Urpiaiset värittävät talven lintumaailmaa

Oletko kenties tavannut talitiaista pienemmän, viirullisen linnun, jolla on punainen pipo päässään? Näillä tuntomerkeillä erotat eloisan urpiaisen muista ruokintapaikan linnuista. Poikasetkin saavat talveen mennessä punaisen punkkaritukan, mutta naarailla on päälaellaan vain punainen täplä. Vanhan koiraat tunnistat myös punertavasta rinnasta. Urpiaisen tieteellinen nimi Carduelis flammea viittaakin tulen punaiseen väriin.

 

Joillekin päälaen täplä voi tuoda mieleen veriläiskän. Näin kävi meidän kadun pienelle pojalle, joka haki äitinsä katsomaan maassa makaavaa lintua, jolta vuoti päästä verta. Äiti tunnisti linnun urpiaiseksi, joka oli törmännyt talon ikkunaan. Lintu lepäsi aikansa, virkosi ja lensi tiehensä.

 

 

Urpiaiset viihtyvät usein vihervarpusten seurassa ja ovatkin niiden kaltaisia monessa suhteessa. Puiden siemensato vaikuttaa urpiaisen vuotuiseen elämään eli vuodenkiertoon yhtä paljon kuin vihervarpusenkin. Urpiaisen pääravintoa ovat nimittäin koivunsiemenet. Myös lepän- ja kuusensiemenet ovat tärkeää ravintoa. Muuttoaikoina ja talvella urpiaiset ruokailevat tiheinä parvina etenkin lepissä ja koivuissa, mutta joskus ne etsivät siemeniä myös talventörröttäjistä.

Tunturien ja rämeiden lintuna tunnettu urpiainen on erittäin yleinen Pohjois-Suomen metsissä, tosin talvikaudella se viihtyy etelässäkin. Hyvinä kuusensiemenvuosina se voi pesiä ensin etelässä ja muuttaa toista pesyettä varten tunturikoivikkoon. Pesimäalueet ja lintujen runsaus vaihtelevat vuosittain suuresti, niinpä huonoina koivunsiemenvuosina parimäärä on vain kymmenesosa huippuvuosien luvuista. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 200 000 – 500 000 paria, joka säilyy vakaana vuodesta toiseen.

 

Tietokirjailija, biologi Pertti Koskimiehen mukaan urpiaiset ja vihervarpuset alkoivat vierailla pihapiirien lintulaudoilla 1900-luvun lopulla, ja nyt nämä punalakit ovat yleisiä Etelä-Suomen ruokintapaikoilla. Meidän pihassa urpiaiset ovat talven mittaan käyneet ruokailemassa useimmiten pieninä parvina ja pistäytyvät päivittäin maaliskuussakin. Urpiainen onkin sosiaalinen lintu, jotka liikkuu harvoin yksin. Vuoden 2020 pihabongauksessa urpiainen oli 15. yleisin laji, koska yli 2200 pihalla oli bongattu 24 500 yksilöä. 

Urpiaisten elämä olisi melkoisen mukavaa, jos petolintujen aiheuttamaa stressiä ei olisi. Pelloilla ja muissa avoimissa maastoissa parvina ruokailevat urpiaiset ovat nimittäin vaarassa päätyä varpus- tai ampuhaukkojen ravinnoksi.

Lintujen rengastuksella saadaan tärkeää tietoa niiden liikkeistä, esimerkiksi Tanskassa havaittiin vastikään Kiinassa rengastettu urpiainen. Urpiainen onkin lajina erittäin kiinnostava, koska Suomessa rengastetut linnut saattavat lentää tuhansien kilometrien päähän. Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut kymmenen ja puoli vuotta vanha ollen samalla Europan vanhin urpiainen.

 

Urpiainen on osittaismuuttaja, koska osa linnuista talvehtii Etelä- ja Keski-Venäjällä palaten maahamme huhtikuussa. Osa linnuita kuitenkin talvehtii Suomessa.  

Karaistuneet urpiaiset jääväkin yhä enenevässä määrin talveksi maahamme. Talvella lintujen höyhenpeite on painavampi ja tiheämpi kuin kesällä. Varsinkin pikkulinnuilla untuvien määrä kasvaa talvea varten niin, että se voi olla 20 – 30 prosenttia suurempi kuin kesällä. Talvella lintujen pitää levätä mahdollisimman paljon säilyäkseen hengissä, minkä vuoksi ne yöpyvät erittäin suojaisissa paikoissa, kuten tiheissä havupuissa ja pensaissa. Urpiainen, kuten moni muukin lintu yöpyy myös hangessa, koska lumen alla on lämmintä.

Tummuessa maiseman
tyyntyy tuuli lehvistön.
Tähtitaivaan valtavan
urpiainen nähdä voi.
Puunlatvaan asti hiljaa soi
taivas ääretön.

Pia Perkiö&Sanna Pelliccioni

Lähteet: Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 6.2.2015; Juha Laaksonen, Koko perheen linturetki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; Lasse J. Laine, Suomen luonto; Lassi Kujala, Kouvolan Sanomat 15.12.2017; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Opas Suomen luontoon; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Pertti Koskimies, Yle Luonto 7.10.2016; Päivi Sirkiä & Laura Hiisivuori, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus 22.1.2018; Tiina Jensen, YIe Luonto 28.1.2018; Wikipedia; Ville Vanhala, Tiede&Luonto Seura 18.2.2018/13.8.2019; Pia Perkiö & Sanna Pelliccioni, Huuhkajan hotelli.