ja kuutin pesän suojasta veteen, jolloin pieni poikanen kylmettyy herkästi.

Saimaannorppa-LIFE-hankkeessa laaditut pdf-kartat ovat vapaasti tulostettavissa Metsähallituksen julkaisutietokannassa, josta löydät yhdeksän eri aluetta: Suur-Saimaa, Lietvesi-Luonteri, Katosselkä-Tolvanselkä, Pihlajavesi, Pieni Haukivesi ja Hevonniemi, Haukivesi ja Linnansaaren kansallispuisto, Joutenvesi, Koloveden kansallispuisto, Orivesi-Pyhäselkä. Tärkeiden pesimäalueiden lisäksi kartoille on merkitty Saimaalle perustetut luonnonsuojelualueet sekä niillä voimassa olevat liikkumisrajoitukset.

Viime vuosien vähälumisina talvina norppien avuksi on kolattu apukinoksia. Niistä on ollutkin hyötyä, sillä vuonna 2014 kaikki 60 kuuttia syntyivät apukinokseen. Metsähallituksen mukaan Saimaan jää- ja lumitilanne oli menneenä talvena heikoin koko 40-vuotisen saimaannorppakannan seurannan aikana, minkä takia niiden pesintä oli suuressa vaarassa. Huonosta tilanteesta huolimatta norpille saatiin kuitenkin kolattua pesintää varten noin 150 apukinosta, joita olivat tekemässä ympäristöjärjestö WWF, Metsähallitus, Itä-Suomen yliopisto ja suuri joukko vapaaehtoisia.

Saimaannorpan pesälaskennoissa löytyi kevättalvella 32 kuuttia, joista yhdeksän oli kuolleita, kuusi niistä oli ketun tai muun pedon tappamia, kolmen kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Laskennat tehtiin vaikeissa olosuhteissa, eikä kaikkia poikasia löydetty, sillä avojäälle syntyneiden kuuttien löytäminen on sattumanvaraista. Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelan mukaan synnyttäviä emoja on kuitenkin ollut sama määrä kuin viime vuonna. Alla on kuvakaappaus vuoden 2018 norppalivestä.

 

Itä-Suomen yliopisto on vienyt Saimaan Haukivedelle kaksitoista norpan suojelemiseksi rakennettua keinopesää. Pesät ovat prototyyppejä, joita vasta kehitetään ja testataan. Pesiä on valmistettu eri materiaaleista, jotta nähdään, millaista rakennelmaa norppa suosii. WWF kertoo tiedotteessaan, että valtaosa keinopesistä oli tänä vuonna käytössä ja yhteen syntyi myös poikanen.

Norppia uhkaavat myös lisääntyvä loma-asutus ja Saimaan säännöstelystä aiheutuvat veden korkeuden muutokset. Lisäksi geneettinen vaihtelu on vähäistä, koska norppakanta on hyvin pieni ja hajallaan, mikä voi heikentää kannan kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Myös sattuman vaikutus lajin tulevaisuuteen kasvaa, kun kanta on pieni.

Metsästyksen, ympäristömyrkkyjen, pesimäaikaisen vedenpinnan vaihtelun ja kalanpyydyskuolleisuuden vuoksi norppakanta romahti 1900-luvun loppupuolella. Osa uhista on jo voitettu ja saimaannorppakanta on tällä vuosituhannella hitaasti kasvanutkin, mutta paljon on vielä tehtävää norpan tulevaisuuden turvaamiseksi. Norpat saavuttavat sukukypsyyden vasta 4 – 5-vuotiaina ja synnyttävät vuosittain yleensä yhden poikasen. Erityisesti nuoriin ikäluokkiin kohdistuvan suuren kuolleisuuden vuoksi keskimääräinen elinikä jää usein alle kymmeneen vuoteen, tosin hyvällä onnella norppa voi elää jopa 30-vuotiaaksi.

Norppaliven 2018 parhaat palat on koottuna alla olevaan videoon. Luultavasti muistat vielä Suomen tunnetuimman saimaannorpan, Pullervon, joka nousi koko kansan suosikiksi WWF:n norppaliven toisena päätähtenä 2016. Tästä erityisen vaaleasta ja isohkosta uroksesta käytettiin tuolloin vielä nimeä Phs106, mutta nimikilpailun ja yli 6000 nimiehdotuksen myötä siitä tuli tuttavallisesti Pullervo.

Suosittu Norppalive on taas katsottavissa, sillä kamerat asennettiin entiseen paikkaan 1.5.2020.

Järven rannalla pieni asumaton torppa

vedestä sitä katselee saimaannorppa.
Norppa iloiselta näyttää
tänään viisi vuotta täyttää.
Synttärit siis tänään sillä
sitähän pitää juhlia, mutta millä?
Voisi vaikka rentoutua tuolla rantakivellä
antaa poutapilvien uneen hivellä.

PS Mikäli norppaliven tähdet ovat kivellä köllöttelyn sijaan Saimaassa uiskentelemassa, tarjoaa lauantaina 9.5. klo 5 - 13 järjestettävä BirdLifen Pihojen taisto viihdykettä omalla kotipihalla tai miksei parvekkeellakin, myös ikkunasta voit seurata lintuja.
Tänään on muuten Maailman muuttolintujen päivä.

Lähtee: Arja Kivipelto, TiedeLuonto-lehti 3/2020; Suomi; Heini Kilpamäki Ilta Sanomat 18.1.2020; Heli Saavalainen, Helsingin Sanomat 21.1.2020; Hyvärinen, Kunnasranta, Nieminen, Taskinen, Hyle – Saimaan oma norppa; Ilkka Koivisto, Saimaannorppa, Suomen eläimet, nisäkkäät; Imatran seudun ympäristötoimi; Jenni Frilander, Yle uutiset 14.11.2016; Juha Taskinen, Yle Luonto 9.1.2017; järvi&meri wiki; Katarina Taleva Iltalehti 6.4.2020; Keskisuomalainen 23.2.2020; Laura Tolonen, Yle uutiset 5.7.2019; Metsähallitus; Metsähallitus. luontoon.fi, Koloveden kansallispuisto 6.5.2020; Petri Nummi, Nisäkkäät, Kotimaan luonto-opas; Suomen luonnonsuojeluliitto; Susanna Pekkarinen, YIe uutiset 13.2.2020, 15.4.2020; Suomen YK-liitto; Tiede 15.11.2016; Ulla Ylisaari, Kesälehti Etelä-Karjala 2019; WWF; WWF Mediatiedote 6.4.2020; Tuomas Väätäinen, Hunajakarhu ja hunaja, lastenrunoja. Saimaannorpan syntymäpäivä –runosta alkuosa. Norppa.