Oletko koskaan miettinyt, mistä helmikuu on saanut nimensä? Tämänpäiväisellä metsälenkillä huomasin osuvaksi helmikuun nimen: kuusien ja koivujen oksien kärjissä väikkyi kirkkaiksi helmiksi jäätyneitä vesipisaroita. Lounais-Suomessa helmikuuta on kuvattu sanoin Mettä on jäähelmes, Itä-Suomessa Metsä on tilkassa ja lännempänä pyynsilmällä tai vesihilkalla.
Tammikuu on ollut talven sydänkuista ensimmäinen, siis isotammi vanhassa kielenkäytössä, sitä seuraava kuukausi eli helmikuu oli puolestaan pikkutammi. Itä-Suomessa helmikuuta on kutsuttu myös kaimaloksi eli kaimalkuuksi, koska pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo.
Ennen aikaan ei toivottu liian lauhaa helmikuuta, sillä ”Helmikuun helpot päivät maksetaan maaliskuussa”.
2000-luvulla kylmimpien päivien mediaani eli keskimmäinen päivämäärä on ollut Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 6. helmikuuta, mutta kylmin kuukausi on ollut tammikuu.
Koska helmikuussa pyryttää usein, kuukautta on sanottu myös kinosten käärittäjäksi. Helmikuun pyryt ovat kuitenkin oiva merkki kalastajille, sillä silloin matikka kutee matalissa lahdissa ja käy helposti pyydykseen. Tänä aamuna tuttavani Simo lähti päiväksi pyytämään mateita Taipalsaaren vesille.
Saimaannorpat tarvitsevat lumikinoksia, koska helmikuun lopulla norppaemo synnyttää kuutin lumipesään, jonka se on kaivanut kinokseen Saimaan rannan tuntumaan.
Tammikuu on ollut talven sydänkuista ensimmäinen, siis isotammi vanhassa kielenkäytössä, sitä seuraava kuukausi eli helmikuu oli puolestaan pikkutammi. Itä-Suomessa helmikuuta on kutsuttu myös kaimaloksi eli kaimalkuuksi, koska pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo.
Ennen aikaan ei toivottu liian lauhaa helmikuuta, sillä ”Helmikuun helpot päivät maksetaan maaliskuussa”.
2000-luvulla kylmimpien päivien mediaani eli keskimmäinen päivämäärä on ollut Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 6. helmikuuta, mutta kylmin kuukausi on ollut tammikuu.
Koska helmikuussa pyryttää usein, kuukautta on sanottu myös kinosten käärittäjäksi. Helmikuun pyryt ovat kuitenkin oiva merkki kalastajille, sillä silloin matikka kutee matalissa lahdissa ja käy helposti pyydykseen. Tänä aamuna tuttavani Simo lähti päiväksi pyytämään mateita Taipalsaaren vesille.
Saimaannorpat tarvitsevat lumikinoksia, koska helmikuun lopulla norppaemo synnyttää kuutin lumipesään, jonka se on kaivanut kinokseen Saimaan rannan tuntumaan.
Matin-päivä 24.2. on kevättalven alku, ja lumi alkaa näyttää sulamisen merkkejä. Ennen vanhaan on puhuttu myös Varis-Matin päivästä, koska tuolloin varikset alkavat vilkastua ja olla äänessä, lisäksi talvea karkuun etelämmäksi muuttaneet varikset palaavat kotipuoleen. Asuinseudullani Lappeenrannassa varikset viettävät talvenkin, mutta Torniosta kotoisin oleva tuttavani Valde odottaa variksia saapuvaksi helmikuussa.
Myös talojen räystäistä tippuvia vesiä ja niistä muodostuvia jääpuikkoja seurattiin tarkasti: Jos Matin-päivänä on pitkät puikot räystäällä, se tietää pitkää kevättä. Puolestaan varhaista kevättä odotettiin, jos ruukkukasvit alkoivat kasvaa jo helmikuussa tai jos kissan kiima osui helmikuun alkupäiville. Mikäli aamut olivat helmikuussa sumuisia tai kuuraisia, sen arveltiin ennustavan hallaa elokuussa.
Yllä oleva pätee ns. normaaleina vuosina, mutta tämän vuoden helmikuu on oma luku sinänsä. Etelä-Suomi on lumeton, ja pitkälle Keski-Suomeen asti on vain hyvin vähän lunta. Leudon talven vuoksi myös norpan pesintä on vaarassa. Pohjoisessa puolestaan lunta on vaikka meille muille jakaa. Postauksen kuvat ovat viime vuodelta, jolloin lunta oli runsaasti eteläisintä Suomea myöten.
Vaikka helmikuu onkin hiljaisin lintukuukausi, kirkkaina kauniina talvipäivinä on mukava retkeillä ja tutustua talvilintuihin. Kylmyyden keskellä pöllöt ja käpylinnut aloittelevat pesintöjään, ja aikaisina vuosina ensimmäisiä muuttolintuja voi havaita jo helmikuun lopulla, kuten tänä vuonna. Leutoina päivinä meidänkin pihassa varhaisimmat mustarastaat aloittelevat laulukauttaan. Mustarastaista puheen ollen mustarastaspariskunta kasvatti tänä talvena pääkaupungissa yllättäen helmikuussa pesyeen, jonka poikaset lähtivät pesästä viikolla seitsemän eli muutama päivä sitten.
Helmikuussa kannattaa myös suunnata avoinna olevien jokien ja koskien äärelle, jolloin saatat nähdä koskikaroja niiailemassa purokivillä.
Talvimetsässä liikkuessasi voit kuulla tiaisten hiljaista ääntelyä. Tarkkailepa silloin niiden liikkumista havupuiden oksilla. Tiaislajien välille voisi tulla turhaa kilpailua, elleivät ne ruokailisi vähän eri kohdissa puuta. Kuusitiaisen kätköt ovat kuusessa oksankärjissä, hömötiainen ruokailee oksan tyvipuolella, yleensä sen päällä. Töyhtötiainen puolestaan nauttii ruokaansa oksan keskivaiheilla ja sen alla. Puukiipijä lennähtää rungon tyvelle ja lähtee kiertämään sitä ylöspäin tutkien samalla, mitä kaarnan raoista löytyy. Talitiainen ja sinitiainen eivät tee varastoja kuuseen, sillä ne viihtyvät lehtipuissa.
Helmikuussa yöt alkavat selvästi lyhentyä. Silti Etelä-Suomessa on pimeää kuukauden alussa noin 13 tuntia ja pohjoisessa 14 tuntia, kuun lopussakin lähes puoli vuorokautta. Aikaa tähtitaivaan tutkiskelulle riittää vielä oikein hyvin, sillä talven pakkaset tekevät ilmasta usein kirkkaan.
Kun Rooman kaupunki perustettiin 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua, otettiin käyttöön kalenteri, jossa oli vain kymmenen kuukautta. Loppuvuodella ei ollut roomalaisille merkitystä, koska se ei ollut viljelykautta. Kaupungin toinen kuningas Numa Pompilius lisäsi sitten kalenteriin tammi- ja helmikuun, joista sijoitti helmikuun vuoden viimeiseksi kuukaudeksi. Rooman tasavallan ajan ajanlaskukaaoksen vuoksi Julius Caesar määräsi 46 ennen ajanlaskun alkua otettavaksi käyttöön juliaanisen kalenterin, joka yhtenäisti kalenteria määrittelemällä vuoden 365 päivän mittaiseksi. Tällöin vuoden alkamisajankohta määrättiin alkavaksi 1. tammikuuta. Ongelmallinen karkauspäivä tarkistettiin myöhemmin nykyisenlaiseksi gregoriaaniseen kalenteriin, joka otettiin käyttöön 1582.
Helmikuun latinakielinen nimi februarius tulee sanasta februa, joka oli roomalaisten sovinto- ja puhdistusjuhla. Englanniksi helmikuu on February, saksaksi Februar, ruotsiksi februari, viroksi veebruar ja küünlakuu sekä venäjäksi февраль (fevral).
Jos olet syntynyt helmikuussa,
on sinulla varmaan lunta suussa.
Laulava koira näin visersi
ja tuostapa tulikin mieleeni:
Lumesta – kautta karhunkallon –
pyöritän sinulle onnenpallon.
Elina Karjalainen
Lähteet: Anniina Wallius. Yle uutiset 23.2.2013/William Rasmussen, tanskalainen Videnskap-tiedesivusto; Anssi Alhonen, taivaannaula.org; Asko Palviainen, Helsingin yliopiston almanakkatoimisto; Heli Saavalainen, Helsingin Sanomat 21.1.2020; Helsingin Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry; HS Sanakirja.org; Ilmatieteen laitos, Ilmasto-opas; Juhlakalenteri 2019 - 2020; Metsähallitus, luontoon.fi; rtodoksikirkko; Suomen Luonto 25.1.2019; Suomen ympäristökeskus SYKE, www.ymparisto.fi; tunturisusi.com; Turun Sanomat. Lukemisto 15.3.2008; Tähtitieteellinen yhdistys Ursa; Wikipedia; Elina Karjalainen, Helmikuu. Uppo-Nallen kuukausilorut.
Lähetä kommentti