Tunnetko sinä viherpeipon? Voimakasrakenteinen viherpeippo on varpusen kokoinen peippolintu, jolla on hyvin jyhkeä nokka. Koiraan hyvänä tuntomerkkinä pidetään siiven ja pyrstön keltaisia reunuksia, mutta minusta tuo nokka on vielä varmempi tapa tunnistaa ja erottaa vihervarpusesta. Viherpeippo on lisäksi vihervarpusta jykevämpi, sellainen lintulautojen roteva bodari. Myös värikäs tikli on läheistä sukua viherpeipolle.
Viherpeippoa tavataan sekä kaupungin että maaseudun asutussa ympäristössä. Parin viime vuosikymmenen aikana laji on runsastunut koko Suomessa, ja viherpeippo onkin tuoreimman atlaksen mukaan yksi suurimmista voittajista. Muutamia vuosikymmeniä sitten viherpeipon esiintymisalue rajoittui lounaisimpaan Suomeen ja sielläkin ihan rannikon läheisyyteen, mutta nykyään sen yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Keski-Lappiin asti, tihein kanta sijoittuu kuitenkin Etelä-Suomeen. Suotuisasta runsastumisesta huolimatta viherpeippo on edelleen erittäin uhanalainen laji Suomen Punaisen kirjan mukaan.
Kannan kasvuun on ollut syynä metsien pirstoutuminen ja nuorentuminen sekä kuusikoiden suosiminen, sillä ne kaikki ovat tarjonneet runsaasti uusia pesimäpaikkoja lajille. Kaikkein sulkeutuneimpia metsiä viherpeippo kuitenkin välttää, sen sijaan lintu viihtyy ihmisasutuksen liepeillä. Viherpeippo pesii todennäköisesti kotini lähimetsässä, sillä olen nähnyt sen poikasten poikkeavan kesäisin pihaamme lintujen juoma-altaalle.
Myös talviruokinta sekä ilmaston lämpeneminen vaikuttavat kannan kasvuun. Samoin kurttulehtiruusun lisääntyminen puutarhakasvina, sillä syksyllä kaupunkien ruusuistutusten siemenet ovat tärkeä lisä viherpeipon ravinnossa.
Melko viileisiin oloihin karaistunut viherpeippo on osittaismuuttaja eli syys-marraskuussa osa linnuista matkaa Länsi-Eurooppaan, mutta iso osa jää Suomeen talveksi. Ruokinnan yleistyminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet talvehtivaa joukkoa, joka on runsastunut yli 20-kertaiseksi 1950-lukuun verrattuna. Suomeen jäämistä puoltanee myös se, että nykyoloissa viherpeippojen on turvallisempaa jäädä maahamme kuin lentää Itämeren yli.
Talvehtijat pääsevät valtaamaan parhaat pesäpaikat ja aloittamaan pesinnän muuttajia varhemmin. Tämä mahdollistaa sen, että viherpeippo voi pesiä kolmekin kertaa suotuisan kesän aikana, mikä takaa runsaan poikastuoton. Kylminä talvina viherpeippoja tosin menehtyy melkoisesti.
Viherpeipot vierailevat mielellään meidänkin pihan ruokintapaikalla talitiaisten, keltasirkkujen ja pikkuvarpusten joukossa. Vahva nokka kertoo, että viherpeippo on siemensyöjä; auringonkukan ja hampun siemenet ovat suosituinta ruokaa, mutta myös pähkinät ja katajanmarjat kelpaavat. Viherpeipot ovat vierailleet pihojen lintulaudoilla jo kymmeniä vuosia, minä olen havainnut tai tunnistanut ne vasta muutamia vuosia sitten. Ruokapaikan hygieniasta on pidettävä hyvää huolta, sillä viherpeipot ovat alttiita sairastumaan salmonellaan.
Linnut syövät leutoina päivinä vähemmän kuin pakkaspäivinä, koska ne pyrkivät syömään optimaalisen määrän ruokaa maksimaalisen sijaan. Ylilihava lintu on kömpelö, minkä vuoksi riski joutua haukan tai pöllön saaliiksi kasvaa. Eilen varpushaukka pisti yhden parempiin suihin, liekö ollut lihava vai raihnainen viherpeippo.
Helmi-maaliskuu on etenkin tiaisille ja viherpeipoille vaativaa aikaa sään leudontumisesta ja päivien pidentymisestä huolimatta, koska suuri osa lintujen päivästä kuluu laulamiseen, naaraiden kosimiseen sekä reviirien ja pesäpaikkojen tutkimiseen. Viherpeippokoiras alkaa lentää helmikuussa perhosmaista soidinlentoaan, joka näyttää omituiselta, hieman lepakkomaiselta laululennolta. Jo keskitalvella viherpeippoja voi nähdä myös pareittain. Leudon talven jälkeen ensimmäiset poikaset kuoriutuvat huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Koska viherpeippo ennättää pesiä useita kertoja kesän kuluessa, voit nähdä eri-ikäisiä poikasia pitkin kesää.
Viherpeipot visertävät ja vihertävät.
Kevään alkua on ilmassa,
tuuli hönkii sitä Atlantilta
niin että ikkuna on sulanut umpijäästä
ja näen taas ulkolämpömittarin, -2 C.
Vuorimäentiellä matalan omakotitalon katolla
nuori pariskunta on lumitöissä,
miehellä lumilapio, naisella lumikola.
Pukkaavat puolimetristä kinosta katolta,
miehellä on yllään t-paita ja verryttelyhousut.
Rinnassa kevään odotus.
Keijo Nevaranta
Lähteet: BirdLife Suomi; Jouni Tikkanen, Suomen Luonto 23.1.2015; Juha Laaksonen, Koko perheen luontoretki; Juhani Lokki, Jörgen Palmgren, Suomen ja Pohjolan linnut; LuontoPortti; Pekka J. Nikander, Suomen luonto. Linnut; Pertti Koskimies, Suomen lintuopas; Keija Nevaranta, Vuoden runot 2018, Runo 18.3.2018.
Lähetä kommentti