Oletko tavannut veikeännnäköistä järripeippoa, joka tunnetaan Suomen toiseksi runsaimman lintulajin, peipon, itäisenä lajiparina? Oulun seudulla järripeippo on yhtä yleinen kuin peippo, mutta muutamaa sata kilometriä pohjoisempana järripeippomäärät ovat satakertaiset peippoon nähden. Sen elinalue on siis Oulun korkeudelta Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin, mutta lintuja pesii myös eteläisen Suomen karuissa puronvarsi- ja kuusikkokorpimetsissä. Ilmastonmuutoksen ja siitä aiheutuvan lämpenemisen myötä järripeipon koti siirtyy 2,5 km pohjoisemmaksi joka vuosi, Etelä-Suomesta laji onkin jo hävinnyt suurelta osin.
Pohjoisessa järripeippo on runsaimpia lintuja urpiaisen ja pajulinnun kanssa. Se on hyvin tunnettu ja tuttu, mikä näkyy monimuotoisissa kansanomaisissa nimissä, kuten härkäpeippo, jurriainen, järri, järriäinen, jäärä ja ryystäjä. Järripeipon ankeita elinympäristöjä pohjoisessa kuvaavat puolestaan sen vanhat nimet korpipeippo, pohjanpeippo, vaaravarpunen ja vilulintu.
Pohjoisessa järripeippo on runsaimpia lintuja urpiaisen ja pajulinnun kanssa. Se on hyvin tunnettu ja tuttu, mikä näkyy monimuotoisissa kansanomaisissa nimissä, kuten härkäpeippo, jurriainen, järri, järriäinen, jäärä ja ryystäjä. Järripeipon ankeita elinympäristöjä pohjoisessa kuvaavat puolestaan sen vanhat nimet korpipeippo, pohjanpeippo, vaaravarpunen ja vilulintu.
Rakenteeltaan ja nokaltaan järripeippo muistuttaa peippoa, mutta eroaa äänen puolesta täysin etelän serkustaan. Kesäpukuisella koiraalla pää ja etuselkä ovat sinimustat, kupeet mustatäpläisiä ja vatsa valkoinen. Rinta, kurkku ja siiventaive ovat oranssit. Naaraspukuinen järripeippo on paljon vaatimattomamman värinen. Sen selkä on kirjava, rinta oranssinkellertävä ja päälaki juovikas.
Järripeipon laulu on joidenkin mielestä ryystävää hieman viherpeippomaista, tosin matalampaa ja karkeampaa. Sen sijaan talvella linnut ovat hiljaisia, lähinnä kuulee niiden kutsuääntä.
Joskus järripeipot ovat poikenneet pohjoisesta tullessaan meidän pihaan levähtämään ja kylpemään linnuille tarkoitetussa altaassa. Järrien syysmuutto ajoittuu syys-lokakuun vaiheille eli hieman peipposia myöhemmäksi. Linnut kokoontuvat tuolloin pelloille ruokailemaan joko puhtaina järriparvina tai peippojen kanssa sekaparvina. Hieman ennen Suomesta lähtöä parvet voivat olla hyvinkin suuria, sillä etelärannikolta on kerran tavattu sadantuhannen yksilön parvi. Talvehtimisseudut sijaitsevat Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Välimeren maissa, joissa järripeipot voivat muodostaa hyvinä pyökin siemenvuosina jopa miljoonien yksilöiden parvia.
Jonkin verran järripeippoja jää lähtemättä muuttomatkalle. Viime talven leutoudesta huolimatta talvehtijat eivät kuitenkaan olleet erityisen runsaita, muun muassa järripeippoja havaittiin talven 2020 pihabongauksessa melko tavanomainen määrä eli 327 pihassa 1269 yksilöä.
Tällaisia talvehtijoita on ilmestynyt myös meidän ruokintapaikalle, jossa energiapitoiset auringonkukansiemenet ja hienoksi murskattu maapähkinä näyttävät maistuvan niille hyvin. Jos keväällä iskee takatalvi, myös jo tänne saapuneet paluumuuttajat löytävät tiensä ruokintapaikoille. Muuttajat erottaa talvehtijoista niiden kirkkaammista höyhenpuvun väreistä.
Järripeipot palaavat Suomeen maalis-toukokuussa, useimmiten olen nähnyt Etelä-Karjalassa ensimmäiset järripeipot huhtikuun alussa. Niiden muutto ajoittuu hieman peippoa myöhäisemmäksi, sillä pohjoisen pesimäpaikatkin vapautuvat lumipeitteestä etelää myöhemmin.
Järripeipot vaeltavat paimentolaisten tavoin etsiessään sopivaa pesäpaikkaa pohjoisessa tunturivyöhykkeessä, muun muassa koivumittariperhosten runsaus vaikuttaa pesintään. Poikasten opittua lentämään järripeippoperheet lähtevät kiertelemään eivätkä palaa enää pesimäpaikalleen.
Vaelteluluonteen takia järripeippojen parimäärät vaihtelevat maassamme melkoisesti. On arvioitu, että niiden pesimäkanta on taantunut 1980-luvulta 2000-luvun lopulle yli 40 prosenttia ja on nyt reilut 1,5 miljoonaa paria. Lajin kanta on arvioitu tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi.
Syrän on täys myätätuntto.
Lintukirja kirjot,
et järripeipo laulu o
”epämusikaalinen karhea ryystö”.
Älä välit.
Kritiikki o vaa yks miälipire.
Ja omist näkemyksist täyty pittä kii!
Lintukirja kirjot,
et järripeipo laulu o
”epämusikaalinen karhea ryystö”.
Älä välit.
Kritiikki o vaa yks miälipire.
Ja omist näkemyksist täyty pittä kii!
Heli Laaksonen
Lähteet: Helsingin kaupunginkirjasto 14.9.2015; Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Värriön tutkimusasema; Jorma Laurila, Suomen Luonto 30.3.2015; LuontoPortti; Metsähallitus. Rokuan luontorastit. Metsän lintuja; Pekka J. Nikander, Suomen Luonto. Linnut. Peipot; Pertti Koskimies, Linnut/Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas; Pertti Koskimies, Yle Luonto 17.10.2016; Pirjo Koskinen, Yle Luonto 7.4.2019; Punainen kirja 2019; Suomen lintuatlas; Turun Sanomat, kotimaa 13.11.2004; Wikipedia; Heli Laaksonen, Pursu.
Lähetä kommentti